Ripsiäiset ja biologinen torjunta

Olen jo hetken aikaa tasapainoillut näiden erittäin inhottavien tuholaisten eli ripsiäisten kanssa. Vaikka yritänkin elää niiden kanssa jonkinlaista rauhanomaista rinnakkaiseloa, aina välillä meinaa mennä kuppi nurin. Varsinkin, jos joku lempikasvi on hyökkäyksen kohteena. Olen yrittänyt suhtautua niihin harrastuksen mukana väistämättä tulevana haittana, mutta aina ei vaan pysty ottamaan ihan niin rennosti. Itse olen luullakseni saanut niitä alunperin jonkun ulkomaan kasvitilauksen mukana, vaikka olen yrittänytkin karanteerata niitä erillään muista kasveista. Tuntuu, ettei ripsiäisiltä tai muilta tuholaisilta voi mitenkään välttyä, kun niitä voi olla kaupasta ostetuissa hedelmissä, leikkokukissa tai viherkasveissa tai niitä tulee kesällä ulkoa (Suomessakin tunnetaan yli 100 ripsiäislajia).

Aikuinen ripsiäinen.

Ripsiäiset ovat pitkulaisia, 1-2 mm:n mittaisia hyönteisiä. Ne ovat nopeita juoksemaan, mutta huonoja lentämään. Omasta mielestäni ne vain "hypähtävät" karkuun häirittäessä. Väritys vaihtelee lajista riippuen melkein mustasta hyvinkin vaaleisiin. 

Ripsiäiset käyttävät ravinnokseen kasvisolukkoa, siitepölyä ja sienirihmastoja. Ne voivat koteloitua kasvin lehdille tai kasvualustaan ja jäädä näin odottelemaan perempia aikoja. Naaraat voivat lisääntyä partenogeenisesti eli ilman hedelmöitystä ja ne munivat munansa yleensä kasvisolukkoon. Siksi ne ovatkin niin vaikeasti torjuttavissa sekä kemiallisesti että biologisesti. Ne ovat myös äärettömän nopeasti lisääntyviä. Kehitys munasta aikuiseksi kestää olosuhteista riippuen 3-4 viikkoa. Toukat ja nymfit ovat niin pieniä ja värittömiä, että niitä on todella vaikea nähdä ennen kuin oma silmä tottuu niitä kasveista havainnoimaan. Ne myös saattavat lymyillä lehtien alla tai ovelasti lehtiruodin vieressä. Monesti toukat erottaa vain mustasta kakkapisteestä, joka niillä roikkuu perässään.

Yleensä ripsiäisten läsnäolo paljastuu, kun kasvien lehtiin alkaa ilmestyä vioitusta. Hyvin tyypillinen ripsiäisvioitus ovat kuivat läntit, jotka hyvin pian saavat hopeisen värityksen. Niissä saattaa myös näkyä näitä toukilta jääneitä pienen pieniä, mustia kakkakikkareita. Pehmeälehtisistä kasveista vioitukset on mielestäni helpompi tunnistaa kuin esimerkiksi kaktuksista. Mutta nyt on niidenkin kohdalla oma tieto lisääntynyt ja epäilykset heräävät pienimmästäkin läiskästä!

Ripsiäinen ja sen aiheuttamia jälkiä puukaktuksen lehdissä.

Sellaisia pirulaisia ovat siis ripsiäiset. Mutta miten niistä sitten pääsee eroon? Markkinoilla on systeemisiä myrkkyjä, jotka imeytyvät kasvisolukkoon ja tappavat myös ripsiäisen munat kasvin sisältä. Systeemisillä myrkyillä pitäisi riittää oikein tehtynä yksi käsittelykerta. Sitten ovat nämä pyretriinipohjaiset aineet, joilla käsittely pitää toistaa kerran viikossa 6-8 viikon ajan, koska ne eivät tehoa kasvin sisällä odottaviin muniin, vaan käsittely pitää uusia aina uusien sukupolvien kuoriuduttua kasvin sisältä. Melkoinen talkoo!

Itse en ole innokas käyttämään myrkkyjä kasveilleni. Luen välillä kauhulla netin kasviryhmissä ihmisten huoletonta myrkkyjen käyttöä. Osa ihmisistä myrkyttää uuden ostamansa kasvin jopa varmuuden vuoksi kotiin tuodessaan. Omasta mielestäni tuholaisen pitäisi ainakin todeta olevan olemassa ja tunnistaa ennen myrkkyjen käyttöä. 

Ripsiäisen tuhoja kultaköynnöksen lehdissä.

Eli annanko ripsiäisten sitten vain syödä kasvini? En sentään ihan noin vain. Yritän tutkia kasvejani monta kertaa viikossa niitä kastellessani ja ihan muutenkin. Vien niitä myös usein suihkuun. Saan näin huuhdottua ainakin aikuisia yksilöitä viemäriin. Samoin harjoitan ihan mekaanista torjuntaa listimällä näkemiäni ripsiäisiä. Silmä alkaa olla jo melko harjaantunut niiden bongaamiseen. Poistan myös lehtiä, joissa selkeitä jälkiä näkyy. Tietysti ymmärrän, etten näillä keinoilla pysty ongelmaa kokonaan poistamaan, mutta vähenemään ainakin saan. 

Mutta sitten ajattelin kokeilla vielä yhtä konstia, johon en ole vielä aikaisemmin turvautunut, vaikka olen sitä jo pitkän aikaa mielessäni pyöritellyt. Eli päätin kokeilla biologista torjuntaa ja tilasin Biotukselta torjuntaeliöitä. Tilasin ripsiäispetopunkkeja, jotka syövät ripsiäisten nuoria kehitysasteita, ja kesärikkaluteita, jotka syövät kaikkia kehitysasteita, myös aikuisia. Ostin myös liima-ansoja, joita olen aikaisemmin käyttänyt harsosääskien torjuntaan. Nyt ostin myös sinisiä, koska sinisen värin sanotaan vetävän ripsiäisiä puoleensa.

Ripsiäisen tuhoja basilikan lehdissä.

Ripsiäisen tuhoja pikkuposliinikukan lehdissä.

Pitkälle edennyttä ripsiäistuhoa yönkuningattaressa.
Kuvan yläreunassa näkyy aikuinen yksilö ja vaaleita toukkia
 mustan jäljen ympärillä.

Tänään Biotuksen paketti sitten saapui. Oli melkein jouluisen jännittävä olo pakettia avatessa. Ötökät ja muut tarvikkeet oli hienosti pakattu styroxlaatikkoon ja mukana oli myös kylmäpussi, joka piti sisällön viileänä. Sisällä oli siis pullollinen kesärikkaluteita (500 kpl) ja pahvipurkillinen ripsiäispetopunkkeja (25000 kpl). Tilasin myös bioboxeja, joihin punkkeja voi laittaa kantoaineineen ripustettavaksi kasvien lähelle, 10 kertaa suurentavan luupin ja sinisiä ja keltaisia liima-ansoja. 

Punkit laitoin bioboxeissaan kasveihin ja ripottelin osan myös lehtien päälle. Kesärikkaluteet ripottelin kantoaineineen myös suoraan kasveihin. Ne olivatkin ripeitä kavereita. Kun purkin kannen aukaisi, sieltä alkoi välittömästi kömpiä hyöteisiä ulos. Hieman alkoi niskaa kutittaa, kun niitä kasveille levittelin. Liima-ansoja en nyt yhtä aikaa laittanut, etteivät torjuntaötökkäni menisi niihin.

Kokeillaan nyt tätäkin konstia. Monesta lähteestä olen lukenut, että ilmankosteus pitäisi olla näiden torjuntaeliöiden kanssa olla kohtuu korkea. Meillä se ei kovin hyvin taida toteutua, mutta katsotaan nyt kuinka kokeiluni etenee.

Koko tilaukseni.

Kesärikkaluteita alkoi tulla purkista heti, kun kansi aukesi.

Ripsiäispetopunkit kantoaineineen bioboxissa soihtuköynnöksessä.

Mieheni katseli stoalaisen tyynesti, kun levittelin punkkeja ja luteita kasveihini. Täytyy kyllä sanoa, että annan hänelle täydet pisteet pitkämielisyydestä, kun hän seuraa touhujani kasvieni kanssa, ja teen kaikenlaista varmasti hänen mielestään ihan älytöntä niiden hyvinvoinnin eteen.