Kliiviani ovat kukkineet tässä syksyn mittaan vuorotellen. Ne ovat minulla jatkuvasti sisällä, en vie niitä kesäksi ulos, enkä pidä niillä minkäänlaisia lepokausia. Kukkavalot ovat näin pimeän aikaan olleet apuna, ja ilmeisesti ne ovat edistäneet kukintaakin. Koska lempivärini on oranssi, ovat kliivian kukat tietenkin minulle kovin mieleisiä. Ja koska vihreä on lähes yhtä rakas väri, on syvänvihreiden lehtien ja oranssien kukkien yhdistelmä minulle aika silmäkarkkia.
Kliivia eli isopunasarja (Clivia minata) on näitä perinteisiä mummonkasveja, joista kovasti pidän. Se on kotoisin Etelä-Afrikasta ja kuuluu narsissikasveihin. Meillä se on yleistynyt kasvatukseen 1900-luvun alkupuolella.
Kliivia vaatii pitkine, kaartuvine lehtineen paljon tilaa, ja iso kasvi saviruukussa painaa melkoisesti. Siksi se ei olekaan mikään pienten tilojen kasvi. Meilläkään ei tuota tilaa niin ruhtinaallisesti ole, joten kliiviat on meillä sullottu muiden huonekasvien joukkoon lähelle ikkunaa ja kasvilamppuja.
Toinen kliivioista teki kerralla kaksi kukintoa. Yleensä lehtiruusukkeet ovat kukkineet samassa kasvissa vuorotellen. Nyt toinen kliivia teki lisäksi tuollaisen minikukinnon.
Hämärämmässä valaistuksessa kliivian lehdet ovat suorastaan synkeän tummat. Takana olevassa kliiviassa näkyy vielä vanha kukintoranka. Se kannattaa leikata kukkimisen jälkeen pois viemästä voimaa. Joskus jätin sen paikoilleen ja ajattelin saavani siemeniä. Mutta sitten luin jostain, että siementen kehittyminen vie lähes vuoden, ja kyllästyin odottamaan. Tosin en edes tiedä pölyttyvätkö kukat sisätiloissa? Mutta kyllä joskus on sellainen punainen "hedelmä" kehittynyt vanhaan kukintoon, joten kaipa joku sen on sitten pölyttänyt sisälläkin.
Kukkavaloissa tuo oranssi väri suorastaan liekehtii.
Kliivian nuput änkeävät todella ahtaasta rakosesta lehtiruusukkeen keskeltä. Olen kuullut monenlaisia ohjeita liittyen kliivian hoitoon ja kukitukseen. Sitä ei saa siirrellä, ei edes kääntää, vaan ruukku on pidettävä aina samassa asennossa. Se viihtyy ahtaassa ruukussa, eikä kuki, jos sen siirtää isompaan ruukkuun, vaan se keskittyy juuriston ja lehtien kasvattamiseen. Se tarvitsee kylmäjakson (+10°C) elo-lokakuussa kukkiakseen. Jos kukkavarsi jää matalaksi, pitää kliiviaa kastella viileällä vedellä. Olen toiminut varmasti vastoin kaikkia näitä ohjeita, ja silti kliiviat ovat vielä hengissä ja kukkivat säännöllisesti. No, ehkä kasvivalot ja kastelu bokashivedellä on minun salaisuuteni!
Yksi pieni harmillinen juttu tässä koko tarinassani on. Kliiviani asustavat meillä yläkerrassa, joten kukaan ei niitä ihaile muuta kuin nukkumaan mennessä!
Vanhat isoäidin kasvit ovat ihania, kuten kliiviakin ja upeat kasvit sinulla ja nuo nuput ja kukinnot, niin kauniita! Kliivia kuuluu suosikkeihini myös ja olen ajatellut kasvattaessani kukkiani että millaista niillä olisi siellä omassa 'kotimaassaan' ja sen mukaan hiukan hoidellut. Nyt mulla ei paljon sisäkukkia ole paitsi pelakuita kyllä ja yksi mammutti aaloe, josta varmaan luovun kohta.
VastaaPoistaKliiviat ovat olleet kyllä helppoja ja upeita kasvatettavia! Ja tosiaan se, että ovat kukkineet jo isoäitien ikkunoilla, on iso plussa. Ovat hyvin sopeutuneet vuosikymmenten saatossa meidän oloihimme.
PoistaKliivian kukat ovat kyllä todella kauniita! Minulla ei ole koskaan ollut omaa kliiviaa, mutta ihailen niitä sujuvasti muiden kotona ja talvipuutarhoissa. Tilaa se veisi niin paljon, että olisin pulassa pienessä talossani.
VastaaPoistaKliiviat vievät kyllä hurjasti tilaa, mutta saavat sen anteeksi, kun kukkivat noilla ihanilla kukillaan!
PoistaAivan ihana kliivia. En tiennytkään, että se on lehtikaktuksen tavoin tarkka asentomuutoksista nuppu/kukkavaiheen aikaan. Anopin valtava ja vanha kliivia on poikani kodissa. Se kukkii vuosittain runsaana. Silloin poika kuvaa kukkia ahkerasti. Itselleni ostin muutama vuosi sitten Viherpajasta keltaisen kliivian. Tykkään siitäkin, mutta tuo oranssi on ehdottomasti kauniimpi.
VastaaPoistaNäin viisaammat väittävät, ettei saisi käännellä/siirrellä. Edes pelkässä kasvuvaiheessa. Meillä niitä pyöritellään koko ajan, eivätkä ole moksiskaan edes kukkiessaan😂 Ihana tuollainen poikasi vanha kliivia, sillä on jo tunnearvoa. Ja vanhat, isot yksilöt ovat todella komeita kukkiessaan monella kukkavarrella! Omani kukkivat jostain syystä ruusuke kerrallaan, ehkä ovat vielä kasvaneet liian vähän aikaa samassa ruukussa jakamisen jälkeen. Odotellaan!
PoistaItsekin haluaisin myös keltaisen kliivian, mutta onhan tuo oranssi ihan yliveto😍
Upeat kliiviat sinulla! Itselläni ei koskaan ole sellaista ollut, jostain syystä. Ihastelin yhdellä kasvihuoneella keltakukallista kliiviaa ja se oli tosi kaunis. Mikäli joskus kotonani on enemmän tilaa ikkunalla, niin aion hankkia kliivian, jos löydän keltakukallisena :)
VastaaPoistaKiitos! Keltakukkainen on kyllä minunkin toivelistalla😊
VastaaPoista