Kliivian kukintaa

Kliiviani ovat kukkineet tässä syksyn mittaan vuorotellen. Ne ovat minulla jatkuvasti sisällä, en vie niitä kesäksi ulos, enkä pidä niillä minkäänlaisia lepokausia. Kukkavalot ovat näin pimeän aikaan olleet apuna, ja ilmeisesti ne ovat edistäneet kukintaakin. Koska lempivärini on oranssi, ovat kliivian kukat tietenkin minulle kovin mieleisiä. Ja koska vihreä on lähes yhtä rakas väri, on syvänvihreiden lehtien ja oranssien kukkien yhdistelmä minulle aika silmäkarkkia.

Kliivia eli isopunasarja (Clivia minata) on näitä perinteisiä mummonkasveja, joista kovasti pidän. Se on kotoisin Etelä-Afrikasta ja kuuluu narsissikasveihin. Meillä se on yleistynyt kasvatukseen 1900-luvun alkupuolella. 

Kliivia vaatii pitkine, kaartuvine lehtineen paljon tilaa, ja iso kasvi saviruukussa painaa melkoisesti. Siksi se ei olekaan mikään pienten tilojen kasvi. Meilläkään ei tuota tilaa niin ruhtinaallisesti ole, joten kliiviat on meillä sullottu muiden huonekasvien joukkoon lähelle ikkunaa ja kasvilamppuja.

Toinen kliivioista teki kerralla kaksi kukintoa. Yleensä lehtiruusukkeet ovat kukkineet samassa kasvissa vuorotellen. Nyt toinen kliivia teki lisäksi tuollaisen minikukinnon.

Hämärämmässä valaistuksessa kliivian lehdet ovat suorastaan synkeän tummat. Takana olevassa kliiviassa näkyy vielä vanha kukintoranka. Se kannattaa leikata kukkimisen jälkeen pois viemästä voimaa. Joskus jätin sen paikoilleen ja ajattelin saavani siemeniä. Mutta sitten luin jostain, että siementen kehittyminen vie lähes vuoden, ja kyllästyin odottamaan. Tosin en edes tiedä pölyttyvätkö kukat sisätiloissa? Mutta kyllä joskus on sellainen punainen "hedelmä" kehittynyt vanhaan kukintoon, joten kaipa joku sen on sitten pölyttänyt sisälläkin.

Kukkavaloissa tuo oranssi väri suorastaan liekehtii.

Kliivian nuput änkeävät todella ahtaasta rakosesta lehtiruusukkeen keskeltä. Olen kuullut monenlaisia ohjeita liittyen kliivian hoitoon ja kukitukseen. Sitä ei saa siirrellä, ei edes kääntää, vaan ruukku on pidettävä aina samassa asennossa. Se viihtyy ahtaassa ruukussa, eikä kuki, jos sen siirtää isompaan ruukkuun, vaan se keskittyy juuriston ja lehtien kasvattamiseen. Se tarvitsee kylmäjakson (+10°C) elo-lokakuussa kukkiakseen. Jos kukkavarsi jää matalaksi, pitää kliiviaa kastella viileällä vedellä. Olen toiminut varmasti vastoin kaikkia näitä ohjeita, ja silti kliiviat ovat vielä hengissä ja kukkivat säännöllisesti. No, ehkä kasvivalot ja kastelu bokashivedellä on minun salaisuuteni!

Yksi pieni harmillinen juttu tässä koko tarinassani on. Kliiviani asustavat meillä yläkerrassa, joten kukaan ei niitä ihaile muuta kuin nukkumaan mennessä!