On kyllä hienoa tuntea monia kukkiin hurahtaneita ihmisiä, joiden kanssa voi touhottaa kaikenlaisten kasvien kanssa. Tällä kertaa sain yhdeltä aivan ihanalta kasviystävältä kaksi isoa purkillista papinkauraa, joihin hän sanoi jo hieman kyllästyneensä. Hänelle jäi kyllä itselleenkin vielä yksi iso kasvi. Teimme vaihtokaupat, sillä hän sai minulta melko ison pullojukan, jota hän oli kovasti toivonut omansa heitettyä henkensä. Samaiselta kasviystävältä olen saanut monta kliiviaa ja isoposliinikukkani. Kaikki ovat taatusti vanhaa kantaa, mikä tekee niistä ainakin itselleni todella vaalimisen arvoisia.
Nämä tulokkaat ovat mitä ilmeisimmin nuokkupapinkauraa (Billbergia nutans). Ne ovat kotoisin Etelä-Amerikan sademetsistä, jossa ne kasvavat puiden oksilla. Niillä on pienet juuret, joilla ne tarttuvat puuhun, ja keräävät kosteuden ja ravinteet lehtiensä kautta. Tästä syystä niiden lehtiruusukkeissa tulisikin pitää koko ajan vettä. Kasvukaudella niitä pitää kastella tasaisesti, mutta pintamullan voi antaa kevyesti kuivahtaa kasteluiden välillä. Talvella niitä kastellaan niukemmin, varsinkin jos ne talvetetaan viileämmässä. Kesällä ne voidaan viedä ulos puolivarjoon.
Papinkauralla on nuokkuvat vaaleanpunaisin suojuslehdin varustetut kukinnot. Varsinaiset kukat ovat vaatimattomammat ja ilmestyvät suojuslehtien alta. Toivottavasti saan jossain kohtaa postailla kuvia kukinnasta. Nämä kun ovat viettäneet kesän ulkona ja viileys ilmeisesti aktivoi kukintaa. Sormet ja varpaat siis ristiin!
 |
| Papinkaurat meille tullessaan. Ne olivat viettäneet kesän ulkona ja olivat hiukan kärsineitä. Mieheni ilme oli näkemisen arvoinen, kun esittelin hänelle tulevia uusia perheenjäseniä😂 Hän mietti varmaan kauhuissaan minne ajattelin nämä jättiläiset mahduttaa. |
 |
| Nämä olivat jo ehtineet kukkiakin. |
 |
| Pienen karsimisen, mullanvaihdon ja suihkuttelun jälkeen tilanne näytti jo paljon paremmalta. |
 |
| Papinkaurojen lehdet ovat kovia ja niiden reunat ovat täynnä ikäviä väkäsiä, joten hanskat olivat ihan tarpeen niitä käsitellessä. |
 |
| Muutamasta suppilosta pilkisti myös tällainen. Vieläköhän nämä kukkisivat vai ottivatko nokkiinsa kovasta kohtelusta?! |
 |
| Sitten vain etsimään paikkaa uusille asukeille. |
Komeat kasvit ja taisivatpa saada pätevän hoitajan. Mikähän niiden suomenkielisen nimensä historia on? Onko tuo Billberg ollut pappi 🤣? Seurakuntalaiset rupesivat juoruamaan, että pappilassa kasvatetaan kauraa sisällä?!
VastaaPoistaSiitä pätevästä hoitajasta niin tiedä, mutta tuo ajatuksesi siitä mikä on tarina nimen takana, on kyllä varsin hauska😄
PoistaBillbergia nimi tulee kuitenkin ruotsalaiselta kasvitieteilijä G.J.Billbergiltä ja nutans (nuokkuva) viittaa nuokkuviin kukkiin. Suomalainen nimi papinkaura tulee siitä, että kukinto muistuttaa kaurantähkää. Mistä ihmeestä sitten tulee se pappi siihen eteen? Oliko Billberg myös sitten pappi, kuka tietää? Englanniksi kasvia kutsutaan myös nimellä queen's tears tai friendship plant. Rakkaalla lapsella on monta nimeä!
Perinteiset, vanhaa kantaa olevat huonekasvit ovat todella vaalimisen arvoisia! Papinkauraa en olekaan nähnyt aikoihin. Minulla on aika vähän sisäkukkia - pelakuut ovat vallanneet talviaikaan kaikki paraatipaikat, toki muutama on kuitenkin. Puutarhaystävät ovat todella kullan arvoisia, heidän kanssa voi jakaa tätä puutarhan ilosanomaa!
VastaaPoistaNämä vanhan kannan kasvit ovat tosiaan vaalittavia!
PoistaMinulla on näitä huonekasvejakin aika lailla, mutta aina joku tällainen "pikkuinen" sekaan mahtuu😂Mieheni taitaa kyllä olla asiasta eri mieltä, mutta onneksi häneltä riittää ymmärrystä tälle kasvisekoilulleni! Ihana mies ja ihanat puutarhaystävät, sillä kombolla pääsee jo pitkälle.
Voi kauhistus :-D Äidilläni on tuollaiset nuokkupapinkaurat, tai olivat ne meillä jo silloin, kun olin lapsi. Yhdessä siskoni kanssa tässä totesimme eräänä vuonna, että vihaamme niitä yhtä paljon. Jouduimme hoitamaan niitä äidin matkustellessa (enää ei kylläkään matkustele, on niin iäkäs), ja se hankala kastelu ja nuo väkäset... eikä ulkonäkökään hivele meitä kumpaakaan. Mutta makuja on monia ja ihanaa, että löysit haluamasi kasvit!
VastaaPoistaHih hih hii, voin tässä salaa tunnustaa sinulle, että en ole koskaan oikein pitänyt papinkaurasta juurikin ihan samoista syistä, joita tuossa luettelit (paitsi ettei äidilläni ole koskaan muistaakseni ollut tätä kasvia). Mutta nyt oli kyseessä vanhat kasvit ja niille minun sydämessäni on aina joku pehmeä kohta!
PoistaPapinkaurat löysivät ilmiselvästi mieluisan kodin. Huoltotoimesi saivat ne heti komistumaan.
VastaaPoistaToivottavasti en saa niitä heti hengiltä. Ja tosiaan mullanvaihto ja suihkutus saivat ihmeitä aikaan!
VastaaPoistaKiitos, että esittelit papinkauran näin seikkaperäisesti, en ole koskaan omistanut tätä kasvia, enkä myöskään tutustunut siihen - nimi on tuttu ja ulkonäkö myös.
VastaaPoistaHoitotoimet saattavat olla aika haasteelliset noiden terävien väkästen vuoksi.
Kiva, jos tuli jotain uutta papinkaurasta. Se on lähikontaktissa tosiaan aika pisteliäs kaveri!
VastaaPoistaMinulla on papinkaura ollut yli 40 vuotta ja sain sen yhdeltä vanhalta pojalta Kuortaneelta . Hänellä se on ollut ties kuinka kauan . Minä en ole koskaan ...tai ihan joskus olen kastellut suppiloihin . Se kasvaa suuressa muovisessa altakasteluruukussa ja kukkii jopa kaksi kertaa vuodessa . Kun sen viimeksi jaoin ja annoin ämpärillisen alkuja pois yhteen kukkakauppaan se oli kuulemma kukkinut jo ämpärissä . Tällä minulla on hyvin vahvat ja suuret juuret .
VastaaPoistaIhanan vanha kasvi sinulla. En tiedä onko tuo suppiloon kastelu ihan välttämätöntä. Taitaa jäädä minultakin tekemättä. Mutta sitkeä kasvi se on. Minäkin revin ja raastoin noita saamiani yksilöitä vaikka kuinka ja silti näyttävät nuppuja edelleen työntävän!
VastaaPoista