Tänä vuonna olen puhunut miestä ympäri, että voisimme ajaa lehdet ruohonleikkurilla pieneksi ja jättää ainakin osan maahan. Ja tänään hän sitten innostui tästä hommasta. Hän päristeli leikkurilla, ja minä heiluin haravan kanssa siellä, missä sille oli tarvetta. Haravoin lehtiä lähinnä kiveykseltä ja paksumpia kasoja ruohonleikkurin jäljiltä. Mielestäni leikkuri silppusi tammenkin lehdet yllättävän hyvin. Olemme joskus aikaisemminkin tätä kyllä kokeilleet, mutta välillä miehen haravointi-innostus ottaa vallan.
Paikka paikoin lehtisilppua jäi hiukan enemmän kasoille ja niitä minä haravan kanssa levittelin tai keräsin kottikärryihin jatkokäyttöä varten. Omenapuiden lehdet menivät leikkurilla tosi silpuksi.
Haravoituja lehtiä ja lehtisilppua levittelin valkosipulipenkin päälle, ja keisarinpikarililjatkit saivat niitä hiukan suojakseen. Keisarinpikarililjapenkkiin olen tökkinyt noita tukia jo valmiiksi kevättä varten, jotta saan harsottaa ne keväthallojen aikaan. Ei niin kaunista, mutta äärettömän toimivaa ennakointia!
Naapurissa kasvaa aivan valtavan iso tammi, joka pitää lehtensä tiukasti talveen asti. Tämä onkin meillä ikuinen ihmettelyn aihe kuinka eri aikaan nämä tammet pudottavat lehtensä. Toisen puolen naapurilla on myös tammi, joka sekin pudottaa lehtensä yleensä vasta lumen tultua. Mutta nyt se on pudottanut melkein kaikki lehtensä näin syksyllä. Ihan niinkuin meidänkin tammi aina tekee.
Talviomenapuumme 'Åkerö' ei ihan vielä halua luopua lopuista lehdistään. Omenat ovat lähes kaikki pudonneet. Vain muutama killuu enää oksissa kiinni. 'Åkerö' saa nyt rauhassa tiputella lehtensä, ja todennäköisesti ne pääsevät liljavauvalani suojaksi.
Keltaheisiangervo 'Angel Gold' hehkuu keltaisena kilpaa 'Åkerö'n kanssa. Keltaheisiangervo on kasvanut komeaksi näkösuojaksi naapuriin päin.
Keltaheisiangervojen vieressä kasvaa lumimarjapensas, joka on hauskan näköinen lehtien alkaessa pudota ja valkoisten marjojen roikkuessa oksilla söpöinä terttuina.
Suojaisessa paikassa vajan seinustalla kasvava tuoksuherne kukkii vielä näin kauniisti. Se kasvoi kesällä alkuun todella kituliaasti ja kärsi kuivuudesta, mutta loppukesän kosteus ja viileys ovat innostaneet sen vielä viime hetkillä kukoistamaan. Tällä onkin todella ihana väritys. Kuin ihan pikkuinen pilkahdus menneestä kesästä!
meillä tammi pitää lehdet kevääseen.näin piru ei saa ihmisten sieluja,jumala on luvannut.oikeasti kai suojelee itseään ettei hirvi syö.
VastaaPoistaOlen jostain myös lukenut tämmöisen tammenlehtiin ja sieluihin liittyvän jutun. Täytyisipä googletella uudestaan!
PoistaMe olemme myös menestyksellä silpunneet tammen lehtiä ruohonleikkurilla ja niin silppu jää hyödyksi kasveille. Lisäksi lehdet ovat hyvä apu talvisuojana, kuten sinäkin totesit.
VastaaPoistaMinäkään en mielelläni kantaisi hyvää kasvimateriaalia pois tontilta, ja tämän silppuamisen ansiosta suurimman osan lehdistä voi jättää maahan. Joskus keväällä voi tammenlehdistä olla jotain jäljellä, mutta kasvava nurmikko peittää ne pian. Miehenikin on alkanut siedättyä tälle ajatukselle jo paremmin, onneksi!
PoistaOn teillä mahtava määrä lehtiä silputtavana nurmikolla. Tammen ja vaahteranlehtiä ei voi oikein paikalleenkaan jättää, kun ne muodostavat tiiviin lehtikannen ja maatuvat tosi hitaasti.
VastaaPoistaMeillä riittää vaahteranlehtiä yli oman tarpeen. Vain yksi iso vaahtera kasvaa omalla pihalla ja aika monta lisää sitten kunnan puolella, aivan meidän rajalla. Minullehan ne pudottavat lehtensä päänvaivaksi. Oman pihan vaahtera tyhjeni aika varhain. Kunnan puut ovat vaihtaneet väriä ja pudottaneet lehtiään hitaammin. Viimeiset taisi tulla alas eilen. Alapihaa en enää haravoi juuri ollenkaan. Kätevämmin lehdistä pääsee eroon silppuamalla ne ruohonleikkurilla. Paksummat silppukasat haravoin talteen ja käytän muiden kasvien talvisuojaukseen, kuten sinäkin.
Yläpihan kivituhkapintaisilta käytäviltä lehdet on haravoitava. Kerään haravoidut lehdet säästämiini multasäkkeihin ja kuskaan kaatopaikalle. Siellä puutarhajätteestä tehdään multaa. Kaikki pyritään hyödyntämään omalla tontilla, mutta sitä valtavaa vaahteranlehtimäärää, mikä vuosittain tulee, ei millään pysty kypsyttämään mullaksi. Mekin asumme tiiviisti rakennetussa ympäristössä.
Meidän tammi on onneksi vielä keskenkasvuinen eikä sellainen jättiläinen kuin naapurissa. Lehtiä siitä tulee kuitenkin jo aika lailla. Toisella naapurilla on vaahtera, jonka lehtiä tulee meillekin väistämättä. Yhdessä nämä lehdet ovat syksyllä maassa kyllä aikamoinen riesa, jos niitä on paljon!
PoistaMeiltäkin on pakko jotain aina pihasta kuitenkin viedä kaatopaikalle ja onneksi se onkin ihan lähellä. Esimerkiksi orapihlaja-aidan leikkuujätettä en halua kompostissa niiden karseiden piikkien takia leipoa.
Tuo ruohonleikkurilla ajaminen on fiksua!
VastaaPoistaSe kyllä oikeasti on! Onneksi tietoisuus tästä asiasta alkaa selvästi levitä ihmisten keskuudessa ja naapurustossakin on alkanut kuulua näin syksyisin iloista ruohonleikkurien pärinää😉🍂
PoistaRuohonleikkurilla silppuaminen on nopeaa ja kätevää. Itse vain olen tullut siihen tulokseen, että nurmikkoni ei kaipaa lisäravinnetta, sen sijaan kukkapenkit kaipaavat talvisuojaa, ravinteita ja humusta jatkuvasti. Niinpä olen ottanut tavaksi haravoida kaikki lehdet istutusalueille. Se toimii täällä, tosin saariston tuuli kyllä viskoo myös lehtiä minne sattuu.
VastaaPoistaLehdet ovat hyvä suoja kasveille talvella. Itsekään en poista lehtiä kukkapenkeistä ennen kuin keväällä (jos silloin jotain on vielä jäljellä).
PoistaNäyttääpä ihanalta lehtisilpulta - ihan aarretta! Meillä silputaan kaikki lehdet myös (meidän tammet tosin ovat vielä aika pieniä), mutta kullanarvoisia on katteena niin pihassa kuin kasvimaalla sekä kompostissa ja aina lehdet vain loppuvat kesken!
VastaaPoistaAjattelen lehdistä juuri ihan samoin sinä, todellista puutarhan tarjoamaa aarretta!
Poista