Ja helppoa perennapenkkien siivousta

Nyt kun pihan "haravointi" on hyvällä mallilla, täytyi katse kääntää kukkapenkkeihin. Ne ovat olleet tämän kesän todella huonolla hoidolla ja se kyllä näkyy. Yleensä teen keväällä rikkaruohojen kitkentäkierroksen jo monta kertaa ennen kuin perennat lähtevät kunnolla kasvuun, mutta tänä vuonna en muista kävinkö edes kunnolla penkkejä läpi. Rakastan kantattuja reunoja kukkapenkeissä, mutta nyt nekin ovat kasvaneet ihan umpeen. Olin jotenkin suunnitellut, että olisin nyt syksyllä saanut edes jonkun penkin kantattua, mutta haaveeksi taitaa jäädä. 

Ison kukkapenkin pionikaaressa pionit ovat olleet ihan tukehtua rikkaruohoihin. Ne kun ovat olleet tuettuna aitaverkoilla, joiden välistä on vaikea kiskoa rikkoja pois. Nyt poistin tuet ja katkoin pionien varret. Pionitkin taitavat olla vajonneet liian syvälle, vaikka olen ne aikanaan yrittänyt kohopenkkiin istuttaa. Nyt olisi ollut hyvä aika kaivaa nekin ylös ja nostaa juurakkoja ylemmäs, mutta tähän talkooseen ei nyt intoa riittänyt.

Penkin päädyssä töröttää harmaana juuriestekangas, joka aikanaan suojasi pioneita värimintun invaasioyrityksiltä. Juurieste on kaksinkerroin ja ulottuu ainakin 30-40 cm syyyteen. Toiminut hienosti monta vuotta. Nyt senkin voisi kaivaa ylös, kun väriminttujen tilalla kasvaa purppuraheisiangervo 'Little Angel'. Oikeassa alakulmassa oleva rytö on rusopäivänliljan kasvusto, josta poistin vain kaatuneet kukkavarret.

Minulla ei ollut ollenkaan haravaa mukana tässä touhussa. Käsin revin rikkaruohoja ja yritin etsiä piiloutuneita tammentaimia. Tässä kohtaa kasvaa marhanliljoja, joten paikka on alastoman näköinen, kun niiden varret katkoi pois.

Tammen alla kasvaa hopeatäpläpeippiä ja varjoyrttiä. Niidenkin seasta poistin vain tammen taimet. Lehdet saavat jäädä.

Kuunliljojen lehdet saavat myös jäädä maatumaan paikoilleen. Keväällä niistä ei ole paljonkaan enää jäljellä. Vasemmalla näkyvät täpläpipo 'Mystica'n muutamat varret jätin vielä paikoilleen, kun haluan kerätä niistä siemeniä. Muutenkin olen hyvin suurpiirteinen tässä penkkien siivouksessa. Puiden lehdet saavat jäädä penkkeihin. Mutta enää en katko ja pilko perennojen varsia suoraan kukkapenkkeihin. Se systeemi ei toiminut kyllä alkuunkaan. Mieluummin pistän ne oksasilppurilla pieneksi ja käytän sitten. Enkä välttämättä kukkapenkissä. 

Toisaalta halua myöskään jättää penkkejä ihan kokonaan syksyllä oman onnensa nojaan. Silloin keväällä on vastassa ihan kauhea kaaos. Ainakin katkon osan pisimmistä perennan varsista puolesta välistä poikki, etteivät ole keväällä aivan sikin sokin. Ymmärrän kyllä myös ihmisiä, jotka haluavat putsata kukkapenkit syksyllä täysin puhtaaksi. Keväällä siivoaminen on joskus hankalaa, kun osa perennoista lähtee aikaisin kasvuun, tai ainakin sipulikasvit ovat siivouksen tiellä.

Jättilehtisen sinikuunliljankin lehdet ovat jo menneet aika pieneksi. Sillä oli kuitenkin vielä pystyssä muutama komea kukkavarsi siemenkotineen. Joskus olen sitäkin kasvattanut siemenestä.

Sinikuunliljan kukkavarsi.

Kukkapenkissä kasvaa muutama perenna, joista pidän kovasti muuten, mutta ne ovat todellisia riesoja siementaimiensa takia. Yksi niistä on tummakurjenpolvi, josta myös pörriäiset tykkäävät kovasti. Mutta näitä siementaimia sitten löytyykin joka paikasta. Toinen supersiementäjä on harmaamalvikki, jota monet inhoavat suuresti. Minusta se on kaunis perinneperenna, joka sopii tällaisen vanhan talon puutarhaan. Mutta kieltämättä se voisi siementää pikkuisen vähemmän. Ja onhan se aika ikävä kitkettäväkin syvän paalujuurensa takia.

Tummakurjenpolvi.

Osan varjo- ja marhanliljojen varsista katkoin pois, mutta osan haluan aina jättää talventörröttäjiksi. Minusta ne ovat todella koristeellisia. Ja kuten kuvista näkyy, penkkien siivoukseni on todellakin aika pintapuolista.

Perennojen kovat varret kerään erikseen ja pehmeät rikkaruohot survon vanhoihin multasäkkeihin. Rikkaruohojen fermentointiin käyttämäni mikrobineste alkaa olla aika lopussa, joten nämä saavat todennäköisesti odottaa säkeissä kevääseen ihan sellaisenaan. Tosin ilmatkin alkavat sen verran kylmetä, ettei fermentoitumista enää edes ehtisi tapahtua syksyn aikana.

Tukiverkkojen ja kaaritukien kerääminen ja niputtaminen on syksyllä ärsyttävää puuhaa, kun niille ei oikein tahdo löytyä järkevää talvisäilöä. Välillä olenkin jättänyt osan penkkeihin odottamaan kevättä.

Vielä vaan jaksavat komeamaksaruoho ja syysasteri 'Patricia Ballard' ilahduttaa syystöiden tekijää puutarhassa.

Viiruhelpi näyttää vielä kovin vihreältä ja pirteältä. Sen kasvupaikka keskellä kukkamaata on suojattu ympäriinsä samanlaisella juurimattovirityksellä kuin aiemmin kerroin pionikaaressa. Se kasvaa siis kuin pohjattomassa isossa ruukussa. Ihmeen hyvin tuo viritys on pitänyt jo vuosia viiruhelpin kurissa eikä se ole päässyt valtoimenaan leviämään.

Katkoessani marhanliljojen varsia aidanvieruspenkistä löysin mullan pinnalta niiden sipuleista irrronneita sipulisuomuja. Ne ovat irronneet elokuun alussa, kun kaivoin ja uudistin tätä penkkiä. Tämä on hauska osoitus marhanliljojen valtavasta kasvuhalusta. Olen lisäillyt marhanliljoja näistä sipulisuomuista, ja niistä saakin melko nopeasti uusia pikkusipuleita verrattuna siemenkasvatukseen. Nuo alemmat sipulisuomut olivat ihan mullan pinnalla ja silti ne olivat alkaneet kasvattaa pikkusipuleita sipulisuomun tyveen. Ylemmän kuvan sipulisuomut olivat ihan mullan pinnan alla, melkein nekin näkyvillä, ja ne olivatkin alkaneet puskea jo juurtakin. Tökin pikkuiset hieman syvemmälle multaan jatkamaan kasvuaan. Eli jos liljoja siirrellessä sipulisuomuja irtoilee, ne kannattaa kaikki laittaa liljojen kanssa kasvamaan ja odotella pikkuisten liljavauvojen ilmestymistä!

Yhdessä päivässä ei ihan mahdottomia saa aikaan, mutta kyllä oli hyvä mieli, kun sai edes vähän tehtyä!