Perunoita, valkosipulia ja siemenkasvatuksia

Tässä päivänä eräänä tuli vähän katsasteltua tuota puutarhan satopuolta. Sain hyvää vertailua tehtyä lavakasvatuksen ja ihan perinteisen kasvimaakasvatuksen välillä, kun kävin hiukan kaivelemassa multaa. Sehän se on puutarhurin yksi suurimpia intohimoja. Ainakin allekirjoittanut nauttii suunnattomasti siitä, kun saa lykätä kätensä muhevaan multaan. Ja mieluiten vielä ilman hanskoja! 

Minulla oli kasvamassa Siikli-perunaa sekä lavakauluksessa, että maassa. Olin laittanut ne kasvihuoneeseen esikasvatukseen 29.4. ja sieltä siirtänyt maahan ja lavaan 22.5. Valkoisessa muoviastiassa ovat lavakaulusperunat ja mustassa maassa kasvaneet. Selkeästi huomaa, että lavassa on ollut kuivemmat oltavat kuin maassa, ja maassa perunat ovat kasvaneet hieman isommiksi. Hieman rupea perunoiden pinnalta löytyi, kun ne pesin, mutta maku oli kummassakin todella hyvä.

Koska lehdistöön sekä maassa että lavassa alkoi ilmaantua todella nopeasti ruton oireita (tai ainakin sellaisiksi ne tulkitsin), katkoin perunoiden varret ja laitoin lämpökompostoriin. Siellä on kesällä hyvä pöhinä käynnissä, ja lämpötila pysyy helposti vähintään 40-50 asteen hujakoilla. Perunat eivät enää varsien katkaisemisen jälkeen kasva, mutta toivottavasti säilyvät mullan alla, kunnes saamme ne syötyä. Mitään talviperunoita ei ole ollut tarkoituskaan kasvatella.

Maitotölkeissä esikasvaneet perunat olivat tehneet komeat juuret 22.5.
Tässä kohtaa ne pääsivät jo kiiruusti lavaan ja maahan kasvamaan.

Valkosipulin skeippejä sulassa sovussa kärhöjen ja liljojen kanssa.

Toinen mielenkiintoinen kasvatettava meidän pihassamme on valkosipuli. Sitä on ollut jo niin monta vuotta, että se on asettunut niin sanotusti taloksi. Olen heitellyt välillä valkosipulin kynsiä myyrien koloihin karkotteeksi. Myyrät ovat naureskelleet, ja valkosipulin kynnet kiittäneet mahdollisuudesta ja alkaneet seuraavana keväänä kasvaa. Sitten kun näitä karkulaisia on pitkin pihaa, osan itusilmut jäävät poistamatta kukkavarsista ja lisää valkosipulia on taas luvassa. Oikeastaan välillä mietin, että miksi edes laitan niitä enää kasvamaan, kun ne näyttävät pärjäävän parhaiten ihan omillaan.

Postailin jo aikaisemmin siitä kuinka huonosti valkosipulit mielestäni kasvoivat lavassa, kun oli niin kuivaa ja kuumaa pitkiä aikoja. En tainnut olla niin kovin väärässä. Kuvassa vasemmalla pitkin kasvimaata ja kukkapenkkejä kasvaneet valkosipulit, joista en ollut edes kukkavarsia poistanut. Ja oikealla lavassa kasvaneet, joita sentään on kasteltu pitkin kesää ja skeipit katkaistu. Silti maassa huonommalla hoidolla olleet valkosipulit ovat kasvaneet paljon isommiksi ja ovat lehdistöltään terveemmän näköisiä kuin lavakasvatit. Vaikka lähtivät kasvamaankin aikaisemmin. Kyllä taisi olla ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kasvatan valkosipulia lavassa.

Perinteisesti olen kuivannut valkosipulit ulkovajan seinällä. Paikka ei ole ihanteellisin, kun siihen porottelee aurinkokin, mutta saanpahan sipulit ainakin jonkin lipan alle. Siinä ovat monena vuonna valkosipulit kuivuneet hyvin. Jätin tahallaan skeipit paikoilleen noihin vallattomana kasvaneisiin yksilöihin, jotta saan itusilmuja. Tänä vuonna on kyllä todella pieni sato, kun tuli laitettua syksyllä melko vähän kynsiä maahan.

Entäs mitä kuuluu kesäkuun siemenkasvatuksilleni? Ihan hyvää kuuluu. Harmaakäenkukka 'Oculata', harjaneilikka 'Onyx', kivikkotörmäkukka ja kaukasiantörmäkukka ovat kasvaneet ihan kivasti. Osan olen jo purkitellut erikseenkin. 

Kaksivuotiset harmaakäenkukka ja harjaneilikka 
(kuvassa ylimpinä) ovat kasvaneet hurjasti. Törmäkukat hieman hitaammin.
Alareunassa japaninhanhikki, josta osa on jo lähtenyt uuteen kotiin.

Tässä vielä näiden kylvö- / itämis- / koulinta-aikataulu:

Kivikkotörmäkukka 13.6. / 22.6. / 5.7.

Kaukasiantörmäkukka 13.6. / 18.6. / 3.7. 

Harjaneilikka 'Onyx' 13.6. / 18.6. / 3.7.

Päivänsilmä 'Sunburst' 13.6. / 18.6. / 5.7.

Päivänsilmä 'Bleeding Hearts' 13.6. / 18.6. / 5.7.

Harmaakäenkukka 'Oculata' 9.6. / 18.6. / 3.7.

Japaninhanhikki 20.6. / 30.6. /10.7.

Yläkuvassa japaninhanhikki.
Alhaalla päivänsilmät 'Bleeding Heart' ja 'Lorraine Sunshine',
jotka ovat jo maassa kasvamassa.

Ja sitten ei ihan niin onnistunut testaus.
Kasvattelin kesäkuun alussa myös täpläsievikkiä, joka on kesäkukka.
Kylvin ne 9.6., itivät 17.6. ja koulin ne 30.6. Kukka on ihan kaunis, mutta kasvutapa ei.

Sievähän tämä on lähietäisyydeltä, nimensä mukaisesti.

Päiväretki Tommolan tilalle

Aamupäivällä päätimme mieheni kanssa lähteä pienelle päiväretkelle Keski-Suomeen, jotta saisimme hieman etäisyyttä talomme päädyn ulkovuorauksen korjaukseen, jonka mies sai juuri sopivaan vaiheeseen. Se on työllistänyt miestäni koko yhteisen lomaviikon ja pieni tauko siitä tuntui hyvältä. Itse olen lähinnä pyörinyt hommissa henkisenä tukena ja jonkinmoisena aputyttönä tarvittaessa, kun toinen on kiipeillyt rakennustelineillä korkeuksissa.

Päämääräksi otimme Tommolan tilan taimiston ja marjatilan, joka sijaitsee Leivonmäellä, noin 50 kilometriä Jyväskylästä etelään, Päijänteen itäpuolella. Tampereelta sinne tulee sellaiset satakahdeksankymmentä kilometriä matkaa Jämsän ja Korpilahden kautta. 

Siellä on valtavan kokoiset näyttelypuutarhat, jotka ovat rakentuneet 35 vuoden aikana. Heidän kotisivujensa mukaan heiltä löytyy yli 3000 lajin ja lajikkeen kokoelmat. Ja myytäviä taimiakin on hurjat määrät. Näyttelypuutarhoissa voi vapaasti kulkea ja tutkia perennoja ihan lähietäisyydeltä. Näkee kuinka isoksi ne kasvavat ja miltä värit luonnossa näyttävät. 

Kotoa lähtiessä ilma oli puolipilvinen ja matkalla satoi vähän vettäkin. Mutta perillä ilma oli aurinkoinen, kuten kuvista näkyy, ja itselleni jopa hieman liiankin kuuma vaelteluun kukkamerien keskellä. Mutta puutarhahörhöt ovat sitkeitä sissejä, kun on kyseessä kasvien tutkiskelu. Hellehattu vain päähän, vesipullo reppuun ja eikun menoksi.

Isompi näyttelypuutarha on loivassa rinteessä ja perennat kasvavat siististi riveissä,
joten niiden välissä on helppo kulkea.

Värit suorastaan vyöryivät päälle.

 

Syysleimukukat olivat parhaimmillaan kukassa.

Samoin päivänliljat. Ja ne olivat järkyttävän isoja!

Syysleimujen väri-iloittelua.

En ole mikään syysleimukukkien suurin ystävä, mutta nämä kyllä pehmittivät
minunkin sydäntäni.

Ja vielä niitä vähän lisää. Hedelmäpuurivistöt rytmittivät mukavasti perennarivejä.

Suuri rakkauteni hohtopiikkiputki oli hyvin edustettuna vanhemmassa näyttelypuutarhassa.

Ja pörinä oli melkoinen!

Paahteessa hohtopiikkiputki pääsee parhaiten oikeuksiinsa.

On nämä hieman eri kaliiperia kuin omassa pihassa.

Myytäviä perennoja oli paljon.

Tässä ostokseni. Mielestäni hillitsin itseni melko hyvin.
 Ehkä asiaan vaikutti sekin, että mies istui varjossa ja odotti.
Samoin paahtava auringonpaiste. Viimeiset taimilaatikkovälit tuli katsottua
melko joutuisasti.

Mukaani Tommolasta lähti:

Japaninlehtosinilatva (Polemonium yezoense) 'Purple Rain Strain'

Kellokärhö (Clematis integrifolia)

Ojakellukka (Geum rivale) 'Album'

Kivikkopipo (Penstemon confertus)

Sinipipo (Penstemon procerus)

Himalajantyräkki (Euphorbia griffithii)

Neulapipo (Penstemon pinifolius)

Tähtisilkkiyrtti (Asclepias speciosa)

Lehtosalvia (Salvia nemorosa) 'Schwellenburg'

Mustelobelia (Lobelia sessilifolia)

Niittysinilatva (Polemonium reptans) variegated

Loppukesän tuntua ilmassa

Tampereella on saatu parina päivänä kunnon ukkossateita. Se on aiheuttanut sen, että ilmassa on heti ollut hiukan syksyistä fiilistä, kun ilmankosteus on ollut hurjaa ja joka paikka on litissyt märkänä. Ja vaikka aurinko on välillä paistanut todella kuumastikin ja lämpötilat huidelleet korkeina, kosteus on tehnyt ilmasta sellaisen jännän syksyisen. Vai onko se vaan omien korvien välissä?!

Vaikka en minä valita. Olen aina rakastanut loppukesän runsautta, puutarhan sadon kypsymistä ja pimeitä, mutta vielä kuitenkin lämpöisiä öitä. Kevään kova valo ei ole koskaan ollut minulle mieleen. Syyskesällä ja syksyllä valo tulee matalammalta ja jotenkin paljon pehmeämmin. Se sopii minun silmääni huomattavasti mukavammin.

Kiertelin (taas) hieman puutarhassa ja kuvasin näitä omia silmäkarkkejani. 

Päivänsilmä 'Bleeding Heart'. Tumma lehdistö ja oranssinpunaiset kukat on upea yhdistelmä.

Tavallinen päivänsilmä. Todella kiitollinen loppukesän kukkija. Kasvaa korkeaksi, mutta tarvitsee 
vain harvoin tukea.

Kirjavalehtinen päivänsilmä 'Lorraine Sunshine'.

Preeria-auringonkukka eli monivuotinen auringonkukka. Se on siis perenna
ja upea sellainen onkin. Kasvaa meillä päivänsilmien ja kultapallon
kaverina. Pitkät hujopit keskenään ovat aika näyttäviä!

Näitä liljoja putkahtelee vähän mistä milloinkin, kun välillä vaan lykkään jotain sipuleita johonkin,
ja sitten muka siirrän toiseen paikkaan, ja osa sipuleista jääkin kaivamatta. Tässä tiikerinlilja, nimetön keltainen tarhasarjalilja ja puulilja 'Rising Moon'. Kosmoskukkakin on halunnut kuvaan.

Tässä toiselta puolen. Jotenkin mielestäni kaunis yhdistelmä.

Vanhassa kasvimaassa kukkii nimetön kärhö ( jonka piti olla Dr. Ruppel, mutta ei kyllä ole),
tuoksuherneet ja hämähäkkikukat.

Tuoksuherneet ja hämähäkkikukat ovat hyvin sävy sävyyn.

Hämähäkkikukka (Cleome hassleriana) on näyttävä kesäkukka. Olen kasvattanut niitä
monena vuonna ja viime kesän jäljiltä siemenpankista nousi näitäkin hurjat määrät.
Violetti on väreistä ilmeisesti kestävin, kun näitä on eniten. Vaaleanpunaista
ja valkoista on selvästi vähemmän. Keväällä vain violetit siemenet itivät
esikasvatuksessakin.

Puulilja 'Friso'.

'Friso'n väritys natsaa myös hienosti tuoksuherneiden ja nimettömän kärhön kanssa.

Puulija 'African Queen'. Tämän oranssinkeltainen väri hivelee minun silmääni.

Puuliljojen tuoksu on niin voimakas, etten voi laittaa niitä kovin lähelle terassia. 
Olen itse niin herkistynyt hajusteille, etten siedä kovin kauaa näidenkään tuoksua
lähelläni.

Varsinainen liljapläjäys.

Pohjanrantakukka.

Vanha maatiaissyysleimu eli ilmeisesti oikeammin syreenileimu.

Väriminttu.

Syysleimukukan nuppu on nätti.

Valkoalpi.
Ensimmäistä kertaa se kukkii kunnolla. Se ilmeisesti tarvitsisi hieman kosteamman kasvupaikan,
mutta meidän paahteisesta pihasta sellaista on kyllä vaikea löytää.

Kesäkimppu.
Kerään todella harvoin kukkia maljakkoon omasta pihasta,
mutta nyt kun oli vieraita, kokosin pöytäliinaan sointuvan kimpun
pihapöydälle.

Ei-toivottuja vieraita syyspäivänliljoissa

Yleensä puutarhassa käyskentely ja kasvien kuvaaminen on ihanan rentouttavaa ja terapeuttista puuhaa, mutta tässä yhtenä iltana meinasi mennä yksi asia ihan oikeasti tunteisiin. Syyspäivänlilja oli juuri aloittelemassa kukintaansa. Ihailin kauniita, nimensä mukaisesti sitruunankeltaisia kukkia, kun silmiini osui jotain ikävää. Muutama nuppu oli epämääräisen muotoinen ja oudosti turvonnut. Tai oudosti ja oudosti, sanoisin ehkä mieluummin, että harmittavasti liiankin tutulla tavalla. Ja lähempi tarkastelu osoitti pelkoni oikeaksi. Nupuissa pörräsi pienen pieniä hyönteisiä, päivänliljasääskiä!

Näiden inhottavien ötököiden kanssa olen taistellut monta vuotta pihan toisella laidalla, missä ne ovat häärineet rusopäivänliljojen kimpussa. Sitkeästi olen napsinut epämuodostuneita nuppuja roskiin ja saanut jotenkin kannan pidettyä kurissa. 

Päivänliljasääski munii päivänliljan nuppuihin, jossa toukat kehittyvät ja pudottautuvat lopulta maahan koteloitumaan. Sieltä uusi sukupolvi sitten seuraavana kesänä taas ilmestyy piinaamaan päivänliljaparkaa. Torjuntakeinoista paras on vikuuntuneiden nuppujen pois kerääminen. Ja hävitys tosiaan sekajätteeseen, ei kompostiin!

Mutta että nyt myös syyspäivänliljani saivat tämän riesan itselleen. Ja tietysti samassa penkissä niiden kanssa asustevat myös päivänliljat 'Frans Hals', 'Joan Senior' ja 'Sammy Russell'. Ne ovat myös jo nupullaan, joten tarkkailtavaa tässä riittää.

Syyspäivänlilja (Hemerocallis citrina).

Syyspäivänliljalla on todella suuret ja kauniit kukat.

Päivänliljasääsken vioittama nuppu.

Vikuuntunut nuppu erottuu varsin selvästi terveistä nupuista.

Nupun sisällä ei näy vielä toukkia, mutta aikuisia päivänliljasääskiä kylläkin.

Rusopäivänliljassa on tänä vuonna onneksi ollut todella vähän päivänliljasääsken 
kiusaamia nuppuja.