Melkoista taimirallia

Sisällä taimiralli sen kun kiihtyy. Olen yrittänyt hillitä itseäni kesäkukkien suhteen, mutta ei se vaan millään tahdo onnistua. Kylvin jo samettikukkia ja tsinnioita, kun "voihan olla, etteivät ne idäkään". No joo, voihan sitä niinkin käydä, mutta ei kyllä käynyt tällä kertaa. Molemmat itivät parissa päivässä. Samettikukat laitoin omista viime kesän siemenistä ja niitä sitten piti taas ropsauttaa kourallinen. Voi elämän kukkea kevät, näiden kanssa ollaan vielä helisemässä! Samettikukkien takana on varsisellerin taimia.

Isotsinniat (Zinnia elegans) olivat kaikkein nopeimpia itämään. Loistotsinniat tulivat hyvänä kakkosena heti perässä. Olen kasvattanut noita loistotsinnioita (Zinnia marylandica) jo useampana kesänä. Ne ovat isotsinnioita matalampia, ja itse olen tykästynyt niiden yksinkertaisiin muotoihin. Niitä löytyy myös kerrottuina.

Toiset pikkutaimet ovat todella upeita. Esimerkiksi purppurarevonhäntä 'Velvet Curtains'in taimet ovat käsittämättömän hienon värisiä.

Innostuin niin tuosta aikaisemmissa postauksissani esittelemästäni siemenetanasta, että kokeilin laittaa siihen myös tuoksuhernettä kasvamaan. Ja alku ainakin näyttää ihan lupaavalta. Siemenet olin kerännyt  omista viime kesäisistä tuoksuherneistä.

Tämän kevään uusi tulokas daalian juurakko 'Bumble Rumble' on lähtenyt kasvuun. Laitoin sen sisälle kasvamaan, kun siinä näkyi jo heti tullessa tuossa varrentyngän vierellä kummallisen näköinen ryhelmä.

Netissä daaliaharrastajien keskuudessa vilkkaana käynnissä oleva äkämäkeskustelu on tehnyt tehtävänsä, ja minäkin aloin heti epäilemään äkämää tuossa juurakossa. Kyse on siis oikeassa alareunassa näkyvä ryhelmä, josta on jo lähtenyt useampi silmä kasvuun. Äkämä tekee juuri tuollaista kukkakaalimaista ryhelmää, josta lähtee hyvin tiheä kasvusto kasvamaan. Äkämä tarttuu daaliasta toiseen, ja siksi ajattelin pitää tätä uutta tulokasta vähän erillään omista vanhoista daalioistani ja seuraan tilannetta. Toivottavasti kyse on vain hyvin kasvuintoisesta daaliasta!

Alakertaan on pitänyt laittaa pystyyn uusi kasvatuspiste, jonne tämä kolmikko saatiin mahdutettua. Keltaiseen ämpäriin istutin gladioluksen sipuleita. Muistelin, että 'Galaxian' ja 'Charm' olivat kumpikin matalia lajikkeita ja lykkäsin ne samaan ämpäriin. Sitten jälkikäteen tarkistelin asiaa ja totesin, että 'Galaxian' onkin 30-50cm korkea ja 'Charm' 50-70cm. Että semmoista. Nyt ne ovat sitten samassa astiassa😂

Tuo aasiankriinumi 'Purpureum' naurattaa minua aina, kun näen tuon valtavan pötkylän. Laitoin sen vähän liian pieneen ruukkuun, kun ajattelin vaihtavani sen isompaan, jos se nyt yleensä suostuu lähtemään kasvamaan. Suurella mielenkiinnolla odotan!

Keijunliljan kovan onnen juurakot ovat olleet minulla jo varmaan kolme tai neljä vuotta, mutta kukkia en ole vielä kertaakaan nähnyt. Olen pitänyt sitä kesät ulkona ja talvettanut juurakot kellarissa kuivaan multaan säilöttynä. Viime kesänä se oli minulla kasvihuoneen lattialla ja muurahaiset valloittivat ruukun niin, että minun piti tyhjentää koko ruukku ja ottaa juurakot talteen kesken kaiken. Edes kastelemalla en saanut muurahaisia häädettyä. Harmitti ihan vietävästi, koska viime kesänä kasvi oli jo niin iso, että se olisi voinut jopa jo kukkia. Ehkä pitäisi pitää se kokonaan sisäkasvina, niin voisin saada sen kukkimaankin!

Taimiralli jatkuu...

 

Pihapuuhastelua

Tämä päivä oli vaihtelevan aurinkoinen, ja tuulesta huolimatta ulkona oli ihan mukava puuhastella kaikenlaista työpäivän jälkeenkin. Lumet ovat käytännöllisesti katsottuna sulaneet pihasta, vain ihan muutama pieni läiskä on jäljellä. Maa on silti vielä jäässä. Pinta on kyllä sulanut ja se muuttuu jalan alla ihanaksi multalöllöksi. Siksi yritänkin välttää turhaa nurmikolla tallustelua. Mutta täytyyhän sitä joka päivä käydä kierros tekemässä.

Ensimmäinen multakuorma käytiin hakemassa jo viikolla ja talon edessä onkin mukava säkkivuori. Kolmekymmentä säkkiä kerralla on ihan normisatsi, joka ei pitkäksi aikaa riitä. Olemme todenneet helpoimmaksi tavaksi hakea aina peräkärryllinen säkkejä kerralla. Lavallista en halua pihaan seisomaan, suursäkki on hankala ja irtomultakasa ei houkuttele. Meillä multaa saa onneksi ihan läheltä, joten tämä on ihan näppärä tapa toimia.

En ole oikeastaan vielä koskenut kukkapenkkeihin. Talon edustan kukkapenkkiä tänään hieman sormin haravoin ja poistin kuivia korsia, kun penkkiin nousee jo tulppaaneja kovaa vauhtia. Talon edustan kukkapenkki sulaa talon suojissa aina nopeasti, vaikka siihen putoaa katoltakin lumet. 

Tulppaanien välissä kasvaa koristekastikka 'Overdam', joka oli talven aikana liiskaantunut lumen alla ihan maata pitkin. Leikkasin sen tarkistettuani ensin heinäkirjastani, että sen voi leikata alas. Ohje oli, että keväällä se kannattaa leikata jo maaliskuulla ennen kasvuunlähtöä. Nyt tyveltä pilkistelikin jo uutta kasvua. Taaempana on koristekastikka 'Avalanche'. Sillä on kelta-vihreät lehdet. 'Overdam'illa on valko-vihreät lehdet. Kivoja molemmat. Eivät siemennä, eivätkä leviä holtittomasti. Ja ovat helppoja jakaa. Lapiolla vaan juuripaakusta pala irti ja uuteen paikkaan.

Toivon todella, ettei joku rusakonroikale käy näitä tulppaanejani syömässä. Viime syksynä laitoin pitkästä aikaa todella paljon uusia tulppaaneja. Monena vuonna myyrät söivät niitä niin paljon, että kyllästyin. Tähän etukukkapenkkiin myyrät eivät ole vielä ainakaan aikaisemmin eksyneet.

Talvikylvölaatikoissakin alkaa jo tapahtua. Pak-choi, rucola ja varsiparsakaali eli rapini ovat itäneet. Laatikkoni ovat tällä hetkellä kasvihuoneen seinustalla puolivarjossa. Näinä aurinkoisina päivinä täytyy olla tarkkana, ettei lämpö laatikoissa pääse nousemaan liian korkeaksi ja kylvökset kuivumaan.

Ilman ollessa varsin sopiva ulkoiluun, mieheni keksi, että nyt olisi hyvä päivä pestä terassi. Siispä tuumasta toimeen ja painepesuri esille. Vähän täytyi kyllä harjaakin laudoitukselle näyttää, että sai sen puhtaaksi. Huomenna ehkä sitten näkee lopputuloksen vasta kunnolla. 

Meidän terassipöytä ja nuo kaksi vanhaa puutarhatuolia viettävät talven tuossa katoksessa, kun niitä ei saa mahtumaan mihinkään varastoon talven ajaksi. Taittuvat tuolit raahaamme kellariin, ja se onkin aina yhtä ärsyttävä homma kapeissa portaissa. Verhoja en sentään vielä viritellyt katokseen, kun pessimistinä kuvittelen luntakin ehkä vielä jossain kohtaa satavan. Mutta kyllä se kesä sieltä vaan vääjäämättä on tulossa, kun ensi yönä siirrytään jo kesäaikaankin!

 

Emalirakkautta

Minulla on jokin ihmeellinen fiksaatio näihin vanhoihin emalisiin käyttöesineisiin. Ne toimivat minulla ulkona mullan, hiekan ja lannoitteiden annostelijoina, ruukkuina, kukka-alusina ja milloin missäkin roolissa. Minulla on myös muutama emalikattila, joissa kasvatan kesäkukkia. 

Kaikki emaliastiani olen ostanut kirpputoreilta. Niiden ohi en tahdo millään päästä, kun silmiini sellaisen saan. Varsinkin nämä kukka-aiheiset emalikipot saavat minut aina niin hyvälle tuulelle, kun niiden kanssa touhuan. Minusta näissä vanhoissa emalitavaroissa on jotenkin sellaista mukavaa särmää ja luonnetta!

Viime kesän muistona vielä vähän multaa kyljessä.

Nämä kaksi mukia ovat varsinaisia silmäkarkkeja.

Tämä vaaleankeltaisen ja vihreän liitto osuu myös minun sydämeeni.
Noita mukeja minulta löytyy kaksi.
Mukien muotoilu on jotenkin hurmaava, ja kahva sopii käteen täydellisesti.

 

Toinen mukeista on viettänyt talven kellarissa hiekkaämpärin seuralaisena. Hiekkaa käytän
kylvösten päällä, siksi ämpäri on ollut talven sisällä kasvihuoneen sijaan.

Nämä punakeltaiset emalikattilat ovat minun mieleeni.
Ja samettikukat sopivat niihin kuin nenä päähän!

Tämä uusvanha jauhokauha ei ole emalinen, mutta se pääsi mukaan kertomaan ihastuksestani
 myös peltisiin juttuihin. Se on erittäin kaunis ja kätevä!

Kevään sahaavia lämpötiloja

Aurinkoinen ja lämmin viikonloppu sulatti lumia pihasta tehokkaasti, vaikka öisin lämpötila tippuikin pakkasen puolelle. Jäljellä olevat lumisaarekkeet ovat oikeastaan vain niillä kohdin, mihin lunta on talvella kolattu. Olen pyytänyt miestäni kolaamaan lunta aina mahdollisimman paljon kukkapenkkien päälle suojaksi perennoille. 

Kohopenkit ovat sulaneet nopeasti ja alta ovat paljastuneet ihanan siivottomat penkit. Olen syksyllä katkonut vain pisimpiä perennojen varsia, muut ovat saaneet jäädä. Nyt keväällä olen siistinyt kukkapenkeistä vain vanhaa kasvimaata, josta kiskoin lähinnä liljojen varsia irti. 

Haravoimista meillä tehtiin syksyllä vain sen verran, että keräsin hieman miehen ruohonleikkurilla pilkkomia lehtiä suojaksi valkosipulipenkkiin ja keisarinpikarililjoille. Ja kuten kuvista näkyy, ei nurmikolla kovin paljon lehtisilppua enää talven jälkeen näy. Nurmikon alkaessa kasvaa loputkin lehtisilput katoavat. 

Perennapenkeissä on aika paljon tammen lehtiä. Niitä täytyy hieman pöyhiä ja poistaa, jos niitä on liian paksulti. Yleensä nekin aika kivasti maisemoituvat, kun lisäilee multaa ja kompostia pintaan. Minusta on paljon mukavampi keväällä siivota kukkapenkkejä, kun on kuivaa, ja talven jäljiltä kaikki yleensä irtoaa kuin itsestään, eikä tule revittyä perennoja juurineen maasta. Tosin jos aikaisia sipulikukkia on kukkapenkissä paljon, voi kevätsiivous olla hankalampi rasti.

Pihassa on toinen toistaan kummallisempia verkkovirityksiä. Tässä verkko suojaa viime keväänä totaalisesti syötyjä posliinihyasintteja. Seasta nousee myös viime syksynä istuttamiani
 uusia laukkoja.

Jättilaukat ovat joka kevät ensimmäisten joukossa ponnistelemassa pinnalle.

Tarkotuksella istutetut talvivalkosipulit eivät vielä ole näyttäytyneet,
mutta muuten valkosipulikasvustoja näkyy siellä sun täällä.
Pieniä itusilmuja, jotka kasvavat vaikka paljaan maan pinnalla. Ja maahan
jääneitä vanhoja sipuleita, jotka ovat jo jakaantuneet
kynsiksi ja jatkaneet näin kasvuaan. Täytyi oikein kaivaa ja tutkia.

Olisikohan tässä joitain vanhoja tetenarsisseja?
Vähän on huonosti puutarhuri kaivanut ne maan alle, mutta ei se näytä niitä hidastavan.

Kasvihuoneessa lämpö on huidellut auringon paistaessa välillä yli neljässäkymmenessä.

Seurailen tiiviisti kasvihuoneen lämpötiloja. Toinen anturi mittaa lämpötilaa kasvihuoneen
ulkopuolella. Niinä neljänä yönä, kun olen siellä ruukutettuja liljoja ja perennojen juurakoita pitänyt,
on lämpötila käynyt reilusti pakkasella. Hieman hirvittää kasvien puolesta😓

Laitoin kasvihuoneen kasveille vähän tunnelmaa yön ajaksi. Vanha hyvä keino.
Tälle viikolle on onneksi luvattu yöpakkasten hieman helpottavan!

Aurinkoterapiaa taimille

Aurinko on paistanut muutamana aamuna itäikkunasta niin komeasti esikasvatettavien kasvatuslaitokseen yläkerrassa, että taimet ovat selvästi oikein pörhistelleet itseään valoa kohti. Olen ajastanut pöydän päällä olevat kasvilamput syttymään vasta hiukan myöhemmin. Pöydällä alkaa olla jo ruuhkaa, mutta siellä on myös posliinikukkien pikkutaimia, jotka voi vielä siirtää pois esikasvatettavien tieltä. Tätä kasvun ihmettä on kyllä niin koukuttavaa seurata!

Sekalaista seurakuntaa pöydällä.

Chilit ja tomaatit nauttivat auringon pilkahduksista.

Chilit ovat kaikkein pisimmällä kasvussaan. Tässä 'Bishop's Crown'it, jotka kylvin 28.12.2024.

Olen koulinut chilejä kahvipusseihin, jolloin olen saanut upotettua niitä
hieman syvempään. Kahvipussi on siitä kätevä, että sitä voi kääriä 
kasvin kasvaessa ylöspäin ja lisätä multaa. Ne toimivat hyvin myös
tomaateilla samaan tapaan taiteltuina.

Paprikat ovat myös kasvaneet kivasti.

Ruukkutomaatit 'Vilma' ja 'Venus' pysäyttivät kasvunsa hetkeksi koulinnan jälkeen,
mutta nyt alkaa taas tapahtua. 

Purjot ovat hengissä siemenetanassa.

Daalia 'Bishop's Children'in siemeniä ei olisi ehkä kannattanut kylvää ihan 
näin aikaisin. Varsinaisia roikkoja niistä on kasvanut. Ja todella epätasaisesti
ovat taimet kasvaneet. Onneksi näitäkin voi latvoa ja ilmeisesti kouliessa upottaa
myös syvemmälle.

Salkoruusu 'Arabian Night'in siemenet itivät kolmessa päivässä,
mikä oli kyllä aikamoinen yllätys!

Hiidenkiven puutarha-blogin Minnalta vaihtareina saadut etelänmunkki 'Blaulicht'in
 siemenet itivät myös nopeasti vain viidessä päivässä. Siemenet olivat niin pieniä, että niitä 
taas ropsahti vähän turhan paljon pikku ruukkuun. Kiitos näistä, Minna!

Uhkarohkea rokan syö

Farmer Gracylta Hollannista viime vuoden puolella tilaamani juurakot ja sipulit saapuivat alkuviikosta. Keskitalvella on niin helppo olla optimisti siitä, mitä kaikkea omaan pihaan saa mahtumaan😂

Dierama pulcherrimum eli enkelinkaario.

Daalia 'Bumble Rumble'in juurakko oli ihan kivan kokoinen.

Lukinlilja 'Sulphur Queen'in sipuli.

Tämä olikin mielenkiintoinen pikku "sipuli". Aasiankriinumi 'Purpureum'.
Taloon täytyy varmaan alkaa rakentaa lisäsiipeä😅

Koska kasvatustila sisällä on kortilla, tein radikaalin päätöksen ruukuttaa liljojen sipulit ja perennoiden juurakot ja laittaa ne kylmään kasvihuoneeseen säilöttyäni niitä pari päivää ensin kellarissa. Daalia, aasiankriinumi, enkelinkaario ja lukinlilja jäivät kuitenkin vielä sisälle.

Orienpet-lilja (idänliljan ja trumpettililjan hybridi) 'Red Dutch'.

Minulla on tapana kasvattaa uudet liljat ensimmäisenä kesänä ruukuissa, jotta näen kukinnan ennen kuin istutan sipulit maahan. Monesti liljat saattavat olla ihan jotain muuta kuin on tilannut. Ja muutenkin on mukavaa, kun on ruukkukasveja, joita voi sijoitella kukinnan mukaan haluttuun paikkaan pihalla. 

Sekoittelen ruukkujen pohjalle aina hiukan hiekoitusmursketta ilmavoittamaan multaa, joka helposti kovettuu ruukuissa paakuksi. Ja siitähän liljat eivät yhtään tykkää. Farmer Gracylta on aina tullut komeita liljojen sipuleita. Niin tänäkin vuonna. Sipulit olivat hyvän kokoisia ja kaikissa oli kasvua jo näkyvissä. 

Orienpet-lilja 'Mister Cas'.

Nämä olivat jotain marhanliljaa. Olivat vain nimellä 'Martagon', joka on kyllä hieman huvittavaa.
Jonkinlaisia vaaleanpunaisia ja pilkullisia näistä pitäisi tulla.

Kellukka 'Apricot Pearl'. 

Perennojen juurakoista suurin osa oli todella isoja ja komeasti kasvussa. Muutama näytti niin huonolta, että saa nähdä tuleeko niistä mitään. Onneksi Farmer Gracylla on hyvä asiakaspalvelu, reklamaatioihin vastataan nopeasti ja rahat palautetaan huonoista kasveista. 

Pikkutaimilleni varattu muovikasvihuone ja roskiksesta dyykkaamani iso muovilaatikko pääsivät jo tositoimiin eli jätin ruukuttamani sipulit ja juurakot kylmään kasvihuoneeseen. Saapas nähdä onnistunko palelluttamaan ne kaikki!

Pihakierroksella löytyi nurmikolta vaaleita rankoja. Jänöjussit olivat kalunneet pienistä omenapuista leikkaamani oksat melko tehokkaasti kuorista puhtaiksi. Onneksi puiden ympärillä on verkot!

Kylmälavassa krookusämpäreissäni mellastanut myyrä kohtasi tiensä pään. Hiirenloukku on kyllä hyvä peli, ja ruisleipä on ihan paras houkutin. Eipä ole onneksi enempää myyriä ainakaan toistaiseksi lavassa näkynyt. En kyllä tiedä onko ämpäreissä enää mitään krookuksistakaan jäljellä.

Leppeitä kevätpäiviä sitten vaan sormet ja varpaat ristissä toivomaan!