Helmikuun loppu

On ollut kyllä erikoinen talvi, ja kohta se on virallisesti ohi, kun alkaa maaliskuu. Mutta miltä näyttää puutarhurin helmikuun loppu? Eilen tein pienen katsauksen sekä sisällä että ulkona. 

Ensin tarkistin tilanteen sisällä. Ahkerana siemenkasvattajana olen tottunut säästämään kaikenlaisia purkkeja ja rasioita uusiokäytettäväksi kevään kasvatuksissa. Viime keväänä huomasin, että maitotölkit, joita yleensä olen käyttänyt tomaateilla, olivatkin käteviä perunoiden esikasvatuksessa. Tomaateille aloin käyttää kahvipusseja, joita on helppo rullata korkeammaksi taimien kasvaessa, ja multaakin on näin helpompi lisätä. Eiköhän näillä jo aika hyvin alkuun pääse?

Viidakkotohtorilta tilasin bokashirouhetta, valmiiksi ladattua biohiiltä ja mikrobiliuosta, jolla fermentoin kesällä rikkaruohoja ja teen hyväntuoksuista nokkoskäytettä. Kaikki nämä kolme käyvät myös bokashiämpäriin biojätteiden hapattamiseen.

Vesisateen tauottua käväisin ulkona. Piha näytti aika lohduttomalta. Talventörröttäjät sojottivat kukkapenkeissä hujan hajan. Lunta oli lämpöasteista ja vesisateista huolimatta silti vielä yllättävän paljon. Rusakoiden ja kauriiden jälkiä ja jätöksiä oli joka puolella. Eniten silti pelkään mahdollisia myyrien tuhotöitä, kun laitoin syksyllä niin paljon tulppaanien sipuleita maahan.

Kasvilavat olivat luopuneet lumipeitteistään ja talvehtivat purkkiarmeijani olivat ilmestyneet näkyviin. Saa nähdä kuinka moni noista selviytyy, kun tapanani on jättää ruukut aina pystyyn talveksi. Ja näköjään viimeisiä en ole jaksanut edes kaivaa kunnolla mullan alle. Pystyssä oleviin ruukkuihin jää usein tuo vesiallas, kun lumi alkaa sulaa, mutta yllättävän hyvin olen tällä tavoin saanut kasvit kuitenkin selviytymään talven yli. Perennat ovat yleensä todella sitkeitä. 

Kannoin kellarissa kasvuun lähteneet tulppaanit ja laukat ulos, lisäsin multaa päälle ja laitoin ne kylmälavaan muiden talvehtijoiden seuraan pakkaspeitteiden alle. 

Talvikylvölaatikkoni ovat vieläkin melko hyvin pysyneet lumen alla. Terassilla on yksi laatikko, johon laitoin sisällä kuukauden päivät ennen ulos tuontia viettäneet ruukut. Eli ne lämmin-kylmä-lämmin -käsittelyä kaipaavat perennat.

Kurkistin myös kasvihuoneeseen, kun oven sai helposti suojasäällä auki. Siellä olevat hyllyköt huputin valmiiksi jo syksyllä kevättä varten. Niihin on kiva tuoda pikkutaimia jo hyvinkin aikaisin keväällä. Viime kesäistä multaa on muutama pussi jäljellä ja vanhaa multaa talteen otettuna nurin käännetyissä multasäkeissä. Vähän kun tavaroita järjestää uuteen asentoon, on kaikki valmista kevään taimia varten.

Tulppaanitkin piipottelivat jo helmikuulla ylös talon edustan kukkapenkissä!

 Mitähän maaliskuu tuo tullessaan?

Koska kukkii -haaste

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna pisti liikkeelle arvaushaasteen kasvien kukinta-ajoista. Haaste on ilmeisesti muodostunut jo jonkinmoiseksi perinteeksi, vaikka itse osallistun nyt ensimmäistä kertaa, kun Saaripalstan Saila ja Rikkaruohoelämää-blogin Between haastoivat minutkin mukaan. Aina pitää olla sen verran urheiluhenkeä, että tarttuu haasteeseen!

Valitsin mukaan kolme siemenestä kasvattamaani aikaista perennaa, isojumaltenkukan, kuolanpionin ja tarhakylmänkukan. Nämä siemenestä kasvatetut ovat aina lähellä sydäntäni, koska niiden eteen on joutunut näkemään niin paljon vaivaa. 

Isojumaltenkukka 28.5.2024

Isojumaltenkukka kasvaa meillä puolivarjoisassa paikassa vanhan kasvimaan laidalla. Paikalla, johon se siemenkasvatuksen jälkeen mahtui. Tämä on monen muunkin kasvin kohtalo meidän puutarhassa. Sen seurana on myös vuorijumaltenkukkaa, joka on sitä matalampi versio. Jumaltenkukkien englanninkielinen lempinimi on tähdenlento (shooting star), mikä onkin varsin kuvaava nimitys näille kaunokaisille.

Isojumaltenkukan nuppujen arvaan avautuvan 20.5.2025

Kuolanpioni 27.5.24

Vuonna 2019 aloitin kuolanpionien siemenkasvatuksen ja viime kesänä kaksi kasvattamaani yksilöä kukkivat ensimmäisen kerran. Viisi vuotta vei niiden kasvu siemenestä kukkivaksi kasviksi. Varsinainen työvoitto! Tosin olen kasvattanut myös varjo- ja marhanliljoja siemenestä kukkivaksi ja se on vienyt jopa vuoden-kaksi kauemminkin. Melkoista kärsivällisyysharjoitusta tällaiselle hätähousulle. Jostain kumman syystä minun pinnani on kasvien kanssa normaalia venyvämpi.

Kuolanpionit kasvavat meillä uuden kasvimaan reunassa. Uusikin kasvimaa uhkaa pikku hiljaa muuttua kukkapenkiksi, niin kuin niille aina tuppaa meillä käymään. Toisen kuolanpionin juurakko paljastui viime kesän aikana melko lailla. Minun piti syksyllä korjata tilanne, mutta niin vain jäi sekin homma tekemättä. Onneksi ei ole kasviensuojeluviranomaisia, jotka voisivat ottaa kasveja huostaan huonoilta kasvattajilta. Meiltä löytyisi monta kaltoin kohdeltua kasviparkaa!

Kuolanpionien nuput poksahtavat auki 25.5.2025

Tarhakylmänkukka 18.5.24

Tarhakylmänkukkien kanssa meni kolme vuotta kylvöstä kukintaan. Pikkutaimet jurottivat pitkiä aikoja mitään tekemättä. Tämä kylmänkukka on jännä tapaus. Se tekee valtavan isot, kapealehtiset kukat ja kukkavarret venyvät venymistään, kunnes ne ovat lopulta siemenvaiheessa melkoisia hujoppeja. 

Kylmänkukat kasvavat meillä myös samaisessa vanhassa kasvimaassa, missä isojumaltenkukkakin, mutta penkin aurinkoisemmalla laidalla. Ne ovat kohopenkin reunassa, kohtuu kuivassa paikassa, ja ovat tuntuneet viihtyvän.

Tarhakylmänkukkien arvaan olevan kukassa 15.5.2025

Haasteen säännöt:

Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, että kasvi on vielä lepotilassa. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen (tai kuukausien) päähän. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Jos käyt laittamassa kommentin Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen (löytyy helposti blogin selainversion sivupalkista), muiden on kätevä käydä sieltä tarkistamassa, ketkä ovat jo osallistuneet haasteeseen. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.

Aika monta blogia näkyy olevan jo haastettu mukaan tähän kivaan arvausleikkiin.

Minä haastan mukaan Anun puutarhan!

Oranssia väriterapiaa

Minulla on neljä isoa kliiviaa, joista yksi on uudempaa vuosikertaa oleva 50 senttiä maksanut rescue-tapaus, ja kolme vanhaa kantaa olevaa. Yksi vanhakantaisista on minulla töissä. Kliiviat ovat kukkineet nyt talviaikaan vuoron perään, mikä on ollut tietysti mukavaa, kun kukintaa on riittänyt näin pidempään. Nyt parrasvaloissa on tämä nuorison edustaja, joka oli meille saapuessaan melkoisen rähjäinen tapaus. Se oli palellut jossain Tokmannin tuulikaapissa, kun ystäväni oli huomannut sen ja toi sen minulle hoitoon. Tästä on jo vuosia aikaa, ja tämä ressukka on kiittänyt pääsystä rakastavaan kotiin varsin komealla kasvulla. Se on kukkinut useasti, niinkuin vanhemmat konkaritkin ovat tehneet.

Kaksi lempiväriäni samassa paketissa, oranssi ja vihreä.

Helmikuun alussa nuput alkoivat työntyä esiin lehtien välistä. Tämä on joka kerta yhtä sykähdyttävä hetki, kun huomaa nuput ensimmäisen kerran.

Koska kliiviani asustavat normaalisti näin tiiviissä kommuunissa, minun oli nostettava ne lattialle saadakseni niistä jonkinlaista järkevää kuvaa.

Nuorisolainen koko komeudessaan.

Nuorison kukka läheltä.

Toinen vanhan kannan kliivioista kukki marraskuussa ja toinen heti perään joulukuussa
viime vuoden puolella. 

Vanhan kliivian kukkia. Niiden nielu on paljon vaaleampi kuin tuon uudemman.

Näissä kuvissa olen nostanut kliiviat lattialle kuvattaviksi. Ne ovat sen verran isoja rohjakkeita, ettei niitä mahdu ihan missä vaan kuvaamaan. Halusin kuvata kliivioita vierekkäin, koska silloin niiden erilaiset kasvutavat tulevat parhaiten esiin. Vanhemman kannan kliivioiden kasvutapa on huomattavasti leveämpi ja lamoavampi. Ne vievät selkeästi enemmän tilaa kuin tuo uudempi jalostuksen tulos. Niiden kukkavarsi jää mielestäni hieman lyhyemmäksi ja niiden kukat ovat nielustaan paljon vaaleampia. Lehdet kasvavat myös paljon pidemmiksi kuin nuoremmalla kliivialla. Vanhuskin pukkaa nuppuja lehtien keskeltä. Tämä taitaa olla se marraskuussa kukkinut yksilö. 

Tässä kuva lehtien tyveltä.
Nuoremmalla kliivialla lehdet kasvavat todella tiiviisti ylöspäin.

Osoitus vanhakantaisen kliivian uskomattomasta sitkeydestä. Minulla töissä pimeässä nurkassa
majaillut kliivia päätti myös kukkia tammikuun alussa. Ihan säikähdin, kun huomasin nuput!

Kasvattien ja talvehtijoiden kuulumisia

Talvi lähenee vääjäämättä loppuaan, ja auringonpaiste saa pimeydessä möllötelleen ihmispolonkin hieman havahtumaan horroksestaan. Reilu viikko eteenpäin ja ollaankin jo maaliskuussa, hupsis hei!

Sisällä on kyllä jo pitkään ollut keväisen vihreää ja vehreää. Kevään kaipuuta ovat kivasti tasoitelleet talvikylvöt, kaikenlaiset siementestailut ja esikasvatukset. Samoin tuo uusi aluevaltaukseni versotus on tuonut hupia pitkiin helmikuun päiviin. Täytyy sanoa, että olen itsekin hieman ihmetellyt omaa innostustani kaikenlaisia kokeiluja kohtaan, kun tässä kuitenkin alkaa olla jo hieman varttuneempi viherpeukalo. Mutta olen aina ollut sitä mieltä, että kaikkea voi ja pitää tehdä, jos intoa riittää, eikä oma toiminta satuta ketään!

Mutta asiaan. Tämän postauksen tarkoituksena on siis kertoa hiukan kasvattien ja talvehtijoiden kuulumisia. Rakentamani kasvatusasema on toiminut hienosti ja kasvatit näyttävät tyytyväisiltä. Ainakin toistaiseksi. Toivoa sopii, että sama tilanne jatkuu. 

Chilit ovat kasvaneet kovasti.

Chilit lähikuvassa:
ylhäällä 'Bishop's Crown' ja ' Aji Mango'
alhaalla 'Bolivian Rainbow' ja 'Cherry Bomb'

'Bolivian Rainbow' on vaan niin kaunis kasvi💖

Paprikat 'Luteus', 'Thor' ja 'Snacking Purple' ovat päässeet omiin ruukkuihinsa. Tosin 'Luteus'
on näköjään saanut jonkun salamatkustajan. Lieneekö lajitoveri?!
Kylvin paprikat 25.1. ja koulin ne 12.2.

Daalia 'Bishop's Children' pukkaa jo ensimmäisiä varsinaisia lehtiä.

Kylvölautalla testailemani kivikkotörmäkukan siemenet osottautuivat varsin elinvoimaisiksi.
Nyt ne ovat jo söpöjä pikkutaimia.

Helokukonharja 'Flamingo Feathers'in pinkit varret jaksavat aina vaan hymyilyttää.
Nämäkin olivat niitä kylvölauttatestailuja, jotka olen koulinut ruukkuun jatkokasvatukseen.

Versotuksessa on ollut kokeilussa auringonkukkaa, keltaista punajuurta 
ja retiisiä.

Auringonkukkien siementen itämistä on hauska seurata lähietäisyydeltä. Pienet periskoopit
nousevat mullasta aika vauhdilla.

Kellarista löytyikin sitten lohduton näky. Parvitulppaani (Tulipa tarda) ja Allium amethystinum
 'Red Mohican' ovat innostuneet kasvamaan, vaikka ovat olleet pimeässä hyllyn alla kaikkein
viileimmässä paikassa. Talvi on kuitenkin ollut niin lauha, että lämpö on pysynyt kellarin
 betonilattialla ilmeisesti liian korkeana. Sain nämä niin myöhään marraskuussa, että ajattelin kokeilla niiden kasvatusta näin ämpäreissä. Laukat taitavat olla menetetty, mutta tulppaanit täytyy varmaan nostaa sisälle kukkimaan. Vielä hetkeksi saivat jäädä pimeään.

Daalian juurakot näyttävät kaikki talvehtineen ihan hyvin. Jotkut hieman enemmän valoa saaneet
ovat kasvatelleet tuota ohutta vaaleaa luirua.

Pensasbasilika on talvehtinut sisällä kasvivalojen alla hienosti. Olen siitä todella iloinen.
Olen ottanut siitä muutaman varapistokkaankin varmuuden vuoksi.

Vähän liian pitkäksi aikaa pöydälle unohtunut tomaatti oli päättänyt alkaa kasvattaa
pienokaisia sisällään.
Kunpa multaankin kylvetyt siemenet kasvaisivat aina näin hurjalla teholla!

Seed snail eli siemenetana

Sarjassamme kaikkea täytyy aina kokeilla on vuorossa seed snail eli siemenetana. Tai ehkä tämän pitäisi olla siemenkotilo tuosta muodosta päätellen. Törmäsin internetin ihmeellisessä maailmassa ainakin itselleni ihan uuteen tapaan kasvatella taimia tällaisessa rullamuodossa. 

Tämä erosi aikaisemmin käyttämästäni sanomalehtirullasta siinä mielessä, että rullauksessa käytettiin pakkaukseen tarkoitettua solumuovia. Ja toinen ero oli siinä, että osassa ohjeista kasvit jo kylvettiinkin tähän rullaan. Se sai minut kiinnostumaan kovasti. Minulla on kokemusta vain purjojen kasvatuksesta tällä tavalla, mutta olen siirtänyt ne sanomalehtirullaan vasta koulintavaiheessa. 

Testikasviksi pääsi tähänkin rullaan purjo, jota olen muutenkin ollut aikeissa laittaa esikasvatukseen. Nyt se vain tapahtui hieman suunniteltua aikaisemmin. Mutta minkäs ihminen innostukselleen mahtaa!

Valmis purjorulla. Lajikkeeksi valikoitui 'Herbstriesen 2', joka kulkee myös
nimellä 'Hannibal'. Se on minun suosikkini.

Leikkasin solumuovista melko pitkän ja leveän suikaleen. Levitin se päälle puutarhamultaa,
tosin yläreunaan laitoin muutaman sentin leveydeltä kylvömultaa. Sitten kastelin hyvin.

Melkoista sotkemista!

Sitten varovainen rullaus ja kumirenksut ympärille. Kylvin siemenet rullaan pystyasennossa
ja lisäsin vielä hieman kylvömultaa siementen peitoksi.

Aikaisemmin olen tosiaan kokeillut jatkokasvattaa purjoja sanomalehtikääröissä. Olen siis hajakylvänyt purjot ensin ihan normaalisti astiaan ja vasta koulintavaiheessa siirtänyt ne tuohon rullaan. Se on ollut tilaasäästävä systeemi, ja siirto rullista edelleen maahan on sujunut ihan mallikkaasti. Sanomalehtikääröjen ainoa ongelma on tahtonut olla kastelusta johtuva paperin homehtuminen, mutta sekin on pysynyt hyvin aisoissa, kun on kastellut maltilla. Nyt kiinnostaa varsinkin se kuinka kastelu onnistuu tuossa solumuovirullassa. Se on ainakin huomattavasti tanakampi kuin sanomalehtikäärö ja siihen uskalsi laittaa enemmän multaa. Ehkä kosteuttakin on siksi helpompi kontrolloida. Jää nähtäväksi!

Purjot keväällä 2024 siirrettynä koulintavaiheessa 
sanomalehtikääretorttuihin.

12.2. purjot kylvetty rullaan ja sieltä sitä pusketaan pintaan. Siemeniä tupsahti minulle tyypilliseen tapaan melko holjakalla kädellä, joten saa nähdä millaisen viidakon saan aikaiseksi,
vai saanko mitään😂

Onko sinulle tuttua tällainen rullakasvatus sanomalehden tai solumuovin sisällä?

Puutarha- ja huonekasvikirjani

Satavuotiaan sylissä -blogin Anna listasi postauksessaan "Kirjahyllyni A-Ö" lukemiaan kirjoja, ja se olikin aivan ihana juttu. Sitä lukiessani sain ajatuksen, että voisin kerätä omia puutarhakirjojani yhteen postaukseen. 

Nykyään tulee tietysti haettua paljon tietoa netistä. Mutta sen verran minä rakastan paperia ja painettua sanaa, että kirjoista en ihan hevillä luovu. Puutarhakirjoja minulla on ympäri huushollia ja niiden keräilyssä olikin aika homma. Kaikki eivät varmaan edes löytyneet, mutta tärkeimmät ainakin. Jotkut kirjoista eivät nyt ole ihan suoranaisesti puutarhakirjoja, mutta jollain tapaa kasveihin tai puutarhatouhuun liittyviä kuitenkin. Osan kirjoista olen ostanut uusina, useimmiten alennusmyynneistä, ja osan olen hankkinut divareista ja kirpputoreilta. Mitään yhtä ehdotonta lempikirjaa minulla ei ole. Tai no, ehkäpä se yksi tuolla alempana selviää.

Kirjat eivät ole tässä missään tietyssä järjestyksessä. Olkaapa hyvä, tervetuloa vilkaisemaan minun pientä puutarhakirjastoani:

Kaikista perennakirjoista pidän kovasti.

Tuo heinäkirja on ihana.

Ikivanha Valittujen palojen Puutarhan vuosi -kirja tuli talomme mukana
 ja se on ollut kovasti ainakin alkuaikoina käytössä.

Minun uusin puutarhakirjani on oikean yläkulman Suuri puutarhakirja. Se on Tampereen puutarhaseuran hallituksen jäsenen Heli Plattosen kirjoittama. Helillä on Pirkkalassa
Taimitaivas -niminen puutarhamyymälä.

Nämä ovat kaksi oikeaa haaveilukirjaa.

Tässä on kaksi todella paljon luettua kirjaa.

Tämän sain lahjaksi, kun Jyväskylän puutarhaseura kävi pihassamme vierailulla. 
Aivan ihana kirja, jossa on esitelty seuralaisten puutarhoja.

Nämä ovat kalleimpia aarteitani. Varsinkin tuo keskimmäinen, jonka on kirjoittanut
varsinainen martagonguru Eugene Fox. Martagonliljat ovat minun
rakkaimpia puutarhakasvejani!

Leena ja Heikki Luodon ötökkäkirjat ovat olleet apuna, kun olen tutustunut
puutarhan pikku apulaisiin ja tuholaisiin. Myös Puutarhan parhaaksi
ja Kasvikumppanit ovat olleet mieleisiä kirjoja tutkiskella.

Sinikka Piippo on kasvitieteilijä ja professori, joka on kirjoittanut monia mielenkiintoisia
kirjoja terveyskasveista ja lääkeyrteistä. Näissä on jo niin houkuttelevat kannet,
että niihin tekee mieli jo niidenkin puolesta tarttua.

Olen ihan mielenkiinnosta hankkinut nämä kirjat, vaikken kuun mukaan toimikaan 
kasvien kanssa. Työssäkäyvänä ihmisenä se olisi liian haastavaa toteuttaa.
On ollut jotenkin hauska seurata kuinka kiivasta väittelyä puolesta ja vastaan tämä aihe
 ihmisten välillä saa aikaan. Itse suhtaudun asiaan varsin avoimin mielin.

Tässä ovat huonekasvikirjani.
Viimeisin hankintani on vasemman alakulman Koti kukkii -kirja
antikvariaatista kokonaista 3,60 euroa!

 

Minkälaisia kasviopuksia sinulta mahtaa hyllystä löytyä vai oletko kenties aivan tyystin netin käyttäjä?!