Pääsiäinen

Krysanteemi 'Rainbow Circus'

Leppoisaa pääsiäistä kaikille!

 

Hoyakuulumisia

Terveisiä täältä sairastuvalta! Ulkona olisi mitä hienoimmat kelit tehdä pihahommia, mutta täällä sitä nökötetään sisällä ja köhitään vieläkin ihan hulluna. Onneksi sentään kuume tuntuisi pikku hiljaa hellittävän. Johan sitä ihan riittävän pitkään on ollutkin. 

Välillä olen käynyt hortoilemassa puutarhassa toppatakki päällä ja huppu tiukasti päässä, kun muut ovat kulkeneet t-paidoissa näinä lämpiminä päivinä. Naapurit ovat saattaneet ihmetellä pihassamme hieman epävarmoin askelin laahustavaa zombia, joka on haahuillut nenä kiinni maassa, yöpaidan helma takin alta lepattaen.

Niin on ollut veto pois, etten ole jaksanut edes kuvata mitään ulkona. Mutta onneksi minulla on edelleen ollut sisällä hieman lohtua sisäkasvateista. Tällä kertaa posliinikukista.

Hoya obovata on intoutunut kukkimaan oikein useammalla kukalla. Valitettavasti se ei ole kaikkein helpoimmin kuvattava posliinikukkani ylhäisessä, melkein metrisessä korkeudessaan. Ja vähän flunssainen kuvaaja ei jaksanut kauheasti kuvakulmia sihtailla, joten näillä räpsäyksillä mennään.

Obovata on saanut runsaasti kevätaurinkoa olohuoneen eteläikkunalla. Siksi sen lehdet ovatkin paahtuneet melko vaaleiksi. Se tuntuu olevan tällainen kevätkukkija, koska viime keväänä se kukki juurikin samoihin aikoihin huhtikuun lopulla. Kukissa on aika vahvan parfyymimäinen tuoksu, mutta onneksi ne tuoksuvat vain öiseen aikaan. Tätä ominaisuutta arvostan posliinikukissa suuresti!

Hoya obovata.

Kukat roikkuvat yleensä hieman alaspäin, joten välillä ne tahtovat jäädä huomaamatta. Ja todellakin: tämäkin valtavan painava ja pitkä rohjake kasvaa vain yksitoistasenttisessä saviruukussa. Tuo valkoinen on vain suojaruukku. 

Hoya crassipetiolata.

Toinen kukkanuppuja rakenteleva hoya löytyy ruokahuoneen itäikkunalta. Hoya crassipetiolata on ahkera kukkija, joka tuntuu kukkivan ihan milloin sitä huvittaa. Se on myös näitä haastavia kuvattavia joka suuntaan haarovine piiskoineen.

Pian kukitaan.

Hoya praetorii.

Yllätysten yllätys oli huomata juuri kukkineen Hoya praetoriin puskevan uusia nuppuja juuri kukkineesta kukkatapista! Vanhan kukkatapin yläpuolelle se oli kasvattanut toisenkin. Jännityksellä odotan miten näiden kanssa käy, kun juuri äsken kaksi kuukautta seurasin ja odottelin praetoriin kukan aukeamista😅

Hoya wallichii subsp. tenebrosa pikkutaimet.

Ja sitten vielä nämä minun silmäteräni: ensimmäiset siemenestä koskaan kasvattamani posliinikukat. Kylvin seitsemän siementä 17.1.25, kolme niistä lähti kasvuun 30.1.25. Ja nyt ollaan tässä vaiheessa. Kaksi tainta näyttävät ihan virkeiltä ja kasvavat hitaasti, mutta varmasti. Tuo kolmas on hyvin heiveröinen, ja epäilen sen selviämistä. Mutta sekin saa mahdollisuuden. En ole uskaltanut alkaa näitä sen isommin sorkkimaan, olen tuskin uskaltanut hengittää niiden lähellä. Vahvistukoon nyt vielä, sitten voin erotella ne omiin purkkeihin.

Pussidaaliat heräilevät

Voi rähmä! Tämä emäntä makaa kotona flunssan kourissa ja miettii jääkö henkiin vai ei. Ihan kamala tauti. Kuumetta, kurkkukipua, nuhaa ja yskää, joka meinaa räjäyttää pään. Keskikokoinen elefantti istuu koko ajan rinnan päällä ja henkeä ahdistaa. Lääkittynä jaksaa hetken aina olla pystyssä, sitten tulee pudotus. Siltikään en jaksa maata koko aikaa sängyn pohjalla, kun meinaa jo tulla makuuhaavoja!

Välillä täytyy hakea lohtua kaikista sisäkasvateista, kun ei nyt oikein ole ulos menemistä. Ja sisällä tapahtuukin onneksi koko ajan jotain. 

Kolmas huhtikuuta jakamani ja pussittamani daalia 'Night Butterfly'n juurakot ovat lähteneet hyvin kasvuun. Pussikasvatuksen yksi hauskimmista puolista on se, että juurten kasvua on mielenkiintoista seurata pussin läpi. Usein pinnalla ei näy vielä mitään, kun juurakko on jo kasvattanut komeat juuret.

'Night Butterfly' -daalioiden vieressä kasvuun ovat lähteneet perinteisesti ihan ruukkuun istutetut vanhan längelmäkeläisen daalian jakopalat, jotka olen ruukuttanut 31.3. Tästä näkee kuinka paljon tilaa nuo pussit säästävät verrattuna pyöreisiin ruukkuihin. Pussit antavat sopivasti myöten ja niitä voi mahduttaa vähän pienempäänkin rakoseen.

Jaoin längelmäkeläistä vain sen takia, kun Perttu, jolta alunperin olen juurakon saanut, oli palelluttanut omansa, ja kysyi olisiko hänen mahdollista saada minulta uutta alkua. No tietysti minä hänelle sellaisen annan. Sainhan minä oman juurakkonikin häneltä ihan ilmaiseksi! Halusin vain varmistaa, että hän saa varmasti elävän jakojuurakon, ja siksi ruukutin sen. Toinen on varmuuskopio!

Otin talteen myös kaikki 'Night Butterfly'n irtopallerot (mikähän se taas mahtoikaan olla näiden virallinen nimitys) ja tökin ne multaan nähdäkseni olisiko siellä piilosilmuja. Noista viidestä oikeasti vain yksi näytti siltä, että sieltä voisi jotain tullakin, eikä se pettänytkään. Yksi silmä sieltä pian pilkistikin. Noissa palleroissa pitäisi käsittääkseni olla edes pikkuisen tuota kruunua varren vierestä mukana, jotta se voisi lähteä kasvamaan.

Sieltä se silmä pilkistää.

Tämän kevään Hollannin tulokas daalia 'Bumble Rumble' on lähtenyt hyvin kasvuun. Silti minua hieman mietityttää tuo ihmeellinen ryhelmä tuossa vanhan varren vieressä, enkä ole siksi halunnut juurakkoa vieläkään kokonaan peittää. Äkämäepäilys on edelleen ilmassa!

Myös muissa Hollannista tilatuissa kasveissa näkyy elonmerkkejä. Enkelinkaario on työntänyt pienen alun kuivan risun keskeltä. Tällä kasvilla on englanniksi ihana lempinimi: angel's fishing rod eli enkelin onkivapa. Tämä on myös yksi tämän kevään hassuttelukasveista aasiankriinumin ohella!

Lukinlija 'Sulphur Queen' on myös alkanut kasvaa. Minulla ei ole koskaan ollut lukinliljaa, vaikka monesti olen niitä muilla ihaillut. Jospa tänä kesänä saisin ihailla omaani!

En ole vuosikausiin kasvattanut miekkaliljoja, ja nyt tuntuu, että kylläpä ne ovat hitaita kasvamaan. Muistaakseni niiden kanssa oli aina esikasvatuksessa ongelmana pikemminkin liiallinen kasvu kuin päinvastoin. Vai johtuuko se siitä, että nämä ovat niitä hieman matalampia lajikkeita?

 

Nyt on oltu taas pystyssä näköjään riittävästi, huh. Alkaa olla olo kuin piimällä rievussa. Menenpä juomaan ensin jotain lämmintä ja sitten taas pötkölleen sänkyyn! 

Rhipsalis elliptican suihkupäivä

Rhipsalis elliptica on Brasilian sademetsistä kotoisin oleva lehtikaktus. Siellä se kasvaa isojen puiden täplittämässä varjossa epifyyttinä eli päällyskasvina puiden oksilla. Se on tyypillinen sademetsän kaktus, joka pitää tasaisesta kosteudesta, mutta ei liiallisesta seisovasta märkyydestä. Sen lehtimäiset laakavarret saattavat kasvaa kaksimetrisiksi. Laakavarsien yksittäiset osat voivat kasvaa 18 cm pitkiksi ja  8,5 cm leveiksi. Ne ovat enemmän tai vähemmän soikeita ja niissä on pyöreälaitainen hammastus. Kukat ovat pieniä ja kelta-valkoisia.

Meillä R. elliptica kasvaa saviruukussa ja sillä on kasvupohja, joka on sekoitus multaa, lecasoraa, kaarnaa ja perliittiä. Se pitää kuohkeasta kasvupohjasta, johon siis kosteus ei jää liian pitkäksi aikaa. Läpäisevä ja nopeasti kuivuva kasvupohja on tietysti tällaiselle satunnaiskastelijalle (mihin kastiin itseni luen kuuluvaksi) hieman haastava asia, koska yleensä elliptica on jo rutikuiva, kun muistan sitä taas kastella. Mutta toistaiseksi se on hengissä. Ja sitten välillä yritän hyvitellä sitä viemällä sen suihkuun kunnon kasteluun, jolloin saadaan myös lehdet puhtaaksi pölystä.

Koska meillä ei ole pesutiloja muuta kuin kellarikerroksessa, kasvit joutuvat yleensä tyytymään käymään suihkussa ylä- ja keskikerroksen minikokoisissa vessoissa, joissa tarjolla on vain bideesuihku ja iso muovilaatikko. Mutta se on ollut ihan toimiva konsti, eikä minun tarvitse kiipeillä rappusia ylös ja alas kasvien kanssa. Olen ollut tästä keksinnöstäni erittäin tyytyväinen, ja polveni kiittävät myös!

R. elliptica pääsi suihkunraikkaana takaisin omalle paikalleen keittiön länsi-ikkunalle ikioman kasvilampun alle. Kasvi on vähän toispuoleinen ja siksi kallellaan, mutta en halua pujotella noita pitkiä varsia tuohon amppeliin sen paremmin, koska joka kerta niin tehdessäni, niitä katkeilee ikävästi. Minun kaikki huonekasvini ovat vähän tällaisia vinksin vonksin -tyyppisiä ratkaisuja, kun hoitaja on vähän laiska tai kasvit kasvavat liian ahtaasti. Ellipticalla on sentään ruhtinaallisesti omaa tilaa, mutta ihan ikkunan eteen sekään ei mahdu!

Suoraan yläpuolella oleva kasvivalo saa laakavarret punertumaan kauniisti. 

Uudetkin laakavarret ovat valon alla kasvuun lähtiessään
 hienon punasävyisiä. 

Nimensä Rhipsalis elliptica on saanut varmaankin laakavarsiensa muodon takia. Sillä on todella hieno, hieman erikoinen kasvutapa. 

 

Keväistä lumisadetta

Eilen illalla alkoi sataa lunta, ja aamulla herättiin taas toiseen todellisuuteen. Maa oli valkoinen ja ilma jäätävän kylmä. Kaikkein mielenkiintoisinta oli lämpötila, joka laski vielä aamupäivän tunteina pakkasen puolelle. Ei ollut kauhean kiva aamulla lähteä töihin, kun piti kasvihuoneessa avata muovikasvarien vetoketjut, poistaa harsot ja jättää kasvit oman onnensa nojaan. Päiväksi oli kuitenkin luvattu aurinkoa, ja silloin kasvihuoneen lämpötila kohoaa nopeasti huimiin lukemiin. Kyllä on kevätpuutarhurilla välillä vaikeita valintoja!

Tein aamulla pikaisen pihakierroksen ja kirosin hiljaa mielessäni nähdessäni kiemurtelevat sorkanjäljet. Kauriilla on selvästi aina jotakuinkin sama reitti, jota se kulkee meidän pihan läpi naapuriin. 

Verkotetut sipulikukat olivat säästyneet, mutta vieressä olikin sitten vähän tepsuteltu ja löydetty muutama makupala. Mitäpä muuta kuin minun posliinihyasinttini!

Töistä tullessani kiersin pihaa ja löysin lumen alta paljastuneet syödyt kukat ja maasta kiskotut sipulit. Onneksi sentään osa posliinihyasinteistani on verkon alla ja osa vielä nousemattakin. 

Kaikki lumi ei ollut vielä illalla sulanut. Eikä mikään ihme, kun mittari näytti vain astetta lämmintä. Nyt viikonloppuna pitäisi olla viimeiset pakkasyöt ennen ensi viikolla tapahtuvaa lämpenemistä.

Keisarinpikarililjat ja marhanliljat uhmaavat kylmää ja nostavat rohkeasti piippojaan maasta. En lakkaa ihmettelemästä niiden hirveää hinkua päästä lumen ja pakkasen keskelle!

Etukukkapenkissä tulppaanit ja laukat pörhistelivät illalla auringon lämmittäessä niitä talon seinän suojissa. Täytyy pian jo antaa niille lannoitusta, että jaksavat kukkia ja kasvattaa isot sivusipulit ensi vuotta varten!

Näitä kuvia katsellessa tulee pohtineeksi, kuinka yhden kevätpäivän aikana voidaan mennä ihan tunnelmasta toiseen!

 

Hyytävää tuulta

Ajattelin tänään vapaapäivän kunniaksi mennä vähän puuhastelemaan puutarhaan, kun aurinkokin aamulla vielä paistoi. Varustauduin villaisella välikerrastolla ja kuvittelin, että kyllä sitä lämpöisenä touhutessaan pysyy. No joo, eihän minulle muuten kylmä tullut, mutta sormet meinasivat jäätyä, kun hetken tongin kukkapenkkejä. Talvityöhanskat ovat niin paksut ja kömpelöt, etten voinut sellaisia laittaa ja tavalliset puutarhahanskat olivat kyllä todella kylmät. Päätinpä sitten antaa penkkien edelleen olla rauhassa ja keskityin muihin hommiin.

Puutarhassa on monta perennaa pyrkimässä pinnalle. Samoin sipulikukkia. Ensimmäiset keisarinpikarililjat ovat työntäneet piippojaan maasta, ja myös toiset hätähousut eli marhanliljat ovat jo pinnalla. Miksi ihmeessä niillä pitää olla niin kauhea hoppu tänne kylmyyteen?

Siirryin ulkoa kasvihuoneen lempeään lämpöön. Siellä oli mukava työskennellä suojassa hyytävältä tuulelta. Otin työn alle komeasti talvikylvölaatikossa kasvunsa aloittaneen pak-choin, jonka olin itämisen jälkeen nostanut kasvihuoneeseen kasvua jouduttaakseni. Yleensä annan talvikylvöjeni kasvaa laatikoissa koulintavaiheeseen asti. 

Vanha kunnon sorsakoskelainen haarukka pääsi tositoimiin, kun koulin pak-choista parisenkymmentä tainta tuollaiseen dynoon. Loput taimet vein sisälle kasvattaakseni ja syödäkseni ne versoina. Ne ovat todella herkullisia, eivätkä mene hyvät taimet hukkaan! 

Koulin pari päivää sitten myös jo osan samettikukkiani, jotka olivat kasvattaneet melkoisen viidakon. Nekin ovat suoraan koulinnasta joutuneet kylmään kasvihuoneeseen ja hengissä ovat, vaikka edellisenä yönä ulkona oli - 6,9°C pakkasta. Kasvihuoneessakin lämpö laski lattianrajassa - 2,8°C: een. 

Kokeiluna kylvölautalla itäneet kivikkotörmäkukan pikkutaimetkin ovat olleet kasvihuoneessa jo yli viikon. Yöllä lisäsuojana on tuo muovikasvihuone, ja kynttilät lämmittämässä kasvarin lattialla. Olen huomannut, että monet kasvit, jopa monet kesäkukat, kestävät yllättävän hyvin kylmää, kunhan niillä on edes jonkinlaista suojaa ympärillään.

Myös Farmer Gracylta tulleet perennoiden juurakot ja liljojen sipulit ovat pärjänneet kasvihuoneessa hienosti. Päivänsilmät, päivänliljat, kellukat, ukonhatut ja imikkä, joka jopa yrittää kukkia muovilaatikossa! Ensimmäiset liljatkin pyrkivät jo ruukuissa pintaan.

Myös sisällä on koko ajan jotain tapahtumaa. Pikkutaimet kasvavat vauhdilla ja niitä pitää koulia. Etelänmunkki 'Blaulicht'in minisiemenet olivat varmaan kastellessa hulahtaneet kaikki ruukun keskelle ja niitä olikin mielenkiintoista lähteä koulimaan. Päätin, että koulin ne tuppaina. En tiedä onnistunko niiden kanssa näin, mutta aika näyttää.

Sisällä siemenetanassa hirvittävän pitkäksi venähtaneet tuoksuherneet latvoin. Ne pitäisi latvoa kai toisen lehtiparin jälkeen, mutta mitäs kun ensimmäinenkin lehtipari on viidentoista sentin päässä tyveltä😂Katkaisin tylysti niin, että jäi edes ne yhdet lehdet. Toive olisi, että alkaisivat vielä alempaa versoa uutta. Osassa olikin jo siitä toivoa ilmassa!

Näitä minun juttujani ei kannata ottaa minään ohjeina. Haluan vain kertoa mitä kaikkea itse kasvien kanssa touhuan. Välillä näissä touhuissani ei ole minkäänlaista päätä eikä häntää. Kaikenlaista on vaan kiva kokeilla ja kaikesta aina oppii jotain. 

Latvotut tuoksuherneet pääsivät juurtumaan vesilasiin pensasbasilikan pistokkaiden kanssa. Niistä tulikin aika kiva pikku asetelma. Jos tuoksuherneet vaan tuossa juurtuvat, niistä saa taas kivasti uusia kasveja.

Keijunlilja on kasvanut kovasti. Sille piti jo rakentaa aitaus, ettei se pääse ihan rehottamaan ja katkeilemaan. Minulla on sen kanssa nyt kova pohdinta, uskallanko viedä sitä ollenkaan ulos tai kasvihuoneeseen, kun viime kesänä kasvarissa sen ruukun valloittivat muurahaiset. Sen mukulat ovat myös vielä niin pieniä, että en tiedä jaksaako se muutenkaan edes kukkia. Mutta komeaa vartta ja lehdistöä pikkuisista mukuloista kyllä puskee.

Aasiankriinumi 'Purpureum'in pötkyläkin alkaa näyttää elonmerkkejä. Pötkylän päästä ovat keskimmäiset "renkaat" alkaneet nousta. Onpa jännittävää!

Koulintaa ja pussidaalioita

Taimipöydällä on tungosta ja taimipurkit pursuavat. Tänään olikin hyvä päivä tehdä sisähommia eli koulia taimia. Samettikukat ovat kasvaneet hyvin ja niillä olisi jo kiire väljemmille vesille, kun ovat niin tiiviisti kylvöastiassaan. Ne eivät oikein tahdo edes mahtua avaamaan ensimmäisiä varsinaisia lehtiään. Mutta ne eivät vielä tänään päässeet ahdingostaan.

Samettikukilla on ahdasta.

Tsinniat itivät myös nopeasti ja venyivät pituutta vielä nopeammin. Onneksi tein vain pienet koekylvöt, joten niitä ei sentään ole miljoonaa kappaletta. Isotsinniat olivat kasvaneet niin pitkiksi, että oli kova mietintä, mihin saan ne koulittua. Sitten muistin, että minulla on askarteluja varten kerättyjä vessapaperirullan hylsyjä vielä tallessa. Olen jo aikaisemmin päättänyt, etten käytä niitä enää taimikasvatuksessa, mutta tässä sitä taas ollaan. Minulla on vähän huonoja kokemuksia niiden nopeasta kuivahtamisesta, mutta jospa olisin nyt viisaampi ja taitavampi. Hyvä vitsi!

Venähtäneet isotsinniat.

Myös tiibetinkoirankieli 'Mystery Rose' ja isotsinnia 'Queeny Lime Red'
pääsivät koulittaviksi.

Salkoruusu 'Arabian Night'in taimet olen koulinut jo aikaisemmin
ja ne näyttävät ihan terhakoilta.

Purppurarevonhäntä 'Velvet Curtains' on kasvattanut melkoisen viidakon ohuita huituloita. Tutkin pitkään netistä, voiko ne koulia useamman nipuissa, mutta jostain löytyi tieto, että koulitaan yksitellen omiin ruukkuihinsa. Voi apua, tuo yksinäinen pikku taimi näyttää niin onnettomalta tuolla ruukun keskellä. Koulin niitä kyllä myös muutaman kappaleen nipuissa. Katsotaan kuinka niille käy. Ainahan sitä voi napsia ylimääräisiä pois.

Varsisellerin taimi. Varsisellerit ovat kasvaneet todella hitaasti.

Tuoksuhernekokeiluuni olen ollut erittäin tyytyväinen. Kylvin tuoksuherneet tuohon siemenetanaan ja laitoin sen kylmään kasvihuoneeseen 24.3. Versot nousivat pinnalle 4.4. ja edelleen ne ovat kylmässä kasvihuoneessa. Muistaakseni viime keväänäkin kylvin tuoksuherneet kylmään kasvihuoneeseen hyvällä menestyksellä. Kasvu on ainakin hillitympää kuin tuolla alakuvan samaan aikaan sisälle kylvetyllä tuoksuherne-etanalla. Latvominenkin taitaa olla noille jo hiukan haastavaa!

Ja sitten: minäkin olen jossain asiassa trendikäs! Daalioiden kanssa harrastetaan nyt kovasti tätä pussiesikasvatusta. Niinpä minäkin hain kellarissa pahvilaatikossa talvehtineen kaulusdaalia 'Night Butterfly'n juurakon ja ryhdyin toimeen. Ensin piti kivikova multapaakku rapsutella varovasti irti juurakosta. Olikin melkoinen homma. Mutta tykkään talvettaa daaliat multapaakussa, jos vain mahdollista, sillä niin toimien juurakko pysyy mielestäni paremmassa kunnossa.

Saatuani mullat pois, hain apuun mahdollisimman ison ruuvimeisselin, jolla sain nitkuteltua juurakon puoliksi. Sitten irrottelin ja leikkasin juurakkoja vieläkin pienempiin osiin, kunnes sain niistä sopivan kokoisia pusseihin. Pussitin myös kaikki sellaiset irtomukulatkin, jotka vähänkin näyttivät siltä, että voisivat alkaa kasvaa. En peitellyt juurakoita ihan kokonaan multaan, jotta minun on helpompi seurata kasvuun lähtöä. Multaa voi sitten myöhemmin lisäillä. Kastelin mullan todella varovasti ja siirsin pussit kasvilampun alle. Mielenkiinnolla odotan kuinkahan tässä kokeilussa käy!