Taimia siellä ja täällä

Huhtikuu lähestyy loppuaan. Pihahommat ovat edelleen sairastelun jäljiltä jääneet vähiin, kun tuntuu, etteivät voimat ole vielä palautuneet kunnolla. Olo on vieläkin hieman tukkoinen, ja töihin paluu kahden viikon makoilun jälkeen on tuntunut melkoiselta ponnistukselta. 

Sisällä olen puuhastellut taimien kanssa jaksamiseni mukaan, ja se onkin ollut ihanan lohdullista ja terapeuttista touhua. Miten voivatkaan pienet taimivauvat piristää ihmistä!

Olen vienyt kasvihuoneeseen huhtikuun aikana daalioiden ruukutettuja juurakoita ja kesäkukkien taimia. Samettikukat ovat olleet siellä jo pitkään ja selvinneet kylmistä öistäkin kivasti. Ne kasvavat hitaasti, mutta varmasti. Kiire ei todellakaan ole, koska ei niitä ulos saa laitettua vielä moneen viikkoon.

Talvikylvöistä alkunsa saaneet pak-choit, varsiparsakaalit eli rapinit ja pinaatit ovat myös kasvaneet kasvihuoneessa koko ajan koulinnan jälkeen. Viileässä niidenkin kasvu on maltillista ja taimista tulee vankkoja. 

Sisällä esikasvatukset ovat muutamia kiukuttelijoita lukuun ottamatta sujuneet kohtuullisesti. Tämän kevään pahimpia jurnuttajia ovat olleet 'Taiko' -tomaatit. Tämä lajike oli minulle ihan uusi tuttavuus. Enkä ole mitenkään vakuuttunut. Taimet kuolivat kaikki pystyyn. Syy on arvoitus. Laitoin uuden satsin tulemaan, ja katsotaan nyt tuleeko niistä mitään. Uudet taimet koulin kookokseen, jota vielä ilmavoitin perliitillä. 'Sungold'it, sekä 'Vilma' ja 'Venus' -ruukkutomaatit ovat asustaneet jo hetken kasvihuoneessa yötä päivää. Lukuunottamatta sitä yhtä järkyttävän pitkäaikaista pakkasyötä.

Tsinnioita pitää olla kesäkukkina, ja paljon. Ne ovat aivan ihastuttavia, ja niistä löytyy erilaisia moneen lähtöön. Yläkuvassa tänä keväänä kasvattamiani isotsinnioita. Ne itävät vauhdilla, kasvavat vauhdilla ja niitä on helppo käsitellä ja koulia. Ne menestyvät hyvin sekä kukkapenkissä että ruukussa kasvatettuina. Vasemmanpuoleisia tavallisia isotsinnioita olen kasvattanut aikaisemminkin. 'Greeny Lime Red' ja 'Oriole' ovat uusia tuttavuuksia.

Loistotsinnoita voin lämpimästi suositella. Olen kasvattanut niitä aikaisempina kesinä ja tykästynyt niihin kovin. Ne ovat matalampia, ja värejä löytyy niistäkin joka makuun. Loistotsinnioita on myös kerrottuja, mutta itse pidän enemmän näistä yksinkertaisista. Kun isotsinniat kasvavat noin 80 cm korkeiksi, loistotsinniat jäävät puolet matalammiksi.

Myös kultatsinniat ovat kokeilemisen arvoisia. Viime kesänä 'Chippendale' kukki läpi kesän sekä ruukussa että kukkapenkissä. Se on kulttuuriperintölajike. Siemenpussissa sen korkeudeksi väitettiin 30 cm, mutta ainakin meillä se kasvoi 50-60 cm korkeaksi puskaksi.

Punakosmoskukka 'Sweet Dreams' on tänä vuonna kosmoskukista kokeilussa. Katsotaan saanko minä näitä kukkivaksi asti. Välillä kosmokset ovat hieman hankalia esikasvatettavia. Nämäkin venähtivät jo melkoisiksi hujopeiksi. Kouliessani upotin niitä melkoisesti. Toivottavasti eivät tykkää siitä huonoa. En millään jaksa muistaa saako mitäkin kouliessa upottaa syvempään, vaikka olen vuosia näitäkin kasvattanut.

Värinokkosista on kasvatuksessa 'Colocha Rose', joka on todella kaunis piparkakkureunaisine lehtineen ja upeine värityksineen. Sitä minulla oli viime kesänäkin. Toisena on sekoitus 'Masterblend Rainbow', jota odotan mielenkiinnolla. 

Tämän päivän kärsivällisyysharjoitus olikin sitten tässä. Aavistuksen taas holjakalla kädellä kylvetyt leijonankidat piti koulia. Nämä kasvatin omista viime vuoden 'Black Prince' -leijonankidoista kerätyistä siemenistä. Ja koska ihan vieressä kasvoi myös toisenlaisia leijonankitoja, voi näistä tullakin ihan mitä vaan. Niinkuin aina voi käydä omista kasveista kerättyjen siementen kanssa. Nämä minä koulin ihan tuppaina, kun eihän näitä hullukaan kouli yksitellen.

Purppurarevonhäntä 'Velvet Curtains'it ovat jämähtäneet kasvussaan ihan paikoilleen. Täytyy yrittää puhua niille mukavia...

Purppurabasilika 'Red Rubin' on myös aika säpäkän värinen. Ja onpas joku osannut valita ruukunkin sille sävy sävyyn! Nämä on kylvetty 21.4. eli basilika itää todella nopeasti.

Sain tänään myös malabarinpinaatin taimen
puutarhaystävältäni Mallalta.

Hullunkurisia ruukutushommia

Tulipa käytyä Lidlissä ostoksilla, kun huomasin mainoslehtisestä, että siellä oli isoja muoviruukkuja edullisesti. Rakastan saviruukkuja yli kaiken, mutta olen huomannut, että niiden nostelu ja pyörittely saa ranteeni ja kyynärpääni huutamaan hoosiannaa. Ja koska olen kukkapenkkien tilanpuutteen vuoksi kova ruukkupuutarhuri ja innokas ruukkujen paikasta toiseen nostelija, olen pikku hiljaa alkanut siirtyä muoviruukkuihin. Toisaalta niissä myös kosteus pysyy kuivina kesinä paremmin, mikä helpottaa kastelurumbaa.

Lidlin ruukkuihin kuuluivat myös nuo aluslautaset, vaikka niitä en ruukkujen alla ulkona pidäkään, ettei vesi jää sateella niihin seisomaan. Näissä oli myös reijät valmiina pohjissa, joten mies ei joutunut poraushommiin. Ostin kaikki kymmenen ruukkua, mitä hyllystä löytyi. Harmi vaan, että täytyi ottaa kahta eri väriä, mutta haittaako tuo nyt mitään. Muutenkin ruukkuni ovat aika sekalaista seurakuntaa. Näihin mahtuvat pienemmät daalianjuurakotkin kivasti, kun ruukun halkaisija on n. 40 cm.

Viime yö oli todella kylmä. Lämpötila pysytteli pakkasen puolella peräti seitsemän tuntia! Kylmimmillään meidän mittarimme näytti - 5,4°C silmän korkeudella. Maan pinnassa on taatusti ollut kylmempää. Ainoat minun sieluani pakkasöinä raastavat kasvit kukkapenkeissä ovat keisarinpikarililjat ja marhanliljat. Keisarit viettivät yönsä jurtassaan. Marhanliljoja en yleensä suojaa, kun niitä on niin paljon, että tehtävä on mahdoton. Mutta nyt sääennuste sai minut mietteliääksi. Muistin ostamani ruukut ja lähdin ruukutushommiin. Hieman kyllä nurinkurisiin sellaisiin. Lisäavuksi otin muutaman ämpärin ja talvikylvölaatikon. En tiedä oliko moisesta mitään apua, mutta kyllä tuolla ruukkujen sisällä liljat olivat ehkä astetta vähemmän nuupallaan. Isot pahvilaatikot olisivat olleet tässä kohtaa poikaa!

Sain eilen vähän siivottua isoa kukkapenkkiä. Todella järkevästi juuri ennen pakkasyötä. Mutta oli sopiva aika itselle. Tosin vointi ei vieläkään ole paras mahdollinen ja olin aivan puhki tämän talkoon jälkeen. Vielä kanttaukset ja uutta multaa ja kompostia pintaan niin kesä saa tulla. 

Onneksi aurinko alkaa aamulla nopeasti lämmittää kuuraisia kukkapenkkejä.

Marhanliljoista todellakin näkee, kun on ollut pakkasta yöllä. Nämä keväiset pakkasyöt saattavat altistaa lehdet myöhemmin kesällä ilmaantuville vaurioille. Kukintaan marhoilla en ole huomannut sen vaikuttavan, koska nuppuja ei vielä tässä vaiheessa ole. Tai ei ole ainakaan näkyvillä.

Marhanlilja 'Arabian Night' it vauvalassa.

Keltavuokot ovat aloittelemassa kukintaansa ja saivat nekin viime yönä melkoisen
kylmäkäsittelyn.

Kuolanpionit ovat nousseet todella hitaasti, vaikka piipat ovat olleet jo ties kuinka pitkään pinnalla.

Japaninhanhikin pikkutaimi on saanut kuurahunnun.

Pakkasta luvattiin yöksi niin moneksi tunniksi, etten hirvinnyt jättää onnettomia tomaatinraaskujani kasvihuoneeseen. Myös pisimmälle ehtineet daaliat toin sisälle. Kasvihuoneessa paloi taas kaksi lyhtyä ja siellä lämpötila laski alimmillaan lattianrajassa -0,8°C:een. Hämmästyttävän hyvin kynttilät kuitenkin lämmittävät! Kaikki pikkutaimet olivat aamulla muovikasvareissa ihan kunnossa.

Tomaatit ja daaliat sisällä turvassa.

Tulppaanit odottavat vain aurinkoa ja lämpöä pullauttaakseen nuppunsa auki.

Kylmän yön jälkeen

Hrrr, takana kylmä yö, ja lisää vielä tälle viikolle luvassa. Ollaanhan vielä huhtikuussa, vaikka jotenkin tuntuu, että oltaisiin jo pidemmälläkin kevättä menossa. Tiirailin illalla huolestuneena sääennusteita, eikä viiden tunnin pakkasjakso aamuyöstä näyttänyt kauhean kivalta. Joten ei muuta kuin pakkaamaan kasvilapsosia pakkaselta suojaan.

Kasvihuoneessa oli varsin tunnelmallista, kun virittelin sinne kynttilälyhdyt palamaan. Metalliset lyhdyt lämpiävät kivasti kynttilöillä ja luovuttavat lämpöä toivoakseni vielä paremmin kuin pelkät kynttilät. Tällä konstilla olen saanut lasikasvihuoneessa lämmön pysymään jopa kolme astetta ylempänä kuin ulkona, mikä on mielestäni jo aika hyvä tulos. 

Viime yönä lämpötila ulkona oli käynyt meillä alimmillaan -3°C:ssa (puolentoista metrin korkeudella), kasvihuoneessa mittari lattian rajassa oli mitannut alimmaksi lämpötilaksi +0,4°C. Kasvihuoneen oma mittari silmän korkeudella näytti vajaata paria astetta alimmaksi lämpötilaksi. Aamulla puoli yhdeksän maissa mittarissa oli auringon paistaessa  jo huikeat lukemat. Mitähän kasviparat mahtavat miettiä tästä lämpötilojen sahaamisesta? Taatusti ovat ihmeissään! 

Harsojen ja muovikasvarien sisällä kaikki näytti kuitenkin olevan kunnossa. Illalla kyllä mietin moneen otteeseen, että raahaanko tomaatit sisälle, mutta laiskuus voitti. Yleensä, kun kasvit kerran kasvihuoneeseen siirrän, en niitä sieltä enää sisälle kanna. Saa nähdä käykö laiskalle jossain kohtaa köpelösti kasviensa kanssa...

Illalla takapihalle leiriytyivät myös mongolialaiset paimentolaiset jurttineen. Tai se tuli ainakin mieleen tästä viritelmästäni. Jokakeväinen keisarinpikarilijojen suojaaminen harsoilla alkoi taas eilen ja tätä saa varmaan tehdä loppuviikosta vielä lisää. Teen näiden kanssa niin ison työn kaivaessani ne joka kesä ylös kukinnan jälkeen, etten halua menettää kukintaa keväthalloille. Tällä ylöskaivamisella ja syksyisin tapahtuvalla uudelleen istutuksella täsmälannoituksineen olen saanut nämä menestymään todella hyvin.

Valkosipulit eivät kylmästä yöstä olleet moksiskaan. Ne lähtivät kasvuun aika myöhään keväällä ja syy taisi olla tuossa tammenlehtisilpussa, jota syksyllä levittelin penkin päälle. Silppu piti maan pintaa pitkään todella kylmänä, jopa jäässä, kun sitä kaivelin tässä aikaisemmin. Yleensä valkosipulit nousevat heti, kun lumi vaan päältä sulaa. Valkosipulin lajiketta en valitettavasti tiedä, kun olen saanut alkuja vuosia sitten yhdeltä asiakkaaltani, eikä silloin ollut mitään puhetta lajikkeesta. Mutta se on oikein maukas ja varma valkosipuli, joka tekee välillä todella isoja kynsiä.

Mukulaleinikilläkin on ollut kylmä. Meillä on sitä nurmikot niin täynnä, että välillä oikein ärsyttää. Mutta kun tuo matto puhkeaa pian kukkaan, niin onhan se hetken ihan nätti keltainen matto. Mukulaleinikkiä on vaan nykyään kukkapenkitkin täynnä ja sinne sitä en niin haluaisi, vaikka se onkin kohtuu helppo repiä pois mukuloineen.

Marhanliljat saivat ensimmäisen kunnon kylmäkäsittelyn viime yönä ja olivat aamulla nuupallaan. Ne olivat vieläpä märkiä eilisen sateen jäljiltä. Toivottavasti se ei kovasti pahenna tilannetta. Ja juu, kukkapenkit ovat edelleen siivoamatta.

Jättilaukka 'Globemaster' oli myös hiukan nuupallaan kylmän yön jälkeen.

Samoin söpöliini toukoheidinkukka, jonka pörröihin oli kosteus jäätynyt hauskasti.

Laukka 'Mont Blanc' puskee jo nuppuja etukukkapenkissä. Se on valkokukkainen laukka, jolla on hienot harmaanvihertävät, hieman karvaiset lehdet. Vasemman alareunan kuvassa näkyy lehtiruusukkeen väriero naapurina kasvavaan lilaan laukkaan.

Pioni 'Sunny Girl'in alut loistivat aamuauringossa upean punaisena. Tästä pionista tykkään valtavasti, vaikka muuten en pioneista niin ihmeemmin välitä. Minusta ne ovat jotenkin liian pompöösejä, ihan liian kaikkea! Tämä on vähän sama minulla liljoissa. Valtavakukkaiset, tuoksuvat idänliljat ovat minusta jotenkin övereitä. Nämä on tämmöisiä kummallisia juttuja nämä viehtymysasiat😅

Talvikylvölaatikoissa pikkutaimet ovat iskussa pakkasyöstä huolimatta. En ole koskaan laatikoita peitellyt tai nostanut suojaan keväthallojen aikaan. Kansi kun on päällä yöllä, pikkuiset pärjäävät kyllä hyvin. Tässä piileekin talvikylvöjen hienous ja helppous!

Tästä taisi tulla oikea maratonjaarittelu. Silti vielä yksi kuva. Olen muiden blogeissa ihaillut kaikenlaista kevätkukintaa ja ihmetellyt, kun meillä ei kuki oikein vielä mikään. Mutta on meilläkin nyt sentään jotain kukkinut. Ja näistä posliinihyasinteista olen ollut erittäin onnellinen. Kauris ei popsinut onneksi niitä kaikkia. Tämäkin on muuten hassu juttu: en pidä erityisemmin valkoisista kukista, ja sininen väri on minulle aina ollut kovin vastenmielinen, mutta tässä tämä yhdistelmä on jotenkin vastustamaton. Ihmismieli on kyllä kummallinen kapistus!

Kurkistus kasvihuoneeseen ja talvikylvölaatikoihin

Nyt täytyy tunnustaa, että on tässä sairastaessa tullut kaikkea pientä kasvien kanssa salaa näprättyä. Kun ei koko aikaa ole jaksanut vain maata ja juoda kuumaa. Vaikka jo pelkkä kävely kasvihuoneelle ja takaisin on tuntunut maratonilta keuhkojen huutaessa hoosiannaa. Onneksi lempipuuhani koulinta on kevyttä ja meditatiivista hommaa. Samoin daalian juurakoiden istutus. Siinäpä minun puuhasteluni pähkinänkuoressa!

Kasvihuoneessa oleva muovinen kasvihuone on ollut kyllä mahtava apulainen. Sinne olen kantanut kaikenlaista sisältä jo pitkän aikaa. Ylähyllyllä on samettikukkia ja yksi talvehtínut pensasbasilika. Loput ovatkin ruukutettuja daalian juurakoita. Ja etualan pikkuruukuissa muutama siemenestä kasvattamani kesädaalia, jotka eivät kyllä onnistuneet ollenkaan. Ne olivatkin yllättävän vaikeita kasvatettavia, kun muuten daaliat ovat mielestäni todella helppoja!

Samettikukkia olen vienyt kasvariin jo 8.4. lähtien. 13.4. kaikki samettikukat olivat lopulta kasvihuoneessa. Aina täytyy vähän testailla ensin uskaltaako kaikkia siirtää kasvihuoneeseen, vaikka yllättävän hyvin samettikukkakin kylmää kestää. Ja viileässä niistä kasvaa maltillisemmalla tahdilla huomattavasti tanakampia taimia. Vaikka välillä päivälämmöt ovatkin käyneet melkoisissa lukemissa aurinkoisina päivinä. Olen koulinut samettikukkia vähän eri aikaan, siksi toiset ovat hieman pidemmällä kasvussaan kuin toiset.

Tomaatti 'Sungold'it ovat olleet muovilaatikossa harsotettuna kasvihuoneen lattialla jo muutaman päivän. Ne ovat tosi hailakoita ja surkeita, mutta kasvihuoneeseen ja auringonvaloon pääsy auttaa yleensä nopeasti. Niiden seurana on salkoruusu 'Arabian Night'eja.

Muovilaatikoihin ulos talvikylvetyt ja sieltä koulitut pak-choit ja pinaatit ovat hyvässä kasvussa ja viihtyvät viileässä.

Lisää salkoruusuja (ne itivätkin sisällä tosi hyvin ja ulkona talvikylvössäkin ovat jo itäneet, apua!) ja takana sisällä esikasvatettuja tiibetinkoirankieli 'Mystery Rose'ja.

Talvikylvöistä koulittu varsiparsakaali eli rapini mustassa dynossa takana. Samoin muutama pinaatti vaaleanpunaisessa ruukussa. Edessä kasvuun lähteneet liljat jo pilkistelevät mullan alta. Ne ovat olleet ruukutettuina kasvarissa jo 19.3. lähtien. Vähän vettä ehkä kaipaisivat!

Liljojen lailla Hollannista tulleet perennat ovat olleet ruukutettuina kasvarissa myös sieltä maaliskuun 19. päivästä lähtien. Ainoa ongelma niiden kanssa noin aikaisin on kastelu. Jos kastelet liikaa, ne mätänevät viileässä. Ja jos kastelet liian vähän, ne kuivuvat nopeasti. Melkoista tasapainottelua. Varsinkin, kun yöllä on pakkasta ja päivällä paistaa aurinko täydeltä terältä. Nyt on onneksi pahin vaihe jo ohitettu!

Etualalla ovat sisällä kylvölautalla testimielessä idättämäni kivikkotörmäkukat, jotka ovat nekin olleet kasvarissa huhtikuun alusta lähtien.

Koulin 'Vilma' ja 'Venla' ruukkutomaatit ja vein nekin tänään kasvariin. Ne nyt sentään näyttävät edes vähän tomaateilta, toisin kuin kalmankalpeat 'Sungold'it.

Nostin talvikylvölaatikot terassin katokseen, kun vettä tuli tässä pääsiäisenä runsain mitoin. Vaikka laatikot on ympäriinsä reijitetty, liika on silti liikaa. Ei taimipottien tarkoitus ole kuitenkaan uimaan opetella. 

Laatikoissa alkaa olla jo elämää. Tämä on aina se jännittävin vaihe talvikylvöissä. Joka päivä täytyy käydä tuijottelemassa, onko uusia tulokkaita pulpahtanut pinnalle! 

Nyt kun on saatu vettä riittävästi, voisi taas minun puolestani paistaa aurinko🌞

Loiskuvaa lankalauantaita

Ihanaa, vihdoinkin sadetta! Se on tähän hetkeen todella odotettu vieras. Puutarha on tuntunut jo aika kuivalta, vaikka kevätkosteutta pitäisi tähän aikaan maassa olla vielä runsaasti. Tuuli ja aurinko ovat kuitenkin kuivattaneet ainakin pintamaat melko tehokkaasti. 

Vanhat darwintulppaanit nousevat uskollisesti joka kevät uudestaan.
Mielestäni nämä ovat 'Apricot Impression'eita, vaikka välillä olen niitä myös
'Pink Impression'eiksi tituleerannut. Molempia on ollut, siksi en ole varma.

Sateen hieman tauotessa uskaltauduin ulos ihmettelemään nopeasti lisääntynyttä vihreyttä. Etukukkapenkin tulppaaneissa on jo isot nuput näkyvissä. Vanhat laukat puskevat tulppaanien alta väkisin läpi. En muista viime vuonna tuossa kohtaa noin montaa laukkaa olleen, mutta ehkä ne ovat salaa mullan alla lisääntyneet. Tulipa nyt vahingossa sitten tehtyä tällainen kerrosistutus, kun laitoin tuohon uusia tulppaaninsipuleita. Saa nähdä kuinka tulppikset laukoille pärjäävät!

Laukat ja tulppaanit kilpasilla.

Puutarhurin paras ystävä vuohenputkikin on herännyt innolla kevääseen.

Pisimmälle on ehtinyt raitatulppaani (Tulipa greigii) 'Winnipeg'. Sen pitäisi kasvattaa yhdestä
sipulista 3-5 kukkaa. Jään mielenkiinnolla odottamaan. Nuo raitaiset lehdet ovat hauskat!

Takapihalla keisarinpikarililjaviidakko alkaa puskea vauhdilla pintaan. Ne nousevat hassusti reunoilta ensin, kun niillä on tuossa melkoinen kohopenkki. Kovasti on taas keltaista tulossa. Ja minä kun niin haluaisin oranssia enemmän. Toivottavasti niitä on monta vielä mullan alla. Nuo kaikki tikut ja tuet liljojen ympärillä ovat odottamassa hallaöitä, jolloin joudun koko komppanian harsottamaan. Joka kevät niin on käynyt, enkä usko siltä säästyväni tänäkään vuonna. Pessimisti ei pety! Taustan verkkohäkkyrässä on tulppaaneja. Niistä sitten enemmän, kunhan kukkivat.

 

Lisää verkkohäkkyröitä. Tämä verkotus onkin ollut oiva tapa pitää kevätkukkijat nälkäisten kulkijoiden ulottumattomissa, vaikka eiväthän nämä mikään ilo silmälle ole. Erityisen iloinen olen noiden 'Sunlover' -tulppaanien selviäminen tuolla vihreän saavin sisällä. Laitoin pohjattoman saavin suojaamaan sipuleita myyriltä. Saavi jäi vähän turhan ylös, ja keväällä kävikin juuri niin kuin olin pelännyt. Siihen muodostui melkoinen vesipesä. Mutta onneksi sipulit siitä näköjään selvisivät. 

Puutarhurin sairastaessa kukkapenkkien siivous on edelleen vaiheessa. En halunnut niitä liian aikaisin lähteä ronkkimaan, ja sitten siinä käy tietysti näin. Mutta eipä hätää. Luulenpa, etten niille ihan kauheasti teekään. Rapsuttelen noita tiiviimpiä "mattoja" auki ja poistan vain sen mikä on ihan pakollista. Heittelen kanankakkaa ja uutta multaa ja kompostia. Siis sitten, kun oikeasti olen terveempi. Vieläkään ei ole ihan voittajafiilis. Vaikka kuume onneksi hellitti, kova yskä ja räkätauti ovat edelleen voimissaan. Ja veto on todellakin ihan pois!

Kiinni jäitte!

Meillä on paljon marhanliljoja, jotka ovat minulle yksi lempikasveistani puutarhassa. Ne nousevat todella aikaisin ja altistavat nekin usein itsensä keväthalloille. Ne eivät onneksi ole ihan niin herkkähipiäisiä kuin nuo keisarinpikarililjat. Monena keväänä olen ihmetellyt kuitenkin yhtä asiaa: mikä käy syömässä reikiä pikkuruisiin marhanliljoihin? Olen syynännyt niitä päivittäin liljakukkojen varalta, mutta niitä pirulaisia ei ole vuosikausiin meillä näkynyt ihan muutamaa lukuunottamatta. Mutta olipahan sateesta tänään sekin hyöty, että sain syyllisen selville. Kaksi minikokoista mustaa etanaa rouskutteli liljaa röyhkeästi silmieni alla. Voin kertoa, että eivät rouskuttele enää! 

En tiedä jaksanko tästä nyt sen isompaa pulttia ottaa ja lähteä aina sateella etanametsälle. Ainakaan aikaisempina vuosina tämä kevään rouskuttelu ei ole vaikuttanut liljoihin mitenkään huolestuttavalla tavalla. 

Vanha alkuperäinen marhanlilja (L. martagon x L. hansonii) on kasvattanut jo niin tiheän kasvuston, että sitä pitäisi alkaa kaivaa ylös ja jakaa. Tämä on meidän puutarhan upeimpia ilmestyksiä, kun sopiva kesä sattuu eteen. Ja varmasti, jos vain yksi kasvi pitäisi puutarhasta valita, se olisi minulla tämä. Toivottavasti voin kesällä postailla kauniita kukintakuvia!

Alakuvassa on talon takaa iloisia uutisia: jaoin toissakesänä marhanliljat 'Fairy Morning' ja 'Golden Morning', ja kumpikin jurotti viime kesän, kuten marhanliljoilla on tapana tehdä. Nyt näyttää hyvältä!

Laitetaanpa lopuksi vielä pieni vaaleanpunainen yllätys. Kukkapenkistä löytyi tällainen pörröinen kaveri. Lappu vieressä sanoo sen olevan toukoheidinkukka, jollaisen kyllä hankin viime kesänä. Lähteekö se näin söpönä kasvamaan keväällä?!