Ongelmia chililandiassa

Ei taida minusta tulla chilinkasvattajaa tai ainakin harjoitusta se vielä kovasti vaatii. Tässä taannoin kastelin kukkiani ja pistin kevään kunniaksi vähän tuhdimpaa lantavettä kannuun. Keväthuuman siivittämänä kastelin sitten samalla vedellä chilejäni, ja hupsis hei, nehän ottivat siitä nokkiinsa oikein tosissaan. Varsinkin 'Bolivian Rainbow't, jotka kipersivät ylälehtensä ja kuivattivat sekä nuppunsa että uudet alkunsa lehtien tyveltä! Voih!

Toinen syy voi olla myös liikakastelu. Olin kastellut chilejäni alakautta ja vesi on saattanut jäädä liian pitkäksi aikaa makaamaan alusvadille. Siitähän chilit eivät tykkää. Tai sitten on kyseessä tuhdin lannoituksen ja liikakastelun yhteisvaikutus. Minun piti oikein hakea tietoa Chilifoorumi.fi:sta ja ulkomaisilta sivustoilta. Opin sen verran, että chileillä on taipumusta käpristellä ylälehtiään myös vääränlaisen valon vaikutuksesta liian kastelun ja lannoituksen lisäksi. Jestas, kun on vaikeita kasveja!!!

Käpristyneet lehdet eivät tuosta lukemani perusteella enää palaudu, joten pätkäisin latvat bolivialaisilta poikki. Kasvavat sitten miten kasvavat. Harmittaa vaan, kun olivat niin kauniita kasveja. Vaihdoin yhden myös isompaan purkkiin. Katsotaan onko sillä mitä vaikutusta kasvuun.



Uskon lannoitusövereihin siinäkin mielessä, että myöhemmin koulitut bolivialaiset eivät saaneet lantavettä ja ovat ihan kunnossa, kuten yllä olevassa kuvassa näkyy.

 


Tutkin tätä ödeema-asiaa myös vähän laajemmin, koska myös pelargoniapistokkaani alkoivat oirehtia. Pistokkaat ovat siis jo hyvin juurtuneita, niitä syksyllä ottamiani. Nekin saivat samaista lannoitevettä ja niiden lehtisuoniin lehtien alapinnalle ilmestyi tuollaista kummaa röhelöä ja lehdet menivät jotenkin oudon koviksi. Kysyin mielipidettä myös puutarhaseuramme pelargoniakasvattajalta, ja häneltäkin tuli vastaus, että hyvinkin voi olla kyse lannoiteövereistä. Hänkin oli kysynyt edelleen muilta mielipidettä.  Ihanaa, että on tällaisia avuliaita ihmisiä!

Onneksi en kastellut paprikoitani lannoitevedellä. Ne voivat hyvin. 

Latvojen katkaisun jälkeen 'Bolivian Rainbow't selvästi pysähtyivät miettimään, että mitäs nyt. Mutta on sieltä onneksi uutta vihreää kasvua tulossa. Nyt vaan kastellaan ja lannoitellaan todella ajatuksen kanssa. En uskalla enää kastella niitä alakautta vaan ne saavat tipan vettä silloin tällöin yläkautta. Kai minä seuraavaksi tapan ne alikastelulla😓No, se kuuluisa kantapääoppi taitaa olla sitä parasta oppia kasvienkin kanssa!

Huhtikuun pihakierroksella

Kevät tuntuu nyt harppovan eteenpäin jättiaskelin, mutta kylmää on luvassa jo loppuviikkoon ja ensi viikolle. Meillä on pihassa tosi vähän näin aikaisin keväällä kukkivia kasveja. Totean tämän joka kevät. Tai sitten aikaisetkin sipulikukat olen istuttanut ihan vääriin paikkoihin. Mutta minulle kevät ei olekaan niin kovin mieluisa vuodenaika, vaikka kasvun ihmettä on tietysti mukava aina seurailla. Olen enemmänkin syyskesän ja syksyn ihminen. Oikeastaan minulle kevätkukkijoita tärkeämpää on huomata perennojen selvinneen taas yhdestä talvesta.

Koska niitä kevätkukkijoita on pihassa vasta niin vähän näkyvillä, ostin itselleni Pirilän kukkatalosta kesälevisian (Lewisia cotyledon var. howellii), kun en vaan yksinkertaisesti päässyt tuon värin ohi! Ostin myös pikkunarsisseja, helmililjoja ja hyasintteja. Tein niistä pieniin peltiämpäreihin muutaman asetelman (kovin suureellisesti ilmaistu😉). Yritän muistaa laittaa kuvia, kunhan kukkivat. Ovat vielä kovin vihreitä.

Toinen jouluruusuistani on näköjään kuolla kupsahtanut, mutta toinen on kasvanut jo melko isoksi ja kukkii kauniisti. Sain ensimmäisen pörrikuvankin!

Tänään aikesivat ensimmäiset bonuskrookukseni. Ne tulivat viime syksyn sipulikukkatilauksen kylkiäisenä. Niissä pitäisi olla voimakas ruskeanpunainen juovitus ulommisissa terälehdissä, mutta kovin haaleilta näyttävät.  

Odotettuja punaisia piippoja bongailin tänään. Kultatyräkki 'Purpurea' (yläkuva) ja metsätyräkki 'Chameleon' (alakuva) ovat hengissä. Metsätyräkillä on omat lannoitusrakeetkin vieressä.

Lisää punaisia piippoja. Pionien ystävät nyt silmät kiinni. Näin huonosti meillä kohdellaan pioneja. Yläkuvan 'Sunny Girl' ja alakuvien kuolanpionit ovat kovasti jo kasvussa. Kuolanpionien juurakot ovat ihan näkyvillä. Ne kasvavat niin penkin reunassa, ettei multa tahdo pysyä juurakoiden päällä. Pionit tahtovat muutenkin aina kammeta itseään ylös keväisin. Täytyisi laittaa vähän multaa suojaksi, kun pakkasiakin on vielä tulossa. Ja tiedän, että sitä karkeaa soraakin pitäisi juurakon päällä olla. Tietoa on, mutta toteutus uupuu. Niinkuin monessa muussakin asiassa tällä tontilla.

Kovasti kaikenlaista vihreää tupsua maasta nousee. Ylärivi: jättilaukka ja posliinihyasintti. Keskirivi: joku raitatulppaani ja ukkolaukka ja alarivi: etukukkapenkin tulppaanit.

Tässä risukasassa on aarre piilossa. Kasvuun lähteneet tarhakylmänkukat kurkistelevat viime vuotisten roippeiden seasta. Annan vanhojen varsien olla vielä kasvuston suojana, kun on luvattu pakkasöitä. Vaikka kylmänkukilla onkin söpöt pörröiset villatakit jo maasta noustessaan yllään.

Kevätesikoiden päältä olen hieman rapsutellut lehtiä pois. Nämä ovat kaikki nimetöntä vaaleanlilaa esikkoa.

Paljon on vihreinä talvehtivia perennoja. Yllä olevassa kuvassa nukkapähkämöä ja sormustinkukkaa. Niitä löytyy pitkin pihaa, mutta kumpikin on onneksi helppoja kitkettäviä. Alla olevassa kuvassa edessä harmaakäenkukkaa, taustalla täpläpipoa ja nukkapähkämöä. Minä annan nukkapähkämön kukkia, koska sen kukat keräävät hurjan määrän pörriäisiä. Tosin sitten saan myös palkinnoksi miljoona siementaimea, kun en jaksa kukkavarsia katkoa. Ja minusta nukkapähkämön vaatimaton kukinto on hyvin kaunis.

Mustepipojen siementaimet ovat talvehtineet hyvin. Seurana niilläkin sormustinkukan ruusuke.

Täpläpipo 'Mystica'a kasvatin viime kesänä siemenestä ja senkin siementaimet ovat hienosti selvinneet talvesta. Yläkuvassa taitaa olla talvikylvötaimi ja alakuvassa näkyy olevan kesän siemenkasvatuksista tullut taimi. Minulla on myös tavallista täpläpipoa, jolla on valkoiset kukat ja vihreät lehdet. Nämä menevät pikkutaimina välillä sekaisin.

Olen vienyt kylmään kasvihuoneeseen ensimmäiset ruukutetut liljojen sipulit ja perennojen juurakot jo pari viikkoa sitten. Ne ovat olleet öisin tuolla muovikasvihuoneessa ja muovilaatikossa harsolla peitettynä. Toistaiseksi ne ovat selvinneet hyvin. Olen seuraillut kasvihuoneen lämpötiloja (ulkolämpötilojen lisäksi) ja kovin on isoa haitaria päivä- ja yölämpötilojen välillä. Digitaalinen mittarini on kasvihuoneessa ihan lattian rajassa. Kasvihuoneen oma mittari minulla onkin silmien  korkeudella ja siinä lukemat ovat välillä hurjia. Päivällä auringon paistaessa lasikasvihuoneeeseen, on lämpötila siinä mittarissa äkkiä 40-50 astetta plussaa. 

Sitten loppuun vielä pieni kertomus siitä kuinka keväinen puutarha saa ihmisen pään sekaisin. Pyöräytin aamulla pullataikinan, laitoin sen lämpöiseen veteen tiskialtaaseen kohoamaan ja lähdin sitten haahuilemaan pihalle. No, olisihan se pitänyt arvata kuinka siinä käy. Enhän minä enää muistanut koko taikinaa, ja kun tulin sisälle, minua odotti osittain jo veteen kiivennyt taikina. Osa taikinasta meni sitten bioskaan, mutta lopusta leivoin makoisat pullat. Eli loppu hyvin kaikki hyvin!