Pienilehtiset hoyani valokeilassa

Useimmille meistä tulee sanasta posliinikukka mieleen mummolan ikkunalla tuoksuvana kukkinut isoposliinikukka Hoya carnosa. Ei siis mitenkään yllättävää, että se on ollut minunkin ensimmäinen posliinikukkani. Olen sittemmin hurahtanut posliinikukkiin hieman enemmänkin ja erilaisia on kertynyt kymmenittäin. Jossain seitsemänkymmenen kohdalla laskuni ovat menneet sekaisin, ja pitäisi laittaa uusi listaus vireille, kun saisi aikaiseksi. Mutta ei niiden määrällä oikeastaan ole itselle mitään merkitystä. Olen vain halunnut kerätä erilaisia lajikkeita. Toisissa on viehättänyt nimi, toisissa kasvutapa tai kukan väri, mutta yleensä syynä hankintaan ovat olleet hienot lehdet. 

Tähän postaukseen halusin ottaa esittelyyn näitä pienilehtisempiä posliinikukkia, joista osa on todella viehättäviä. Koska näitä on paikoillaan amppeleissa aivan mahdotonta kuvata, valokeilaan pääsivät pienet varakasvini. Tai osa varsinaisistakin kasveista on oikeasti vielä aika pieniä. Toisia olen silpunnut pistokkaiksi ja aloittanut kasvatuksen alusta montakin kertaa. Elämä ei vaan aina ole niin yksinkertaista, edes posliinikukkien kanssa.

Ensimmäisenä kauniita pikku lehtiään esittelevät nämä kolme hyvin samannäköistä hoyaa. Vasemmalla Hoya chinghungensis, keskellä Hoya dickasoniana (H. vaccinioides) ja oikealla Hoya sp. aff. engleriana 'Vietnam'. Chinghungensis on ollut näistä kaikkein haastavin tapaus. Välillä se rypistelee lehtiään, enkä tiedä mikä sitä riepoo. Kuvassakin näkyy hieman tuota ryppyisyyttä. No, toistaiseksi se on vielä hengissä. Nämä kaikki kolme selkeästi haluavat roikkua eli sopivat amppeliin.

Hoya chinghungensis. Näitä pitää tirkistellä ihan lähietäisyydeltä,
 jotta huomaa kaikki hienot yksityiskohdat.

Sitten mukaan tulee lisää kavereita edellisten seuraan. Vasemmanpuoleinen tikkukasa on Hoya retusa, suuri rakkauteni. Minusta se on niin kummallisen näköinen, että se on suorastaan kaunis. Oikeassa reunassa on Hoya linearis, joka ei myöskään näytä posliinikukalta alkuunkaan.

Seuraavaksi hoyat retusa ja linearis saavat seurakseen Hoya curtisiin oikein kaksin kappalein. Kaksin kappalein siksi, että minulla on sekä tuollainen "tavallinen" curtisii hieman isommilla lehdillä ja sitten tuo huomattavasti pienempilehtinen, jonka kanssa olen todellakin taistellut pitääkseni sen hengissä.

Hoya retusa lähikuvassa.

Hoya curtisiit lähikuvassa.

Hoya curtisiin lehdet ovat mielenkiintoiset.

Hoya linearis ja Hoya bella. Kuvassa mittakaavaa antamassa isoposliinikukan lehti.

Hoya serpens ja isoposliinikukan lehti.

Hoya serpensin lehdet ovat läheltä hauskan näköiset.

Hoya kanyakumariana. Tämä on minun varsinainen kasvini. Sen verran se on ollut hidas kasvamaan, että olen ottanut tästäkin varapistokkaan itselleni kasvamaan.

Hoya krohniana. Tämä on ollut minulle myös varsinainen murheenkryyni. Kastelun kanssa on
haettu tasapainoa koko sen meillä olon ajan.

Hoya pauciflora. Tämä on ollut iloinen yllätys. Se on kasvanut ihan hulluna ja täyttänyt tukensa
varsin mallikkaasti. On jo niin iso, että on vaikea saada järkevää kuvaa.

Hoya pauciflora.

Hoya endauensis. Tämä on aivan ihana. Kasvanut kiltisti ilman mitään draamaa.
Lehdet ovat kauniin vihreät ja nätin muotoiset.

Hoya endauensis on tehnyt tyvelleen hieman isompia lehtiä.

Keräsin vielä kaikki lehdet passikuvaan.
Vertailukohtana oikeassa reunassa isoposliinikukan lehti.
Ylärivi vasemmalta: H. pauciflora, H. retusa ja H. linearis.
Keskirivi: Hoya curtisii (kaksi lehteä), H. endauensis, H. kanyakumariana ja H. krohniana.
Alakuva: H. bella, H. sp. aff. engleriana 'Vietnam', H. dickasoniana, H. chinghungensis ja H. serpens.

Loppuun vielä iloinen perheuutinen: hoyavauvoja tulossa!
Hoya wallichii subsp. tenebrosan siemenet, jotka laitoin 30.1.25 multiin, ovat itäneet😍

Ihan kaikki pienilehtiset hoyani eivät tähän esiteltäväksi päässeet, mutta ehkäpä niistä vielä jatkossa kuulette.