Isoposliinikukka eli Hoya carnosa

Olen saanut tämän isoposliinikukan alun vuosia sitten. Se on ollut varsin helppo 

kaveri. Asusti aluksi meillä itäikkunalla. Nykyään sen paikka on etelään päin 

olevalla kuistilla. Talvisin se nauttii kasvivalon tuomasta hajavalosta.

Vanha rouva kukkii säännöllisen epäsäännöllisesti vähän milloin sattuu. Ei mitenkään

hurjasti, mutta kukkii kuitenkin. Sen ruukku taitaa olla niin täynnä juuria, ettei siellä 

varmaan ole multaa juuri nimeksikään. Mutta jos ruukunvaihtorumbaan lähtee,

se tietää kasvin pilkkomista, koska ehjänä tätä liaanikasaa ei amppelista taatusti

irti saa. Tästä omastani on lähtenyt maailmalle monta monituista alkua,

kun olen mullanvaihtoa tehnyt. Ja pistokkaitahan tuosta on helppo

napsia ihan koska vaan, kun se kasvattelee noita siimojansa ahkerasti.

Se onkin monien posliinikukkien ärsyttävä piirre, kun tuppaavat

takertumaan milloin naapurikasveihin ja milloin verhonyöreihin.

Ja tiukasti kieputtavatkin itsensä kiinni, väkivalloin täytyy

yleensä irti repiä.

Kasvupohjana isoposliinikukallani taitaa olla lähes pelkkää multaa.

 Olen voinut sitä jollain keventää, mutta mullanvaihdosta on tosiaan sen verran aikaa,

ettei ole mitään muistikuvaa. Yleensä käytän posliinikukille kasvupohjassa

perliittiä, lecasoraa, kaarnaa tai karkeaa kookosta ilmavuutta tuomassa.

Joko vain joitain tai kaikkia. Biohiiltä lisäilen usein myös.

Isoposliinikukan kukkien tuoksu on niin voimakas, että itse en sitä

tuoksuille herkistyneenä oikein siedä. Onneksi se monen muun posliinikukan tapaan 

tuoksuu vain öisin . Luonnossa sen pölyttäjinä ilmeisesti toimivat yöhyönteiset.

Monesti en edes huomaa posliinikukan kukkivan ennen kuin joskus satun yöllä

olemaan hereillä, ja kuistilta leijuu halvan hajuveden tymäkkä tuoksu.

Kukat saattavat joskus olla niin piilossa, että niitä täytyy oikein etsiä.

Lannoitan isoposliinikukkaa bokashinesteellä läpi vuoden, koska se on

kuitenkin kasvivalon lähellä. Keväästä syksyyn annan myös veteen sekoitettavaa

Puutarhan kesä-kastelulannoitetta. En mitenkään säännöllisesti vaan

ihan silloin, kun satun muistamaan. Kukinnan aikaan bokashineste on

hyvä lisä, koska se sisältää enemmän kukkien tarvitsemaa kaliumia

ja fosforia, ei niinkään vihreää kasvattavaa typpeä.

Isoposliinikukat ovat kyllä suloisia.

Vanha rouva koko komeudessaan.

Kukkia kuvatessa täytyy vääntäytyä kummallisiin asentoihin,
kukat kun roikkuvat yleeensä alaspäin.

Toisinaan leikitään piilosta. Vain tuoksu paljastaa salakukkijan.

Nuputkin ovat hauskan näköisiä. Kuin pieniä lahjapaketteja.

Kukat tulevat samoihin kukintorankoihin, joten niitä ei kannata kukinnan jälkeen napsia pois.
Kukat yleensä kasvavat kokoakin kukintorangan kasvaessa. Oma isoposliinikukkani
tekee ihan maltillisen kokoisia kukkia, ei mitään jättipalloja.

Näitä tekisi mieli silittää.