Marhanliljat

Nyt pääsen ehdottomasti rakkaimpien puutarhakasvieni pariin ja tästä tulee aikamoinen pläjäys. 

Pidän kovasti kaikenlaisista liljoista. Mutta syy siihen on ehkä vähän eri mitä tulisi ensimmäisenä mieleen. Niiden lisääminen on nimittäin erittäin mielenkiintoista puuhaa. Ja varsinkin näiden Martagon-ryhmään kuuluvien varjo- ja marhanliljojen lisääminen. Olen kasvattanut niitä siemenestä ja sipulisuomuista. Puuha on hidasta, mutta antoisaa. Viidestä seitsemään vuotta kun odottelee siemenestä kasvatetun varjoliljan kukintaa, tietää todellakin jotain hetken kasvatelleensa! Myös varjo- ja marhanliljojen aikainen kukinta kesä-heinäkuun vaihteen tienoilla on positiivinen asia. Jotenkin niiden ujosti alaspäin riippuvat kukat viehättävät minua kovasti. Ne eivät ole niin pröystäileviä kuin jotkut isokukkaiset liljat.

Se perinteinen, tiettävästi ensimmäinen marhanlilja,
joka kulkee nimellä 'Marhan'.

Mistä tämä iso innostukseni marhanliljoihin sitten lähti? Yleensä ihmisillä on ensin varjoliljoja ja sitten vasta hankitaan marhanliljoja. Minulla meni sen asian kanssa ihan toisin päin. Ensimmäisen kuvan oranssi ihanuus hullaannutti minut ennen kuin edes tajusin, että on olemassa myös varjoliljoja. Äidin naapurissa asui iäkäs Tuure-herra, jolla oli kesämökki. Sieltä hän oli tuonut näitä marhanliljoja heidän kerrostalokotinsa pihaan. Siellä minä niitä aina äidin luona käydessäni ihastelin ja pyysin äitiäni kysymään josko Tuure suostuisi antamaan minulle sipulin. Tuure oli sen verran ärhäkkä tapaus, etten uskaltanut itse edes kysyä. No, äiti kysyi puolestani, ja lupa heltisi. Minä sain kaivaa itselleni sipulin ja olin onneni kukkuloilla. Harmi vain, etten muista kuinka kauan siitä on.

'Marhan'.

Mitä nämä marhanliljat sitten oikein ovat? Varjoliljan risteytyksiä toisen liljalajin kanssa kutsutaan marhanliljoiksi. Tämä voi tapahtua luontaisesti tai tarkoituksella risteyttämällä. Ensimmäinen marhanlilja 'Marhan' sai alkunsa 1800-luvun lopulla, kun varjolilja ja täplälilja risteytettiin (Lilium martagon × Lilium hansonii = marhan). Sen jälkeen jalostukseen on otettu mukaan myös muita Martagon-ryhmään kuuluvia varjoliljojen lähisukulaisia. Näitä ovat L. tsingtauense, L. medeoloides ja L. distichum.

'Marhan'ien kasvusto on tänä vuonna erityisen komea. Ilta-aurinko saa värit hehkumaan.

Aikaisemmin marhanliljoja oli aika vähän saatavilla kotimaisilta taimistoilta. Minäkin olen aikanaan tilannut niitä joskus ulkomailta. Harmi vain, kun tilaukset engelsmanneilta menivät jäihin Brexitin myötä. Nykyään on jo jonkin verran kotimaassakin marhavalikoimaa saatavilla. 

Tällä hetkellä minulla on onneksi ihan riittävä määrä marhanliljoja. Jalostuksen myötä niihin on tullut niin paljon toisiaan muistuttavia lajikkeita, etten enää halua lisää kovin samannäköisiä liljoja. Nyt jo alkaa itselläkin välillä olla vaikea joistain kuvista erottaa, mikä marha on kyseessä. Ainoat mitä vielä ajattelin hankkia, jos kohdalle sattuvat, ovat valkoinen pinkkipilkullinen Lilium martagon var. albiflorum ja todella tumma L. martagon var. cattaniae.

'Claude Shride' on komea ja vahvakasvuinen marhanlilja. 

'Claude Shride' lähikuvassa.

'Gaybird' on sirokukkainen ja kaunis. Se muistuttaa todella paljon 'Manitoba Morning'ia.

'Manitoba Morning' kyläkurjenpolven seurassa.

'Pink Morning' on ollut ihme mököttäjä koko ajan meillä asustellessaan.
Tänä vuonna se sai hädin tuskin vartensa kasvatettua jalokurjenpolvi 'Tiny Monster'in yläpuolelle.

Tämä albiflorumia hieman muistuttava marhanlilja on tullut niinkin persoonallisella nimellä
kuin wit gespikkelt eli valkoinen pilkullinen.

'Golden Morning' on hyvin vaaleankeltainen.

'Fairy Morning' taas herkän vaaleanpunaiseen taittuva.

Marhanliljat ovat muuten aika helppoja kasvatettavia, mutta ainoa ärsyttävyys niiden kanssa liittyy siirtämiseen. Ne osaavat olla nimittäin jurottamisen maailmanmestareita. Välillä ne eivät millään tahdo toipua siirrosta. Toisinaan ne eivät ole siitä moksiskaan. Samoin on uusien sipulien kanssa. Ne saattavat lähteä hienosti kasvuun, mutta kasvu pysähtyy puolivälissä, varret mustuvat keskeltä ja taittuvat. Niissä saattaa olla jo nuputkin. Mutta niiden kanssa ei kannata hötkyillä vaan antaa niiden kuihtua rauhassa ja kerätä voimia sipuliinsa. Ne ovat ilmeisesti niin fiksuja, että jos kasvun alettua huomaavat, ettei sipulissa riitä tarpeeksi voimaa kasvuun ja kukintaan, ne pysäyttävät kasvun siihen paikkaan ja keskittyvät seuraavaan kasvukauteen. Paras aika siirtämiseen on kukinnan jälkeen loppukesästä tai alkusyksy. Itselle kävi nyt keväällä tilaamieni sipulien kanssa juurikin niin, että ne kasvoivat jonkin verran, kunnes nuupahtivat. Kevät ei ole paras aika niitä istutella, mutta silloin niitä valitettavan usein on eniten myynnissä. 

Ai niin, onhan marhanliljoissa se toinenkin ei niin kiva asia. Nimittäin kukkien vahva tuoksu. Tai minä olen kyllä sitä mieltä, että ne haisevat pahalle. Ehkä ihan muutama marha yhdessä ei niin lemua, mutta nuo isommat ryhmät meillä käryävät tosi paljon. Onneksi ne ilmeisesti houkuttelevat enimmäkseen yöpölyttäjiä, koska tuoksu on vahvimmillaan iltaisin puutarhakierrosta tehdessäni. Mutta kyllä niissä päivisinkin on mukavaa pörinää havaittavissa.

'Arabian Night' on satumaisen kaunis. Tänä kesänä muutamat niistä kasvattivat tällaiset
hassun pitkät terälehdet.

'Guinea Gold' on myös hyvin kaunis tällainen
vaaleampi marha.

'Slate's Select' on tämän vuoden jurottajia ja harmaahomeesta eniten kärsinyt marha.
Siirsin sen jo kaksi vuotta sitten, eikä se vieläkään ole näköjään antanut minulle sitä anteeksi.

Tämän olen tilannut albiflorumina, mutta taitaa olla 'Peppard Gold'. Sitä minulla jo nimittäin on,
ja tämä on hyvin saman näköinen. Tosin näitä keltaisia marhoja on niin paljon, että
varma asiasta ei tietenkään voi olla. Taustalta kurkistelee muutama 'Marhan'.

'Sunny Morning' on kovasti vanhaa 'Marhan'ia muistuttava marhanlilja,
mutta se on selvästi sitä keltaisempi. Nämä ovat jotenkin kärsineen oloisia
ja matalakasvuisia tänä kesänä. En tiedä mikä niitä nyppii.

'Orange Marmalade' on hauska, hieman erilainen marhanlilja. Sillä on selkeästi perimässään
Lilium tsingtauensea, jota se kovasti muistuttaa.

'Orange Marmalade' muodostaa 'Marhan'ien kanssa minun silmiäni kovasti hivelevän
oranssin kukkameren🧡Tänä vuonna marmelaadit ovat kyllä kovin matalia, kun taas vanhat marhat
huitelevat ihan omissa korkeuksissaan.

Siinä olivat meidän puutarhan marhanliljat. Sitten ovat tietysti nämä perinteiset varjoliljat. Vaaleanpunainen ja valkoinen. Valkoista minulla on sekä vanhaa kantaa että uutta netistä jostain tilattua. Olen yrittänyt pitää ne vähän erillään. Punaisissa on hieman värivariaatiota. Toivoisin sitä enemmänkin, kun jossain kohtaa valkoiset olivat niiden vieressä. Ehkäpä joskus jostain joku kiva siementaimi voisi putkahtaa.

Vaaleanpunainen varjolilja.

Valkoinen varjolilja enkeliperhoangervon seurassa.

Otin tähän mukaan vielä täpläliljan eli Lilium hansoniin, koska se on se alkuperäinen toinen vanhempi marhanliljoille. Sillä on erittäin kaunis, lämmin keltainen väri tumminen pilkkuineen ja se on yleensä hyvin rotevakasvuinen. Siltä marhanliljat ovat paljolti varmasti perineet vähemmän taaksepäin käpertyvät terälehtensä ja osa myös lämpöiset sävynsä.

Lilium hansonii eli täplälilja. 
Alakulmassa kurkistelee oranssi 'Orange Marmalade'.

Tässä toinen "asetelma" josta tykkään kovasti. Täplälilja sekä marhanliljat 
'Orange Marmalade' ja 'Arabian Night' töyhtöangervon
ja alppipiikkiputken seassa.

Ei ihan aina tulee mietittyä puutarhan lempikasvia. Mutta jos tulisi tilanne, että pihasta saisi ottaa mukaansa vain yhden kasvin, olisi se minulla tuo vanha marhanlilja 'Marhan'. Tätä asiaa pysähdyin pohtimaan, kun Kerttuli Parasta puutarhasta -blogista sitä minulta omassa postauksessaan kyseli vierailtuaan meillä Avoimissa Puutarhoissa. Hänen kiva postauksensa löytyy täältä.

Kuvaa kimalainen -haaste 2025

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna haastoi minutkin pörriäisbongailuun, ja niinpä aloin koostaa kertyneistä kimalaiskuvistani postausta. Minua on pienestä pitäen kiinnostanut kaikenlaiset öttiäiset, eikä kiinnostus niihin ole näin kypsemmälläkään iällä mihinkään kadonnut. Toivoisin vain, että niitä kuvatessa olisi käytössä hiukan paremmat vehkeet kuin vain kännykän kamera. Mutta kun räpsii kohteesta tarpeeksi monta kuvaa, voi yksi niistä vahingossa olla ihan kelvollinen. 

Ihan mielenkiinnosta yritin näitä kimalaisia kuvista tunnistaa, mutta täysin arvailupohjalla nämä tunnistukseni ovat, eikä niitä kannata varmana tietona ottaa. 

Ensimmäisenä tulevat mielestäni kartanokimalaiset:

Kartanokimalainen marhanliljalla.

Tässä myös.

Kartanokimalainen marhanlilja 'Manitoba Morning'issa.

Pzzzz...Tässä vaihdetaan kukkaa.

Kartanokimalainen tarhakurjenpolven kukassa.

Ja tässä kivikkotörmäkukassa.

Seuraavaksi ovat vuorossa mantukimalaiset:

Mantukimalainen tarhakurjenpolven kukissa.

Mantukimalainen jättilaukan palleroissa.

Kolmantena ryhmänä ovat kivikkokimalaiset:

Kivikkokimalainen jättilaukan kukinnossa. Tämä oli niin iso mötkäle,
että lieneekö kuningatar?

Kivikkokimalainen tarhakurjenpolven kukissa. Tämä oli hassu yksityiskohta:
kun mantukimalainen vieraili ihan kukissa, tämä taiteili kukkien
 taustapuolella ja etsi sitä kautta herkkuja.

Kivikkokimalainen etelänruusuruohon kukassa.

Sitten pari mysteeriä:

Tämä sormustinkukassa vieraillut isokokoinen karvapallo oli sotkenut selkänsä ihan valkoiseksi. Lieneekö ollut katonmaalauspuuhissa?

Ja tämä pörri on hyvin piilossa mustepipon kukassa. Tässä varmaan on se yleisin tulos kuvatessa,
jos pörriäisestä vahingossa jonkinlaisen paikallaan pysyvän kuvan sai.

Pörriäisten touhuja on aina yhtä mukava seurata. Tämä oli hauska haaste. Kiitos vielä Minnalle!

Hänen alkuperäinen haastepostauksensa löytyy täältä.

Nyt voi huokaista

Avoimet Puutarhat tuli tänä vuonna pidettyä melko kurjassa säässä. Vettä sateli pitkin päivää, mutta ei jatkuvasti eikä onneksi kaatamalla. Kyllä silti ehti vähän kylmä tulla ulkona seisoskellessa. Aikaisempina vuosina, kun olemme osallistuneet, ilmat ovat suosineet kivasti. Nyt kävijämäärä jäi aika pieneksi aikaisempiin vuosiin verrattuna. Sää varmasti vaikutti ja se, ettei Tampereella ollut montaa puutarhaa auki. Jos lähekkäin on auki useampi puutarha, se luo sellaista kivaa pöhinää, ja ihmiset lähtevät selvästi paremmin liikkeelle. Samoin varmasti vaikutti se, että pihamme on ollut auki jo useamman kerran. Mutta kiva oli jutella tämän vuoden kävijöiden kanssa "puutarhaa". Varsinkin puutarhuroinnista ja kasveista kiinnostuneet nuoret miehet lämmittivät kovasti tällaisen täti-ihmisen mieltä. Myös täältä blogimaailmasta tuttu Kerttuli Parasta puutarhasta -blogista oli erittäin mieluisa vieras!

Perennatkin ehtivät avaamaan nuppujaan ja kukintaakin oli penkeissä onneksi ihan kivasti. Kesäkukat ruukuissa loistivat valitettavasti ihan vihreinä ilman kukan kukkaa. Se lähinnä huvitti, ja ymmärrystä puutarhaihmisiltä riitti. Tilanne on kaikilla ollut ihan sama tänä kesänä. Marhanliljat ehtivät sopivasti kukkaan, ja onneksi on olemassa monenlaisia kurjenpolvia, jotka pelastavat tilanteen kuin tilanteen.

Tammen alla tummanpunaiset marhanlilja 'Claude Shride't pistävät parastaan.

Pinkki jalokurjenpolvi 'Patricia' ja sinilila tarhakurjenpolvi ovat uskollisia kukkijoita.

Etukukkapenkissä röyhyää pinkki jalokurjenpolvi 'Tiny Monster' valtoimenaan.

Loistokurjenmiekat 'Double Standard' (edessä) ja 'Miss Apple' aloittelevat kukintaa.

Samoin kaunis kaksivärinen salvia 'Madeline'.

Sormustinkukat, ja etualalla katseenvangitsijana neonpunainen pellavalilja, jonka talven yli selviämisestä olen aina yhtä ilahtunut.

Sormustinkukat ovat tänä kesänä intoutuneet todella kukkimaan. Siementaimia on putkahdellut vanhaan kasvimaahan sinne tänne, enkä ole raaskinut niitä yhtään kitkeä pois. Nyt ne kiittävät saamastaan mahdollisuudesta. Olen ihaillut niitä hartaasti joka päivä. Nuo kellojen sisäpuolen täplitykset, voi hyvänen aika! Että joku kukka voikin olla kaunis!

Marhanliljat, tähkähietalilja ja sormustinkukat.

Kaksin aina kaunihimpi.

'Karl Rosenfield'inä ostamani mysteeripioni on myös rohkaistunut avaamaan nuppujaan. Tämä on tavattoman kaunis. Sen tummaa punaa ei oikein pysty kameralla vangitsemaan. En ole yhtään pahoillani tästä väärästä pionista, päinvastoin! Olen yrittänyt selvittää mikä se mahdollisesti olisi, ja mielestäni se voisi olla 'Nippon Beauty'. Otan mielelläni vastaan valistuneita arvauksia! 

Nyt saa sataa vaikka pieniä kiviä, ihan sama minulle. On aika huokaista syvään ja vain nauttia puutarhasta! Ensi viikko näyttääkin sitten jo ihan kivalta säiden suhteen🌞Saapa nähdä!

Kohti Avoimia Puutarhoja 2025

Kylläpä on ollut jännittäviä päiviä tässä ennen Avoimia Puutarhoja. Ilmanhaltijat tuntuvat tulleen ihan hulluiksi, ja vaihtelevuutta on säässä riittänyt laidasta laitaan. Aina sateiden välissä olen yrittänyt ehtiä kitkemään kukkapenkkejä ja ruukuttamaan myytäviä taimia, mutta aika ei vaan tunnu koskaan riittävän. Tai sitten kroppa ei jaksa. Myös sade ja tuuli ovat vielä viimeistelleet tuloksen aika huolella. Joten meillä on nyt puutarhapäivänä avoinna varsin kevyesti huollettu ja viimeistelty puutarha.

Perjantaiksi odotettiin kauhunsekaisin tuntein myrskyä saapuvaksi, ja saatiinhan me melko navakkaa puhallusta puutarhaan. Keskenkasvuinen kirsikkapuumme, jolta olin juuri tänä keväänä poistanut tuet, alkoi taipua tuulessa siihen malliin, että katsoin parhaimmaksi sitoa sen aitaan. Aikas viehättävä installaatio siitä sitten syntyikin.

Tuuli ei onneksi saanut mitään pahaa tuhoa puutarhassamme aikaan, mutta sade onkin ollut sitten se isompi riesa ja harmi. Kukkapenkit näyttävät monin paikoin tältä, eikä sateen piiskaamia perennoja tahdo saada nätisti enää pystyyn. Monia olen jo vahingossa katkonut nostoyrityksissä. Kuvassa idänunikko ja loistotädyke makaavat sulassa sovussa päällekäin.

Osa pioneista ehti onneksi jo kukkia ennen pahimpia sateita, mutta 'Sarah Bernhardt' ei ollut yhtä onnekas. Sillä on kyllä tuet ympärillä, mutta eipä niistä kaatosateessa paljon iloa ollut. Sarahin painavat kukat eivät oikein jaksaneet pysyä pystyssä.

Sarahin hörhelöt.

Marhanliljojen kukintaa olen jännittänyt kaikkein eniten. Se on monesti ollut parhaimmillaan näin heinäkuun alussa, kun puutarhamme on ollut vierailijoille auki. Nyt meni aika täpärälle, mutta kyllä ainakin osa marhoista kukkaan ehtivät. 

 'Claude Shride' on omista marhanliljoistani se kaikkein luotettavin ja rotevakasvuisin. 
Toinen yhtä vahva ja varma on perinteinen 'Marhan'.

Marhanlilja 'Fairy Morning' on herkän kaunis.

Marhanlilja 'Golden Morning'.

Talon takana valkoinen varjolija ja marhanlilja 'Manitoba Morning'.
Myös punainen varjolilja talon toisella puolen on avannut useamman kukan.

'Manitoba Morning'.

Veikeä marhanlilja 'Orange Marmalade'.

Marhanlilja 'Gaybird'. Se muistuttaa hyvin paljon 'Manitoba Morning'ia.

Vanha 'Marhan' on saanut myös jo muutaman kukan auki.

Muutamat marhanliljat tuntuvat taas jurottavan ja kasvavan huonosti. Harmaahometta on jonkin verran kostean kesän takia. Toiset pitävät nuppunsa tiukasti vielä kiinni. No, onhan tässä kesää vielä jäljellä, vaikka olisinkin toivonut kukintahuipun osuvan juuri tähän kohtaan. Mutta nämä nyt on niitä asioita, joihin itse ei voi vaikuttaa, joten en jaksa sitä surra sen enempää. Puutarha on nyt sellaisessa kunnossa kuin se on ja näillä mennään😉

Siispä lämpimästi tervetuloa meille huomenna sunnuntaina 6.7. klo 12-17 Avoimiin Puutarhoihin, jos Tampereen seudulla olette!    

Puutarhaprofiilimme löytyy osoitteesta avoimetpuutarhat.fi nimellä Liisan ja Antin puuhamaa. Valitettavasti pääsy sivustolle on tökkinyt tässä kuluneella viikolla, enkä saa linkitettyä sivua.