Ongelmia chililandiassa

Ei taida minusta tulla chilinkasvattajaa tai ainakin harjoitusta se vielä kovasti vaatii. Tässä taannoin kastelin kukkiani ja pistin kevään kunniaksi vähän tuhdimpaa lantavettä kannuun. Keväthuuman siivittämänä kastelin sitten samalla vedellä chilejäni, ja hupsis hei, nehän ottivat siitä nokkiinsa oikein tosissaan. Varsinkin 'Bolivian Rainbow't, jotka kipersivät ylälehtensä ja kuivattivat sekä nuppunsa että uudet alkunsa lehtien tyveltä! Voih!

Toinen syy voi olla myös liikakastelu. Olin kastellut chilejäni alakautta ja vesi on saattanut jäädä liian pitkäksi aikaa makaamaan alusvadille. Siitähän chilit eivät tykkää. Tai sitten on kyseessä tuhdin lannoituksen ja liikakastelun yhteisvaikutus. Minun piti oikein hakea tietoa Chilifoorumi.fi:sta ja ulkomaisilta sivustoilta. Opin sen verran, että chileillä on taipumusta käpristellä ylälehtiään myös vääränlaisen valon vaikutuksesta liian kastelun ja lannoituksen lisäksi. Jestas, kun on vaikeita kasveja!!!

Käpristyneet lehdet eivät tuosta lukemani perusteella enää palaudu, joten pätkäisin latvat bolivialaisilta poikki. Kasvavat sitten miten kasvavat. Harmittaa vaan, kun olivat niin kauniita kasveja. Vaihdoin yhden myös isompaan purkkiin. Katsotaan onko sillä mitä vaikutusta kasvuun.



Uskon lannoitusövereihin siinäkin mielessä, että myöhemmin koulitut bolivialaiset eivät saaneet lantavettä ja ovat ihan kunnossa, kuten yllä olevassa kuvassa näkyy.

 


Tutkin tätä ödeema-asiaa myös vähän laajemmin, koska myös pelargoniapistokkaani alkoivat oirehtia. Pistokkaat ovat siis jo hyvin juurtuneita, niitä syksyllä ottamiani. Nekin saivat samaista lannoitevettä ja niiden lehtisuoniin lehtien alapinnalle ilmestyi tuollaista kummaa röhelöä ja lehdet menivät jotenkin oudon koviksi. Kysyin mielipidettä myös puutarhaseuramme pelargoniakasvattajalta, ja häneltäkin tuli vastaus, että hyvinkin voi olla kyse lannoiteövereistä. Hänkin oli kysynyt edelleen muilta mielipidettä.  Ihanaa, että on tällaisia avuliaita ihmisiä!

Onneksi en kastellut paprikoitani lannoitevedellä. Ne voivat hyvin. 

Latvojen katkaisun jälkeen 'Bolivian Rainbow't selvästi pysähtyivät miettimään, että mitäs nyt. Mutta on sieltä onneksi uutta vihreää kasvua tulossa. Nyt vaan kastellaan ja lannoitellaan todella ajatuksen kanssa. En uskalla enää kastella niitä alakautta vaan ne saavat tipan vettä silloin tällöin yläkautta. Kai minä seuraavaksi tapan ne alikastelulla😓No, se kuuluisa kantapääoppi taitaa olla sitä parasta oppia kasvienkin kanssa!

Huhtikuun pihakierroksella

Kevät tuntuu nyt harppovan eteenpäin jättiaskelin, mutta kylmää on luvassa jo loppuviikkoon ja ensi viikolle. Meillä on pihassa tosi vähän näin aikaisin keväällä kukkivia kasveja. Totean tämän joka kevät. Tai sitten aikaisetkin sipulikukat olen istuttanut ihan vääriin paikkoihin. Mutta minulle kevät ei olekaan niin kovin mieluisa vuodenaika, vaikka kasvun ihmettä on tietysti mukava aina seurailla. Olen enemmänkin syyskesän ja syksyn ihminen. Oikeastaan minulle kevätkukkijoita tärkeämpää on huomata perennojen selvinneen taas yhdestä talvesta.

Koska niitä kevätkukkijoita on pihassa vasta niin vähän näkyvillä, ostin itselleni Pirilän kukkatalosta kesälevisian (Lewisia cotyledon var. howellii), kun en vaan yksinkertaisesti päässyt tuon värin ohi! Ostin myös pikkunarsisseja, helmililjoja ja hyasintteja. Tein niistä pieniin peltiämpäreihin muutaman asetelman (kovin suureellisesti ilmaistu😉). Yritän muistaa laittaa kuvia, kunhan kukkivat. Ovat vielä kovin vihreitä.

Toinen jouluruusuistani on näköjään kuolla kupsahtanut, mutta toinen on kasvanut jo melko isoksi ja kukkii kauniisti. Sain ensimmäisen pörrikuvankin!

Tänään aikesivat ensimmäiset bonuskrookukseni. Ne tulivat viime syksyn sipulikukkatilauksen kylkiäisenä. Niissä pitäisi olla voimakas ruskeanpunainen juovitus ulommisissa terälehdissä, mutta kovin haaleilta näyttävät.  

Odotettuja punaisia piippoja bongailin tänään. Kultatyräkki 'Purpurea' (yläkuva) ja metsätyräkki 'Chameleon' (alakuva) ovat hengissä. Metsätyräkillä on omat lannoitusrakeetkin vieressä.

Lisää punaisia piippoja. Pionien ystävät nyt silmät kiinni. Näin huonosti meillä kohdellaan pioneja. Yläkuvan 'Sunny Girl' ja alakuvien kuolanpionit ovat kovasti jo kasvussa. Kuolanpionien juurakot ovat ihan näkyvillä. Ne kasvavat niin penkin reunassa, ettei multa tahdo pysyä juurakoiden päällä. Pionit tahtovat muutenkin aina kammeta itseään ylös keväisin. Täytyisi laittaa vähän multaa suojaksi, kun pakkasiakin on vielä tulossa. Ja tiedän, että sitä karkeaa soraakin pitäisi juurakon päällä olla. Tietoa on, mutta toteutus uupuu. Niinkuin monessa muussakin asiassa tällä tontilla.

Kovasti kaikenlaista vihreää tupsua maasta nousee. Ylärivi: jättilaukka ja posliinihyasintti. Keskirivi: joku raitatulppaani ja ukkolaukka ja alarivi: etukukkapenkin tulppaanit.

Tässä risukasassa on aarre piilossa. Kasvuun lähteneet tarhakylmänkukat kurkistelevat viime vuotisten roippeiden seasta. Annan vanhojen varsien olla vielä kasvuston suojana, kun on luvattu pakkasöitä. Vaikka kylmänkukilla onkin söpöt pörröiset villatakit jo maasta noustessaan yllään.

Kevätesikoiden päältä olen hieman rapsutellut lehtiä pois. Nämä ovat kaikki nimetöntä vaaleanlilaa esikkoa.

Paljon on vihreinä talvehtivia perennoja. Yllä olevassa kuvassa nukkapähkämöä ja sormustinkukkaa. Niitä löytyy pitkin pihaa, mutta kumpikin on onneksi helppoja kitkettäviä. Alla olevassa kuvassa edessä harmaakäenkukkaa, taustalla täpläpipoa ja nukkapähkämöä. Minä annan nukkapähkämön kukkia, koska sen kukat keräävät hurjan määrän pörriäisiä. Tosin sitten saan myös palkinnoksi miljoona siementaimea, kun en jaksa kukkavarsia katkoa. Ja minusta nukkapähkämön vaatimaton kukinto on hyvin kaunis.

Mustepipojen siementaimet ovat talvehtineet hyvin. Seurana niilläkin sormustinkukan ruusuke.

Täpläpipo 'Mystica'a kasvatin viime kesänä siemenestä ja senkin siementaimet ovat hienosti selvinneet talvesta. Yläkuvassa taitaa olla talvikylvötaimi ja alakuvassa näkyy olevan kesän siemenkasvatuksista tullut taimi. Minulla on myös tavallista täpläpipoa, jolla on valkoiset kukat ja vihreät lehdet. Nämä menevät pikkutaimina välillä sekaisin.

Olen vienyt kylmään kasvihuoneeseen ensimmäiset ruukutetut liljojen sipulit ja perennojen juurakot jo pari viikkoa sitten. Ne ovat olleet öisin tuolla muovikasvihuoneessa ja muovilaatikossa harsolla peitettynä. Toistaiseksi ne ovat selvinneet hyvin. Olen seuraillut kasvihuoneen lämpötiloja (ulkolämpötilojen lisäksi) ja kovin on isoa haitaria päivä- ja yölämpötilojen välillä. Digitaalinen mittarini on kasvihuoneessa ihan lattian rajassa. Kasvihuoneen oma mittari minulla onkin silmien  korkeudella ja siinä lukemat ovat välillä hurjia. Päivällä auringon paistaessa lasikasvihuoneeeseen, on lämpötila siinä mittarissa äkkiä 40-50 astetta plussaa. 

Sitten loppuun vielä pieni kertomus siitä kuinka keväinen puutarha saa ihmisen pään sekaisin. Pyöräytin aamulla pullataikinan, laitoin sen lämpöiseen veteen tiskialtaaseen kohoamaan ja lähdin sitten haahuilemaan pihalle. No, olisihan se pitänyt arvata kuinka siinä käy. Enhän minä enää muistanut koko taikinaa, ja kun tulin sisälle, minua odotti osittain jo veteen kiivennyt taikina. Osa taikinasta meni sitten bioskaan, mutta lopusta leivoin makoisat pullat. Eli loppu hyvin kaikki hyvin!

Melkoista taimirallia

Sisällä taimiralli sen kun kiihtyy. Olen yrittänyt hillitä itseäni kesäkukkien suhteen, mutta ei se vaan millään tahdo onnistua. Kylvin jo samettikukkia ja tsinnioita, kun "voihan olla, etteivät ne idäkään". No joo, voihan sitä niinkin käydä, mutta ei kyllä käynyt tällä kertaa. Molemmat itivät parissa päivässä. Samettikukat laitoin omista viime kesän siemenistä ja niitä sitten piti taas ropsauttaa kourallinen. Voi elämän kukkea kevät, näiden kanssa ollaan vielä helisemässä! Samettikukkien takana on varsisellerin taimia.

Isotsinniat (Zinnia elegans) olivat kaikkein nopeimpia itämään. Loistotsinniat tulivat hyvänä kakkosena heti perässä. Olen kasvattanut noita loistotsinnioita (Zinnia marylandica) jo useampana kesänä. Ne ovat isotsinnioita matalampia, ja itse olen tykästynyt niiden yksinkertaisiin muotoihin. Niitä löytyy myös kerrottuina.

Toiset pikkutaimet ovat todella upeita. Esimerkiksi purppurarevonhäntä 'Velvet Curtains'in taimet ovat käsittämättömän hienon värisiä.

Innostuin niin tuosta aikaisemmissa postauksissani esittelemästäni siemenetanasta, että kokeilin laittaa siihen myös tuoksuhernettä kasvamaan. Ja alku ainakin näyttää ihan lupaavalta. Siemenet olin kerännyt  omista viime kesäisistä tuoksuherneistä.

Tämän kevään uusi tulokas daalian juurakko 'Bumble Rumble' on lähtenyt kasvuun. Laitoin sen sisälle kasvamaan, kun siinä näkyi jo heti tullessa tuossa varrentyngän vierellä kummallisen näköinen ryhelmä.

Netissä daaliaharrastajien keskuudessa vilkkaana käynnissä oleva äkämäkeskustelu on tehnyt tehtävänsä, ja minäkin aloin heti epäilemään äkämää tuossa juurakossa. Kyse on siis oikeassa alareunassa näkyvä ryhelmä, josta on jo lähtenyt useampi silmä kasvuun. Äkämä tekee juuri tuollaista kukkakaalimaista ryhelmää, josta lähtee hyvin tiheä kasvusto kasvamaan. Äkämä tarttuu daaliasta toiseen, ja siksi ajattelin pitää tätä uutta tulokasta vähän erillään omista vanhoista daalioistani ja seuraan tilannetta. Toivottavasti kyse on vain hyvin kasvuintoisesta daaliasta!

Alakertaan on pitänyt laittaa pystyyn uusi kasvatuspiste, jonne tämä kolmikko saatiin mahdutettua. Keltaiseen ämpäriin istutin gladioluksen sipuleita. Muistelin, että 'Galaxian' ja 'Charm' olivat kumpikin matalia lajikkeita ja lykkäsin ne samaan ämpäriin. Sitten jälkikäteen tarkistelin asiaa ja totesin, että 'Galaxian' onkin 30-50cm korkea ja 'Charm' 50-70cm. Että semmoista. Nyt ne ovat sitten samassa astiassa😂

Tuo aasiankriinumi 'Purpureum' naurattaa minua aina, kun näen tuon valtavan pötkylän. Laitoin sen vähän liian pieneen ruukkuun, kun ajattelin vaihtavani sen isompaan, jos se nyt yleensä suostuu lähtemään kasvamaan. Suurella mielenkiinnolla odotan!

Keijunliljan kovan onnen juurakot ovat olleet minulla jo varmaan kolme tai neljä vuotta, mutta kukkia en ole vielä kertaakaan nähnyt. Olen pitänyt sitä kesät ulkona ja talvettanut juurakot kellarissa kuivaan multaan säilöttynä. Viime kesänä se oli minulla kasvihuoneen lattialla ja muurahaiset valloittivat ruukun niin, että minun piti tyhjentää koko ruukku ja ottaa juurakot talteen kesken kaiken. Edes kastelemalla en saanut muurahaisia häädettyä. Harmitti ihan vietävästi, koska viime kesänä kasvi oli jo niin iso, että se olisi voinut jopa jo kukkia. Ehkä pitäisi pitää se kokonaan sisäkasvina, niin voisin saada sen kukkimaankin!

Taimiralli jatkuu...

 

Pihapuuhastelua

Tämä päivä oli vaihtelevan aurinkoinen, ja tuulesta huolimatta ulkona oli ihan mukava puuhastella kaikenlaista työpäivän jälkeenkin. Lumet ovat käytännöllisesti katsottuna sulaneet pihasta, vain ihan muutama pieni läiskä on jäljellä. Maa on silti vielä jäässä. Pinta on kyllä sulanut ja se muuttuu jalan alla ihanaksi multalöllöksi. Siksi yritänkin välttää turhaa nurmikolla tallustelua. Mutta täytyyhän sitä joka päivä käydä kierros tekemässä.

Ensimmäinen multakuorma käytiin hakemassa jo viikolla ja talon edessä onkin mukava säkkivuori. Kolmekymmentä säkkiä kerralla on ihan normisatsi, joka ei pitkäksi aikaa riitä. Olemme todenneet helpoimmaksi tavaksi hakea aina peräkärryllinen säkkejä kerralla. Lavallista en halua pihaan seisomaan, suursäkki on hankala ja irtomultakasa ei houkuttele. Meillä multaa saa onneksi ihan läheltä, joten tämä on ihan näppärä tapa toimia.

En ole oikeastaan vielä koskenut kukkapenkkeihin. Talon edustan kukkapenkkiä tänään hieman sormin haravoin ja poistin kuivia korsia, kun penkkiin nousee jo tulppaaneja kovaa vauhtia. Talon edustan kukkapenkki sulaa talon suojissa aina nopeasti, vaikka siihen putoaa katoltakin lumet. 

Tulppaanien välissä kasvaa koristekastikka 'Overdam', joka oli talven aikana liiskaantunut lumen alla ihan maata pitkin. Leikkasin sen tarkistettuani ensin heinäkirjastani, että sen voi leikata alas. Ohje oli, että keväällä se kannattaa leikata jo maaliskuulla ennen kasvuunlähtöä. Nyt tyveltä pilkistelikin jo uutta kasvua. Taaempana on koristekastikka 'Avalanche'. Sillä on kelta-vihreät lehdet. 'Overdam'illa on valko-vihreät lehdet. Kivoja molemmat. Eivät siemennä, eivätkä leviä holtittomasti. Ja ovat helppoja jakaa. Lapiolla vaan juuripaakusta pala irti ja uuteen paikkaan.

Toivon todella, ettei joku rusakonroikale käy näitä tulppaanejani syömässä. Viime syksynä laitoin pitkästä aikaa todella paljon uusia tulppaaneja. Monena vuonna myyrät söivät niitä niin paljon, että kyllästyin. Tähän etukukkapenkkiin myyrät eivät ole vielä ainakaan aikaisemmin eksyneet.

Talvikylvölaatikoissakin alkaa jo tapahtua. Pak-choi, rucola ja varsiparsakaali eli rapini ovat itäneet. Laatikkoni ovat tällä hetkellä kasvihuoneen seinustalla puolivarjossa. Näinä aurinkoisina päivinä täytyy olla tarkkana, ettei lämpö laatikoissa pääse nousemaan liian korkeaksi ja kylvökset kuivumaan.

Ilman ollessa varsin sopiva ulkoiluun, mieheni keksi, että nyt olisi hyvä päivä pestä terassi. Siispä tuumasta toimeen ja painepesuri esille. Vähän täytyi kyllä harjaakin laudoitukselle näyttää, että sai sen puhtaaksi. Huomenna ehkä sitten näkee lopputuloksen vasta kunnolla. 

Meidän terassipöytä ja nuo kaksi vanhaa puutarhatuolia viettävät talven tuossa katoksessa, kun niitä ei saa mahtumaan mihinkään varastoon talven ajaksi. Taittuvat tuolit raahaamme kellariin, ja se onkin aina yhtä ärsyttävä homma kapeissa portaissa. Verhoja en sentään vielä viritellyt katokseen, kun pessimistinä kuvittelen luntakin ehkä vielä jossain kohtaa satavan. Mutta kyllä se kesä sieltä vaan vääjäämättä on tulossa, kun ensi yönä siirrytään jo kesäaikaankin!

 

Emalirakkautta

Minulla on jokin ihmeellinen fiksaatio näihin vanhoihin emalisiin käyttöesineisiin. Ne toimivat minulla ulkona mullan, hiekan ja lannoitteiden annostelijoina, ruukkuina, kukka-alusina ja milloin missäkin roolissa. Minulla on myös muutama emalikattila, joissa kasvatan kesäkukkia. 

Kaikki emaliastiani olen ostanut kirpputoreilta. Niiden ohi en tahdo millään päästä, kun silmiini sellaisen saan. Varsinkin nämä kukka-aiheiset emalikipot saavat minut aina niin hyvälle tuulelle, kun niiden kanssa touhuan. Minusta näissä vanhoissa emalitavaroissa on jotenkin sellaista mukavaa särmää ja luonnetta!

Viime kesän muistona vielä vähän multaa kyljessä.

Nämä kaksi mukia ovat varsinaisia silmäkarkkeja.

Tämä vaaleankeltaisen ja vihreän liitto osuu myös minun sydämeeni.
Noita mukeja minulta löytyy kaksi.
Mukien muotoilu on jotenkin hurmaava, ja kahva sopii käteen täydellisesti.

 

Toinen mukeista on viettänyt talven kellarissa hiekkaämpärin seuralaisena. Hiekkaa käytän
kylvösten päällä, siksi ämpäri on ollut talven sisällä kasvihuoneen sijaan.

Nämä punakeltaiset emalikattilat ovat minun mieleeni.
Ja samettikukat sopivat niihin kuin nenä päähän!

Tämä uusvanha jauhokauha ei ole emalinen, mutta se pääsi mukaan kertomaan ihastuksestani
 myös peltisiin juttuihin. Se on erittäin kaunis ja kätevä!

Kevään sahaavia lämpötiloja

Aurinkoinen ja lämmin viikonloppu sulatti lumia pihasta tehokkaasti, vaikka öisin lämpötila tippuikin pakkasen puolelle. Jäljellä olevat lumisaarekkeet ovat oikeastaan vain niillä kohdin, mihin lunta on talvella kolattu. Olen pyytänyt miestäni kolaamaan lunta aina mahdollisimman paljon kukkapenkkien päälle suojaksi perennoille. 

Kohopenkit ovat sulaneet nopeasti ja alta ovat paljastuneet ihanan siivottomat penkit. Olen syksyllä katkonut vain pisimpiä perennojen varsia, muut ovat saaneet jäädä. Nyt keväällä olen siistinyt kukkapenkeistä vain vanhaa kasvimaata, josta kiskoin lähinnä liljojen varsia irti. 

Haravoimista meillä tehtiin syksyllä vain sen verran, että keräsin hieman miehen ruohonleikkurilla pilkkomia lehtiä suojaksi valkosipulipenkkiin ja keisarinpikarililjoille. Ja kuten kuvista näkyy, ei nurmikolla kovin paljon lehtisilppua enää talven jälkeen näy. Nurmikon alkaessa kasvaa loputkin lehtisilput katoavat. 

Perennapenkeissä on aika paljon tammen lehtiä. Niitä täytyy hieman pöyhiä ja poistaa, jos niitä on liian paksulti. Yleensä nekin aika kivasti maisemoituvat, kun lisäilee multaa ja kompostia pintaan. Minusta on paljon mukavampi keväällä siivota kukkapenkkejä, kun on kuivaa, ja talven jäljiltä kaikki yleensä irtoaa kuin itsestään, eikä tule revittyä perennoja juurineen maasta. Tosin jos aikaisia sipulikukkia on kukkapenkissä paljon, voi kevätsiivous olla hankalampi rasti.

Pihassa on toinen toistaan kummallisempia verkkovirityksiä. Tässä verkko suojaa viime keväänä totaalisesti syötyjä posliinihyasintteja. Seasta nousee myös viime syksynä istuttamiani
 uusia laukkoja.

Jättilaukat ovat joka kevät ensimmäisten joukossa ponnistelemassa pinnalle.

Tarkotuksella istutetut talvivalkosipulit eivät vielä ole näyttäytyneet,
mutta muuten valkosipulikasvustoja näkyy siellä sun täällä.
Pieniä itusilmuja, jotka kasvavat vaikka paljaan maan pinnalla. Ja maahan
jääneitä vanhoja sipuleita, jotka ovat jo jakaantuneet
kynsiksi ja jatkaneet näin kasvuaan. Täytyi oikein kaivaa ja tutkia.

Olisikohan tässä joitain vanhoja tetenarsisseja?
Vähän on huonosti puutarhuri kaivanut ne maan alle, mutta ei se näytä niitä hidastavan.

Kasvihuoneessa lämpö on huidellut auringon paistaessa välillä yli neljässäkymmenessä.

Seurailen tiiviisti kasvihuoneen lämpötiloja. Toinen anturi mittaa lämpötilaa kasvihuoneen
ulkopuolella. Niinä neljänä yönä, kun olen siellä ruukutettuja liljoja ja perennojen juurakoita pitänyt,
on lämpötila käynyt reilusti pakkasella. Hieman hirvittää kasvien puolesta😓

Laitoin kasvihuoneen kasveille vähän tunnelmaa yön ajaksi. Vanha hyvä keino.
Tälle viikolle on onneksi luvattu yöpakkasten hieman helpottavan!