Amiraalien muotinäytös

Amiraaliperhosia on näkynyt tänä kesänä ennätyksellisen paljon, mikä on ollut todella iloinen yllätys. Aurinkoisina päivinä tietyissä kukissa on käynyt melkoinen siipien lepatus ja kuhina. Kärsivällisyysharjoituksena olen yrittänyt seisoskella paikoillani, jotta olisin saanut niistä kuvia. Tiukkaa on välillä tehnyt, mutta olen muutamia ihan onnistuneitakin räpsäyksiäkin saanut niistä napattua. Järjestelmäkamera olisi kova sana kaikenlaisia ötököitä kuvatessa, mutta kännykkään on tyytyminen.

Aukeamassa olevat komeamaksaruohon kukinnot ovat melkoisia ötökkämagneetteja. Ne ovat näköjään myös amiraaleille todella houkuttelevia. Kasvien läpi siilautuvassa auringonvalossa sain niistä hienoja kuvia, vaikka valo olikin hieman liian kova perhosten siipien herkkien kuvioiden kuvaamiseen. Ja nuo komeamaksaruohon avautuvat nuput! Kuin valtavia pikkuruisten tulppaanien kimppuja.

Yhtenä päivänä amiraalit olivat keksineet daaliat. Ne hyörivät kiihkeästi kesädaalia 'Bishop's Children'in kukkien ympärillä. Yksi niistä ihan selvästi mallaili, mikä daalioiden kukista sopisi parhaiten sen omaan väritykseen. Punainen oli hieman liian voimakas, mutta oranssista löytyi sen siipien kuvioihin juuri sopiva sävy. Sen päällä se sitten keikisteli ja esitteli kauniita siipiään.

Myös kaulusdaalia 'Night Butterfly' tuntui olevan amiraalien mieleen, vaikka siinä värimaailma ei ihan niin hyvin natsannutkaan. Tai makuasioitahan nämä tietysti ovat. 

"Minun siipitäplänihän sointuvat hienosti valkoisen kaukasiantörmäkukan kanssa"...

Syreenileimukin veti amiraaleja puoleensa. Tässä kyllä väriyhdistelmä on jo sellainen, että amiraali oli tainnut valita kukan ihan muilla kriteereillä kuin värin perusteella. Nuo amiraalien raidalliset tuntosarvet ovat muuten aika hauskan näköiset niiden päässä olevine valkoisine pisteineen.

Ja hei vaan, sitten jo lehahdettiinkin taas lentoon. Kovin on hektistä tuo perhostenkin elämä!

Syksyn merkkejä

Tarhakurjenpolven lehti.

Ilmassa alkaa olla syksyn tuntua, vaikka lämpötila nousikin yllättävänkin korkealle viikonloppua kohti siirryttäessä. Monet kasvit ovat kuitenkin jo sitä mieltä, että kesä alkaa olla taputeltu ja olisi aika siirtyä pikkuhiljaa talvilevolle. Itse rakastan syksyä, sen kuulaita päiviä ja värejä. Niinpä puutarhassakin tulee monesti ihailtua näitä luontoäidin hienosti maalaamia lehtiä, jotka ovat mielestäni ihan kuin pieniä taideteoksia.

Enkeliperhoangervon pikkutaimikin on saanut syysvärin.

Pergolan säleikkövilliviini.

Varma lähestyvän syksyn merkki on myös tällaisten näkymien lisääntyminen tontilla. Tyhjennettyjä ruukkuja, ylöskaivettuja kasveja, pussitettuja rikkaruohoja, katkottuja oksia ja perennojen varsia. Toivottavasti nämäkin vielä joskus ehtii setvimään tämän syksyn aikana.

Lummedaalia 'Blue Wish'.

Viimeisten daalioiden kukintaa on saanut odotella näihin päiviin saakka. On kyllä ollut varsin mielenkiintoinen kesä daalioille. Vaikka suurimman osan esikasvatinkin, niin kylmyys pysäytti kasvun useammalla niistä monta kertaa kevään ja kesän aikana. Jos kasvi on Meksikosta kotoisin, niin voisi kuvitella, ettei se kovin viileästä ilmasta pidä!

Kasvihuoneessa 'Blue Wish'ien jakopalat kukkivat jo kunnolla.

 

Vanhan Längelmäen joriinin sekä kaulusdaaliat 'Famoso'n ja 'Fashion Monger'in istutin suoraan maahan joskus toukokuun puolivälissä. Ne juroivat keskikesään asti, ja lopulta minun oli pakko jo kaivamalla tarkistella juurakoiden kuntoa. 'Fashion Monger'ien juurakot olivat jo osittain mädäntyneet. Loput niistä kaivoin ylös ja siirsin ruukkuun. Niiden paikalle istutin nuo tummalehtiset kurjenpolvet.

Lopulta längelmäkeläinen reipastui ja alkoi kasvaa. Mutta aika matalaksi se jää, koska nyt on myös nuppuja näkyvissä. Ruukkussa sen jakopala kukki jo aikoja sitten. 'Famoso' sen sijaan on tänä vuonna tuollainen kompakti parikymmensenttinen kääpiödaalia. Tässä komeassa korkeudessaan se päätti vihdoin, että on aika kukkia. No, sama kait tuo, kunhan nyt edes joskus kukkii!

Längelmäen joriinissa on kyllä komeita nuppuja.

Kaulusdaalia 'Famoso'.

Kaulusdaalia 'Fashion Monger' on intoutunut kukkimaan ruukussa kasvikaappiin nojaillen.

Honkadaalia 'Verrone's Obsidian' on yksi omista suosikeistani. 

Punalatvat ovat aloittaneet kukintaansa todella hitaasti, mutta nyt on jo muutamia kukkia auki. Jaloängelmät ovat kukkineet puutarhan eri puolilla hyvin eri tahtiin. Nämä kasvavat melko varjoisassa kohdassa penkkiä. Siitä varmaankin johtuu molempien myöhäinen kukinta.

Jokin pörri jaloängelmän kukassa.

Konnanyrtti on yksi hauskimmista loppukesän kukkijoista. Se kasvaa melko korkeaksi, mutta pysyy hyvin pystyssä tukevine varsineen. Sen liilanpunaiset kukat korostuvat kivasti kauniin vihreää lehdistöä vasten.

Katkoin vajan vieressä kasvaneet ja sateiden kumoon piiskaamat kultapallot, ja niiden takaa tulikin näkyviin tämä kaunotar. Kallionauhus on komea ilmestys loppukesän puutarhassa. Meillä se vain joutuu tyytymään varsin ikävään kasvupaikkaan vajan nurkalla pitkien perennojen takana. Aina sen olemassaoloa ei edes tahdo muistaa. Mutta onneksi pörriäiset ja perhoset sen oranssinkeltaiset kukat kyllä löytävät. Tänä kesänä sen lehdetkin ovat kohtuu hyvin säilyneet ehjinä. 

Lobelia cardinalis.

Monivuotiset lobeliat ovat myös kiitollisia loppukesän kukkijoita, ja siksi niitä täällä yritänkin kovasti nostaa esille. Ne kukkivat pitkään, pysyvät yleensä hyvin pystyssä, eivätkä ainakaan meillä ole levinneet holtittomasti. Siemenestä niitä on helppo lisäillä.

Lobelia siphilitica ja Lobelia siphilitica 'Alba'.

Jalokurjenpolvi 'Dragon Heart' on myös yksi näitä myöhäisiä kukkijoita. Se kukkii yleensä
keskikesällä ensimmäisen kerran ja loppukesällä uudestaan.

Syysvuokoissa on hurjasti nuppuja, joten kukintaa pitäisi riittää
pitkäksi aikaa.

Helosurreja, yrttejä, satoa ja kaivauksia

Jotenkin tänään aamulla herätessäni kuvittelin saavani kovastikin puutarhassa aikaiseksi, mutta vähänpä sitä ihminen tietää. Saatuani itseni lopulta raahattua ulos, koko toimelias puutarhapäivä muuttuikin ihmeelliseksi haahuiluksi. Huomasin käppäileväni ympäri kukkapenkkejä ja miettiväni mistä askareeni alkaisin, mutta en saanut oikein tehtyä mitään. Hetken päästä hain kännykän ja aloin kuvata helosurreja, joita tuntui olevan liikkeellä runsain määrin. 

Jokin helosurri komeamaksaruohon kukinnossa.

Toisenlainen helosurri syysvuokon kukassa.

Tässä myös syysvuokossa.

Helosurreja näkyi myös valkoalpissa, joka alkaa olla jo kukintansa loppupuolella. Sen hauskat kukkarangat ovat suoristuneet kukinnan edetessä ja sojottavat nyt melkein suorina pötköinä. Valkoalpilla on myös erittäin kauniit limenvihreät lehdet, joissa on hienot punaiset reunukset. Lehdistö saa myös upean syysvärin.

Helosurri valkoalpin kukinnossa.

Valkoalpin lehdet alkavat pikku hiljaa saada punaista syysväriä.

Kaiken helosurri-ihmettelyn keskellä muistin valkosipulit, jotka ovat roikkuneet vajan seinnällä jo yli kuukauden "kuivumassa". Rapsin niistä varret ja juuret poikki, ja vein sisälle. Osa sipuleista vaikutti hieman pehmeiltä ja niitä tutkiessani törmäsin ikäviin kavereihin. Muutaman sipulin kynsien välissä mönki sipulikärpäsen toukkia. Saapa nähdä kuinka hyvin valkosipulit säilyvät. Yleensä minun tulee säilöttyä kynsiä etikkaliemeen, joten eiköhän ainakin osa säily talvenkin yli. Täytyy seurailla sipulien tilannetta tässä syksyn mittaan.

Ikäviä salamatkustajia.

Keräsin talteen myös huikean ison paprikasadon. Kolme 'Luteus' -paprikaa oli tämän syksyn saalis. Ja sekin vain siksi, että omien chili- ja paprikakasvatusten mentyä keväällä ihan pieleen, puutarhaystäväni Malla toi minulle tämän taimen.

'Sungold'it kypsymässä.

Tomaattisato on meillä aina melko vaatimaton, mutta silti niitä tulee aina jonkin verran kasvatettua. Kuten jo aikaisemmin jossain postauksessani totesinkin, tyhjensin isot tomaattiruukut jo hetki sitten ja toin loput raakileet sisälle kypsymään. Hienosti ne ovat kypsyneet tarjottimen päällä pöydällä, ja siitä niitä on miehen kanssa napsittu.

Inkivääriminttu.

Kesällä sain eräältä puutarhavierailulta muutaman pistokkaan inkivääriminttua mukaani. Olen siihen kovin tykästynyt. Aluksi pistokkaat kasvattivat vihreitä lehtiä, mutta sitten niiden kirjavuus onneksi palasi, kun pistokkaat kasvoivat isommiksi. Istutan sen talveksi maahan ja toivon sen säilyvän niin ensi kesään.

Pensasbasilika.

Basilikoita olen kasvattanut jo useampana kesänä. Käytän niitä tietysti myös ruuanlaitossa, mutta olen erityisen ihastunut niiden kauniisiin kukintoihin. Ja pensasbasilikan pelkät lehdetkin ovat todella upeat. Joka päivä pihalla tai kasvihuoneessa käydessäni tulee basilikoiden lehtiä hypisteltyä. Viikonloppuna, kun meillä oli vieraita, tein basilikoista kimpun ruokapöytään. Sitä oli vieraistakin hauska tuoksutella ja napsia yrttejä ruokaan.

Purppurabasilika.

Basilikakimppu jo hieman nuupahtaneena, mutta yhä kauniina.

Vaikka tämä päivä ei niin kovin toimeliaaksi sitten puutarhahommien suhteen muodostunutkaan, kyllähän minä tässä elokuun lopulla sain taas jonkun ihme tarmonpuuskan ja kaivoin oikein urakalla kukkapenkkejä. Etukukkapenkin kulmasta kaivoin ylös tuoksukurjenpolvet, joiden joukosta en enää millään saanut vuohenputkea muuten pois. Ja kylläpä se olikin runsaan ja tiiviin kasvuston tehnytkin. Tuosta lähti kolme multasäkillistä tavaraa kompostiin. Osan tuoksukurjenpolvista istutin takaisin putsattuun penkkiin ja osa jäi vesiämpäreihin odottamaan jatkotoimenpiteitä. 

Jatkoin kaivauksia myös isossa kukkapenkissä, jossa jo aikaisemmin kaivoin kivipolkua näkyviin. Nyt erottelin syreenileimuja tavallisista syysleimuista. Ja sehän piti tehdä niiden ollessa vielä kukassa. Enhän minä muuten olisi erottanut mikä on mitäkin. Halusin myös penkistä pois vaaleanpunaiset syysleimut. Syreenileimut pääsivät takaisin vähän väljemmin istutettuina. Samalla tuli kaivettua ja eroteltua penkissä kasvavia marhanliljoja. Koko penkin keskusta on nyt myllätty melko perusteellisesti. Vuohenputken juurakkoa oli täälläkin paksuina vyyhteinä ja ainakin sitä on nyt paljon vähemmän kuin aikaisemmin, vaikka kaikkea on ihan mahdoton pois saada.

Syreenileimut odottamassa takaisin maahan pääsyä.

Tänään olisi tosiaan pitänyt varmaan jatkaa tätä kesken jäänyttä kaivuu- ja istutusprojektia, mutta kun ei ollut sitten minkäänlaista inspiraatiota. No, eiköhän tämäkin jossain kohtaa tule valmiiksi, kunhan saan vähän mietittyä mitä kaikkea voisin noiden syreenileimujen ja marhanliljojen kaveriksi tuohon laittaa. Takapihalla olisi monta hyvää ehdokasta...