Vappupäivän yllätyksiä ja kukintaa

Aamulla kävin viemässä biojätteitä lämpökompostoriin pihan perälle. Olin puolihuolimattomasti  jossain välissä viskannut kompostoriin mukulaleinikkiä saadakseni sinne jotain vihreää mukaan, kun koko talven sinne on mennyt lähinnä vain kahvinporoja suodatinpusseineen. Kaikki muu meillä laitetaan yleensä bokashiin. Yllätys oli melkoinen, kun avasin kompostorin kannen. Pinnalla kasvoi komeita, isoja sieniä! En tiedä johtuiko moinen mukulaleinikkien mukana menneestä mullasta vai mistä tällaista sienirihmastoa on kompostiin ilmestynyt. Onhan toki kompostissa omatkin sienensä, mutta en ole näin isoihin siellä koskaan törmännyt. Yritin tunnistaa näitä, mutta en ihan varmuutta saanut, mitä ne mahtavat olla. Mahdollisesti ehkä joku ukon- tai mustesieni?

 

Kävin nykyisten aamurutiinieni mukaisesti avaamassa myös takapihan "jurtan" eli keisarinpikarililjojen suojaharson. Olen avannut telttaa päiväksi vain päädystä, ettei minun tarvitse joka ilta tehdä suojaamista alusta loppuun kokonaan. Liljat ovat kasvaneet melkoisesti, ja mietin että pitäisi varmaan niitä kastellakin, kun jotenkin nuokkuvat kovin rentoina. Teltasta lehahtava tuoksu on aikamoisen jykevä, kun harsoa raottaa!

Olen ollut huolissani meidän raparperista, kun siitä ei ole näkynyt minkään näköistä palleroa pinnalla. Mutta nyt näyttää hyvältä. Huoleni johtui siitä, että olin syksyllä tyhjennellyt tuohon raparperipenkkiin multia ruukuista ja multaa oli kertynyt siihen aikamoiset määrät. Nämä raparperin lehdet ovat kuin ryppyisiä vanhuksia pungertaessaan mullasta ylös. Olen joka kevät yhtä ilahtunut ne nähdessäni.

Kellariin syksyllä ämpäreihin istuttamani krookukset kukkivat ihan kivasti, vaikka myyrä silloin aikaisin keväällä olikin käynyt mylläämässä ämpäreissä. Nyt kukinta on jo vähän ohi, kuten kuvasta näkyy. Ja tietysti värisekoituspussissa oli eniten juuri valkoista, joka ei niin ole lempivärini. Vain muutama violetti krookus kukki toisessa ämpärissä. Vai söikö myyrä vain ne kaikki ne violetit?! Vuosia sitten kukkapenkissä kävi niin, että myyrä söi vain tietyt tulppaanit, vaikka olin istutellut sekaisin montaa lajiketta. Eli toiset sipulit ovat selkeästi maukkaampia kuin toiset. 

Noista 'Red Mohican' -laukoista en paljoa odota, kun olivat silloin keväällä kasvattaneet kellarissa metriset valkoiset lonkerot, jotka julmasti vain lyhensin. Parvitulppaani (Tulipa tarda) sen sijaan näyttää siltä, että voisi jopa kukkia jossain vaiheessa. 

Pitkään aikaan ei puutarhassa tuntunut tapahtuvan mitään ikävää, mutta sitten yhtenä yönä oli taas samperin sorkkajalka kauris kävellyt normireittinsä pihamme läpi. Tarhakylmänkukista oli napsittu nuppuja poikki, eikä niitä oltu edes syöty. Kiukustuneena aitasin sitten kylmänkukatkin. Onneksi niiden pikkutaimet ovat selvinneet talvesta hienosti, joten lisää on tulossa. Nuo pikkutaimet ovat niin suloisia.

Kauriin kulkureitti suuntautuu aina vanhan kasvimaan reunaa "vauvalan" ohi naapuriin, ja siinä kulmalla on minun varamarhanliljani, joita oli sitten myös maisteltu. Eikun verkkoa peliin. Eipä ainakaan ihan helposti saa maisteltua noita minun kalleimpia aarteitani tuosta kulmasta ohi kulkeissaan.

Takapihalla alkavat liljat puskea pinnalle kevätkukkijoiden välistä. Osa posliinihyasinteistakin on verkon alla vankilassa tulppaanien seurassa. Ihmettelen kovasti, mistä nämä helmililjat tänne ovat ilmestyneet, mutta kaipa minä olen niitä ihan itse joskus laittanut. Muisti alkaa pätkiä, eikä muistiinpanoista löydy minkäänlaista merkintää. Kirjopikarililja on huikea ilmestys!

Etukukkapenkissä osa tulppaaneista on jo varovasti availlut nuppujaan. Täältäkin löytyy yllätys: en ole laittanut yhtään keltaista tulppaania ja silti kovasti sellaisia näyttäisi nousevan. Näiden pitäisi olla keltaoransseja, ei yksivärisiä. Saapa nähdä muuttuuko väritys yhtään oikeampaan suuntaan. Keltaiset tulppaanit keltaisen talon edessä ei ehkä ole paras mahdollinen yhdistelmä.

Alla olevassa kuvassa on darwintulppaani 'Lady van Eyck', joka on huikean värinen ja sen kukka on todella kauniin muotoinen.

Raitatulppaani 'Winnipeg' hehkuu auringossa. Tässä kuvassa on jotenkin ihanan keväinen tunnelma. Marhanliljojen heleä vihreä yhdistettynä tulppaanien keltaiseen ja punaiseen, nam. Näihin piti tulla monta kukkaa samaan varteen, mutta eipä ole näkynyt. Vai tulevatko ne vasta vanhemmiten? 

Kevätesikotkin ovat vihdoin avanneet kukkansa. Kyllä niitä on odotettukin. Nuo punaiset kasvavat niin kuivassa paikassa kukkapenkin reunassa, että ne pitää siirtää parempaan kohtaan. Raukat ovat ihan minipieniä.

Kevättähdet kasvavat mongolianvaahteran juurella kevätkaihonkukkien joukossa. Pupujussi taisi käydä syömässä kaikki vaaleanpunaiset, eikä sinisiäkään näy kuin yksi. Onhan sekin jo jotain.

Minua naurattaa tämä kevätistutukseni, joka ei sitten ihan toiminut niinkuin ajattelin. Hyasintit eivät ole millään halunneet avautua, kun taas helmililjat ovat jo kukintansa loppupuolella. Hoh hoijaa!

Mutta onhan meilläkin näköjään nyt sentään joitain kevätkukkijoita, vaikka en niin kevätihmisiä olekaan😉

Taimia siellä ja täällä

Huhtikuu lähestyy loppuaan. Pihahommat ovat edelleen sairastelun jäljiltä jääneet vähiin, kun tuntuu, etteivät voimat ole vielä palautuneet kunnolla. Olo on vieläkin hieman tukkoinen, ja töihin paluu kahden viikon makoilun jälkeen on tuntunut melkoiselta ponnistukselta. 

Sisällä olen puuhastellut taimien kanssa jaksamiseni mukaan, ja se onkin ollut ihanan lohdullista ja terapeuttista touhua. Miten voivatkaan pienet taimivauvat piristää ihmistä!

Olen vienyt kasvihuoneeseen huhtikuun aikana daalioiden ruukutettuja juurakoita ja kesäkukkien taimia. Samettikukat ovat olleet siellä jo pitkään ja selvinneet kylmistä öistäkin kivasti. Ne kasvavat hitaasti, mutta varmasti. Kiire ei todellakaan ole, koska ei niitä ulos saa laitettua vielä moneen viikkoon.

Talvikylvöistä alkunsa saaneet pak-choit, varsiparsakaalit eli rapinit ja pinaatit ovat myös kasvaneet kasvihuoneessa koko ajan koulinnan jälkeen. Viileässä niidenkin kasvu on maltillista ja taimista tulee vankkoja. 

Sisällä esikasvatukset ovat muutamia kiukuttelijoita lukuun ottamatta sujuneet kohtuullisesti. Tämän kevään pahimpia jurnuttajia ovat olleet 'Taiko' -tomaatit. Tämä lajike oli minulle ihan uusi tuttavuus. Enkä ole mitenkään vakuuttunut. Taimet kuolivat kaikki pystyyn. Syy on arvoitus. Laitoin uuden satsin tulemaan, ja katsotaan nyt tuleeko niistä mitään. Uudet taimet koulin kookokseen, jota vielä ilmavoitin perliitillä. 'Sungold'it, sekä 'Vilma' ja 'Venus' -ruukkutomaatit ovat asustaneet jo hetken kasvihuoneessa yötä päivää. Lukuunottamatta sitä yhtä järkyttävän pitkäaikaista pakkasyötä.

Tsinnioita pitää olla kesäkukkina, ja paljon. Ne ovat aivan ihastuttavia, ja niistä löytyy erilaisia moneen lähtöön. Yläkuvassa tänä keväänä kasvattamiani isotsinnioita. Ne itävät vauhdilla, kasvavat vauhdilla ja niitä on helppo käsitellä ja koulia. Ne menestyvät hyvin sekä kukkapenkissä että ruukussa kasvatettuina. Vasemmanpuoleisia tavallisia isotsinnioita olen kasvattanut aikaisemminkin. 'Greeny Lime Red' ja 'Oriole' ovat uusia tuttavuuksia.

Loistotsinnoita voin lämpimästi suositella. Olen kasvattanut niitä aikaisempina kesinä ja tykästynyt niihin kovin. Ne ovat matalampia, ja värejä löytyy niistäkin joka makuun. Loistotsinnioita on myös kerrottuja, mutta itse pidän enemmän näistä yksinkertaisista. Kun isotsinniat kasvavat noin 80 cm korkeiksi, loistotsinniat jäävät puolet matalammiksi.

Myös kultatsinniat ovat kokeilemisen arvoisia. Viime kesänä 'Chippendale' kukki läpi kesän sekä ruukussa että kukkapenkissä. Se on kulttuuriperintölajike. Siemenpussissa sen korkeudeksi väitettiin 30 cm, mutta ainakin meillä se kasvoi 50-60 cm korkeaksi puskaksi.

Punakosmoskukka 'Sweet Dreams' on tänä vuonna kosmoskukista kokeilussa. Katsotaan saanko minä näitä kukkivaksi asti. Välillä kosmokset ovat hieman hankalia esikasvatettavia. Nämäkin venähtivät jo melkoisiksi hujopeiksi. Kouliessani upotin niitä melkoisesti. Toivottavasti eivät tykkää siitä huonoa. En millään jaksa muistaa saako mitäkin kouliessa upottaa syvempään, vaikka olen vuosia näitäkin kasvattanut.

Värinokkosista on kasvatuksessa 'Colocha Rose', joka on todella kaunis piparkakkureunaisine lehtineen ja upeine värityksineen. Sitä minulla oli viime kesänäkin. Toisena on sekoitus 'Masterblend Rainbow', jota odotan mielenkiinnolla. 

Tämän päivän kärsivällisyysharjoitus olikin sitten tässä. Aavistuksen taas holjakalla kädellä kylvetyt leijonankidat piti koulia. Nämä kasvatin omista viime vuoden 'Black Prince' -leijonankidoista kerätyistä siemenistä. Ja koska ihan vieressä kasvoi myös toisenlaisia leijonankitoja, voi näistä tullakin ihan mitä vaan. Niinkuin aina voi käydä omista kasveista kerättyjen siementen kanssa. Nämä minä koulin ihan tuppaina, kun eihän näitä hullukaan kouli yksitellen.

Purppurarevonhäntä 'Velvet Curtains'it ovat jämähtäneet kasvussaan ihan paikoilleen. Täytyy yrittää puhua niille mukavia...

Purppurabasilika 'Red Rubin' on myös aika säpäkän värinen. Ja onpas joku osannut valita ruukunkin sille sävy sävyyn! Nämä on kylvetty 21.4. eli basilika itää todella nopeasti.

Sain tänään myös malabarinpinaatin taimen
puutarhaystävältäni Mallalta.

Hullunkurisia ruukutushommia

Tulipa käytyä Lidlissä ostoksilla, kun huomasin mainoslehtisestä, että siellä oli isoja muoviruukkuja edullisesti. Rakastan saviruukkuja yli kaiken, mutta olen huomannut, että niiden nostelu ja pyörittely saa ranteeni ja kyynärpääni huutamaan hoosiannaa. Ja koska olen kukkapenkkien tilanpuutteen vuoksi kova ruukkupuutarhuri ja innokas ruukkujen paikasta toiseen nostelija, olen pikku hiljaa alkanut siirtyä muoviruukkuihin. Toisaalta niissä myös kosteus pysyy kuivina kesinä paremmin, mikä helpottaa kastelurumbaa.

Lidlin ruukkuihin kuuluivat myös nuo aluslautaset, vaikka niitä en ruukkujen alla ulkona pidäkään, ettei vesi jää sateella niihin seisomaan. Näissä oli myös reijät valmiina pohjissa, joten mies ei joutunut poraushommiin. Ostin kaikki kymmenen ruukkua, mitä hyllystä löytyi. Harmi vaan, että täytyi ottaa kahta eri väriä, mutta haittaako tuo nyt mitään. Muutenkin ruukkuni ovat aika sekalaista seurakuntaa. Näihin mahtuvat pienemmät daalianjuurakotkin kivasti, kun ruukun halkaisija on n. 40 cm.

Viime yö oli todella kylmä. Lämpötila pysytteli pakkasen puolella peräti seitsemän tuntia! Kylmimmillään meidän mittarimme näytti - 5,4°C silmän korkeudella. Maan pinnassa on taatusti ollut kylmempää. Ainoat minun sieluani pakkasöinä raastavat kasvit kukkapenkeissä ovat keisarinpikarililjat ja marhanliljat. Keisarit viettivät yönsä jurtassaan. Marhanliljoja en yleensä suojaa, kun niitä on niin paljon, että tehtävä on mahdoton. Mutta nyt sääennuste sai minut mietteliääksi. Muistin ostamani ruukut ja lähdin ruukutushommiin. Hieman kyllä nurinkurisiin sellaisiin. Lisäavuksi otin muutaman ämpärin ja talvikylvölaatikon. En tiedä oliko moisesta mitään apua, mutta kyllä tuolla ruukkujen sisällä liljat olivat ehkä astetta vähemmän nuupallaan. Isot pahvilaatikot olisivat olleet tässä kohtaa poikaa!

Sain eilen vähän siivottua isoa kukkapenkkiä. Todella järkevästi juuri ennen pakkasyötä. Mutta oli sopiva aika itselle. Tosin vointi ei vieläkään ole paras mahdollinen ja olin aivan puhki tämän talkoon jälkeen. Vielä kanttaukset ja uutta multaa ja kompostia pintaan niin kesä saa tulla. 

Onneksi aurinko alkaa aamulla nopeasti lämmittää kuuraisia kukkapenkkejä.

Marhanliljoista todellakin näkee, kun on ollut pakkasta yöllä. Nämä keväiset pakkasyöt saattavat altistaa lehdet myöhemmin kesällä ilmaantuville vaurioille. Kukintaan marhoilla en ole huomannut sen vaikuttavan, koska nuppuja ei vielä tässä vaiheessa ole. Tai ei ole ainakaan näkyvillä.

Marhanlilja 'Arabian Night' it vauvalassa.

Keltavuokot ovat aloittelemassa kukintaansa ja saivat nekin viime yönä melkoisen
kylmäkäsittelyn.

Kuolanpionit ovat nousseet todella hitaasti, vaikka piipat ovat olleet jo ties kuinka pitkään pinnalla.

Japaninhanhikin pikkutaimi on saanut kuurahunnun.

Pakkasta luvattiin yöksi niin moneksi tunniksi, etten hirvinnyt jättää onnettomia tomaatinraaskujani kasvihuoneeseen. Myös pisimmälle ehtineet daaliat toin sisälle. Kasvihuoneessa paloi taas kaksi lyhtyä ja siellä lämpötila laski alimmillaan lattianrajassa -0,8°C:een. Hämmästyttävän hyvin kynttilät kuitenkin lämmittävät! Kaikki pikkutaimet olivat aamulla muovikasvareissa ihan kunnossa.

Tomaatit ja daaliat sisällä turvassa.

Tulppaanit odottavat vain aurinkoa ja lämpöä pullauttaakseen nuppunsa auki.

Kylmän yön jälkeen

Hrrr, takana kylmä yö, ja lisää vielä tälle viikolle luvassa. Ollaanhan vielä huhtikuussa, vaikka jotenkin tuntuu, että oltaisiin jo pidemmälläkin kevättä menossa. Tiirailin illalla huolestuneena sääennusteita, eikä viiden tunnin pakkasjakso aamuyöstä näyttänyt kauhean kivalta. Joten ei muuta kuin pakkaamaan kasvilapsosia pakkaselta suojaan.

Kasvihuoneessa oli varsin tunnelmallista, kun virittelin sinne kynttilälyhdyt palamaan. Metalliset lyhdyt lämpiävät kivasti kynttilöillä ja luovuttavat lämpöä toivoakseni vielä paremmin kuin pelkät kynttilät. Tällä konstilla olen saanut lasikasvihuoneessa lämmön pysymään jopa kolme astetta ylempänä kuin ulkona, mikä on mielestäni jo aika hyvä tulos. 

Viime yönä lämpötila ulkona oli käynyt meillä alimmillaan -3°C:ssa (puolentoista metrin korkeudella), kasvihuoneessa mittari lattian rajassa oli mitannut alimmaksi lämpötilaksi +0,4°C. Kasvihuoneen oma mittari silmän korkeudella näytti vajaata paria astetta alimmaksi lämpötilaksi. Aamulla puoli yhdeksän maissa mittarissa oli auringon paistaessa  jo huikeat lukemat. Mitähän kasviparat mahtavat miettiä tästä lämpötilojen sahaamisesta? Taatusti ovat ihmeissään! 

Harsojen ja muovikasvarien sisällä kaikki näytti kuitenkin olevan kunnossa. Illalla kyllä mietin moneen otteeseen, että raahaanko tomaatit sisälle, mutta laiskuus voitti. Yleensä, kun kasvit kerran kasvihuoneeseen siirrän, en niitä sieltä enää sisälle kanna. Saa nähdä käykö laiskalle jossain kohtaa köpelösti kasviensa kanssa...

Illalla takapihalle leiriytyivät myös mongolialaiset paimentolaiset jurttineen. Tai se tuli ainakin mieleen tästä viritelmästäni. Jokakeväinen keisarinpikarilijojen suojaaminen harsoilla alkoi taas eilen ja tätä saa varmaan tehdä loppuviikosta vielä lisää. Teen näiden kanssa niin ison työn kaivaessani ne joka kesä ylös kukinnan jälkeen, etten halua menettää kukintaa keväthalloille. Tällä ylöskaivamisella ja syksyisin tapahtuvalla uudelleen istutuksella täsmälannoituksineen olen saanut nämä menestymään todella hyvin.

Valkosipulit eivät kylmästä yöstä olleet moksiskaan. Ne lähtivät kasvuun aika myöhään keväällä ja syy taisi olla tuossa tammenlehtisilpussa, jota syksyllä levittelin penkin päälle. Silppu piti maan pintaa pitkään todella kylmänä, jopa jäässä, kun sitä kaivelin tässä aikaisemmin. Yleensä valkosipulit nousevat heti, kun lumi vaan päältä sulaa. Valkosipulin lajiketta en valitettavasti tiedä, kun olen saanut alkuja vuosia sitten yhdeltä asiakkaaltani, eikä silloin ollut mitään puhetta lajikkeesta. Mutta se on oikein maukas ja varma valkosipuli, joka tekee välillä todella isoja kynsiä.

Mukulaleinikilläkin on ollut kylmä. Meillä on sitä nurmikot niin täynnä, että välillä oikein ärsyttää. Mutta kun tuo matto puhkeaa pian kukkaan, niin onhan se hetken ihan nätti keltainen matto. Mukulaleinikkiä on vaan nykyään kukkapenkitkin täynnä ja sinne sitä en niin haluaisi, vaikka se onkin kohtuu helppo repiä pois mukuloineen.

Marhanliljat saivat ensimmäisen kunnon kylmäkäsittelyn viime yönä ja olivat aamulla nuupallaan. Ne olivat vieläpä märkiä eilisen sateen jäljiltä. Toivottavasti se ei kovasti pahenna tilannetta. Ja juu, kukkapenkit ovat edelleen siivoamatta.

Jättilaukka 'Globemaster' oli myös hiukan nuupallaan kylmän yön jälkeen.

Samoin söpöliini toukoheidinkukka, jonka pörröihin oli kosteus jäätynyt hauskasti.

Laukka 'Mont Blanc' puskee jo nuppuja etukukkapenkissä. Se on valkokukkainen laukka, jolla on hienot harmaanvihertävät, hieman karvaiset lehdet. Vasemman alareunan kuvassa näkyy lehtiruusukkeen väriero naapurina kasvavaan lilaan laukkaan.

Pioni 'Sunny Girl'in alut loistivat aamuauringossa upean punaisena. Tästä pionista tykkään valtavasti, vaikka muuten en pioneista niin ihmeemmin välitä. Minusta ne ovat jotenkin liian pompöösejä, ihan liian kaikkea! Tämä on vähän sama minulla liljoissa. Valtavakukkaiset, tuoksuvat idänliljat ovat minusta jotenkin övereitä. Nämä on tämmöisiä kummallisia juttuja nämä viehtymysasiat😅

Talvikylvölaatikoissa pikkutaimet ovat iskussa pakkasyöstä huolimatta. En ole koskaan laatikoita peitellyt tai nostanut suojaan keväthallojen aikaan. Kansi kun on päällä yöllä, pikkuiset pärjäävät kyllä hyvin. Tässä piileekin talvikylvöjen hienous ja helppous!

Tästä taisi tulla oikea maratonjaarittelu. Silti vielä yksi kuva. Olen muiden blogeissa ihaillut kaikenlaista kevätkukintaa ja ihmetellyt, kun meillä ei kuki oikein vielä mikään. Mutta on meilläkin nyt sentään jotain kukkinut. Ja näistä posliinihyasinteista olen ollut erittäin onnellinen. Kauris ei popsinut onneksi niitä kaikkia. Tämäkin on muuten hassu juttu: en pidä erityisemmin valkoisista kukista, ja sininen väri on minulle aina ollut kovin vastenmielinen, mutta tässä tämä yhdistelmä on jotenkin vastustamaton. Ihmismieli on kyllä kummallinen kapistus!