Kompostointia ja kitkemistä

Aloitetaanpa kauniilla kukkakuvalla ennen kuin siirrytään puutarhan rujompaan puoleen. Kävin yhtenä päivänä Rustassa pyörähtämässä, enkä yksinkertaisesti päässyt kävelemään tästä punaisesta upeudesta vain ohi. Rullakko oli täynnä hyväkuntoisia, paljon nuppuja omaavia kärhöjä, ja tämä kaunotar kuiskutteli minulle siitä rullakon reunasta. Usein kärhöt ovat kaupoissa kammottavassa kunnossa, kun ihmiset niitä pyörittelevät ja repivät, mutta tämä oli täydellisen ehjä yksilö. En edes kauheasti muita yksilöitä katsellut, vaan tämä osui ensimmäisenä silmään ja lähti myös lopulta matkaani. Tämä liitto oli ennalta määrätty!

Tämä on loistokärhö 'Nubia' / 'Evipo079', jollaisesta en ole ikinä ennen kuullutkaan. Kuuluu Boulevard Collectioniin ja kasvaa 0,7-1,5 metriseksi eli on varsin kompakti kärhö. Ajattelin laittaa sen ainakin ihan aluksi ruukkuun.

Siinäpä olikin hieno aasinsilta tämän päivän hommeleihin. Täyttelin nimittäin ruukkuja valmiiksi daalioita ja kesäkukkasia varten. Nythän niitä ihanan kevyitä muoviruukkuja sitten onkin. Lidlistä juuri ostamieni ruukkujen lisäksi minulla on viime kesänä ostettuja Orthexin Botanica-ruukkuja. Hermostuin daalioiden siirtelyyn painavissa saviruukuissa ja vaihdoin ne kesken kesää muoviruukkuihin. Mullan sekaan laitoin hiekoitusmursketta, jottei multa tiivistyisi kesän aikana liikaa.

Yllättävän iso homma tämäkin aina on. Mutta nyt ruukut ovat valmiina vastaanottamaan kasvit, kunhan vain ilmat lämpiäisivät. Ruukkuja on kyllä vielä lisääkin!

Vappupäivänä mieheni tuli kanssani pihalle hommiin ja surautti oksasilppurilla kasalla odottaneet oksat ja perennojen varret pieneksi. Se oli monen tunnin työ, ja olin todella kiitollinen tästä avusta. Onneksi murskaava silppurimme on niin hiljainen, ettei se tainnut naapurien vapun viettoa häiritä. Nyt minulla on monta multasäkillistä silppua tyhjässä kompostilaatikossa katon alla suojassa odottamassa jatkokäyttöä. 

Minun tämän päivän hommiini kuului kompostin tekoa. Näitä ihania multasäkkejä täynnä kaikenlaista kompostiin menevää tavaraa on kertynyt pilvin pimein tässä kevään mittaan. Laitoin kompostilaatikon pohjalle kaikkea tuota karkeampaa tavaraa, väliin talven yli pusseissa fermentoituneita rikkaruohoja ja taas karkeampaa ainesta. Tämän keväisiä tuoreita rikkaruohoja en vielä kompostiin laittanut, vaan ne päätyivät pusseissa toiseen tyhjään kompostilaatikkoon odottelemaan jatkoa. Olipa ihana saada tuo kasvihuoneen ympäristö kohtuu siistiksi.

Lisää nyssäköitä löytyi kulman takaa. Kaikki nämäkin on nyt käyty läpi ja käsitelty. Tästä mies pilkkoi valtavan kasan oksia ja varsia.

Yhdestä säkistä löytyi keisarinpikarililjan sipuleita, jotka olivat alkaneet kasvaa. Tuoksu paljasti lajin satavarmasti. Taas sai ihmetellä kasvien aivan käsittämätöntä halua elää ja työntää uutta kasvua, vaikka säkin sisälläkin.

Tänään oli kiva päivä, kun oli ensinnäkin vapaapäivä ja toiseksi sain itselleni reippaan apulaisen. Tänä vuonna 87 vuotta täyttävä äitini tuli kylään ja halusi ehdottomasti tulla auttamaan pihahommissa. Äiti on aina tykännyt tehdä puutarhahommia ja nyt hän pääsi kitkemään kanssani rikkaruohoja. Äiti on fyysisesti todella hyvässä kunnossa, ja joskus tuntuu, että jopa paremmassa kuin tyttärensä!

Raparperin takaa löytyi viime kesänä ruukussa kasvanut ja maassa talvehtinut suklaaminttu hyvissä voimissa. Kaivoin sen ylös, jaoin sitä hieman ja istutin taas kesäksi ruukkuun. Se on aivan ihanan tuoksuinen ja kaunis, varsinkin kukkiessaan. Se on niin kova leviämään, etten uskalla kasvattaa sitä maassa. 

Tämmöistä meillä tänään. Rikkaruohoja äidin kanssa kitkiessä, manailin taas vuohenputken valtavaa juurakkoa ja kasvuvoimaa. Mutta toisaalta...

...olen yrittänyt muuttaa suhtautumistani rikkaruohoihin suvaitsevaisempaan suuntaan. Raija Kivimetsän Hurmaava horta -kirjasta löysin perivihollisestani vuohenputkesta tällaisen jutun:

Eli ei se vuohenputkikaan ole mikään pahis vaan herkullinen villivihannes. Yritän sisäistää tätä ajatusta!

Vihdoinkin kädet multaan!

Tänään oli varsinainen ryynäyspäivä. Saatuani aamun vispipuurot syötyä suunnistin ulos. Aurinko pysytteli suurimmaksi osaksi pilvien takana, joten ilma oli mukavan viileä työskentelyyn. Minua on jo pitkään kiusannut etukukkapenkin vuohenputkimeri, ja nyt kävin sen kimppuun suorastaan intoa puhkuen. Viikkojen sairastelu ja makoilu on jättänyt hirveästi käyttämätöntä puutarhapuuhavirtaa varastoon!  

Eipä ole ennen multasäkkipinokaan saanut olla näin pitkään rauhassa kuin se nyt on saanut olla, kun en ole jaksanut tehdä ulkona paljoakaan. Kuvassa näkyy siis lähtötilanne. Näin kaukaa katsottuna penkki näyttää kovin mukavan vehreältä, mutta lähempi tarkastelu paljastaa totuuden. 

Ihan pikkuisen oli tuota vuohenputkea päässyt kasvamaan, voi ettien että. Siinäpä sitä sitten kätten voitehia. Ja eikun hommiin.

Ja kyllähän sitä muutosta tulikin ihan kivasti. Revin rikkaruohoja sen mitä nyt järkevää oli. Penkissähän on sellainen vuosien saatossa kasvanut vuohenputken juurten verkosto, ettei sitä saa puhtaaksi muuta kuin kaikki ylös kaivamalla ja uusimalla mullat. Ja se ei enää kuulosta järkevältä touhulta. Siirsin myös säkkipinon pois kukkapenkin edestä lähemmäs seuraavaa työkohdetta.

Laitoin penkin pioneille verkkotuet valmiiksi. Tarhapioni 'Rosea Plena'lle tuki taisi tulla hieman ylimitoitetun korkea, mutta pysyypähän pystyssä kukkineen. Toinen pioni on 'Moon of Nippon', joka kyllä tuntuu pienenevän joka vuosi kuin se kuuluisa pyy maailmanlopun edellä. 

Lisäsin penkkiin uutta multaa, johon olin sekoittanut kanankakkaa. Penkissä on kaikenlaista sekalaista seurakuntaa vanhoja tulppaaneja. Ihan mielenkiinnolla odotan mitä kaikkea sieltä nouseekaan. Kurjenpolvia tässä penkissä on myös montaa eri sorttia. Niistä sitten enemmän kesällä, kunhan kukkivat.

 Täältä kulmasta vuohenputken seasta löytyivät kasvuun lähteneet nuokkusara 'Majken' ja pikkuiset enkeliperhoangervon siemenkasvattini. Ja kyllähän nuo tulppaanitkin näyttävät nätimmiltä siistityssä penkissä.

Kävin päivällä välillä syömässä ja takaisin ulos päästyäni aurinko oli tullut enemmän esiin saaden tulppaanitkin avaamaan kukkansa vastaanottamaan pitkään kaivattua lämpöä. Tuuli oli silti kyllä melko kylmä paisteesta huolimatta.

Darwintulppaani 'Apricot Impression' nousee tässä talon seinustalla joka vuosi uskollisesti. Se on korkea ja näyttävä tulppaani, jolla on isot kukat. Vanhetessaan kukat saavat hienoista vaaleanpunaista vivahdetta. Se on ainoa tulppaani, joka on jo lähes kymmenen vuotta kukkinut meidän pihassa. Siihen vaikuttaa varmasti kuiva paikka eteläpuolen suojaisessa kukkapenkissä talon seinustalla. Lisäksi sipulit on istutettu ihan tuonne penkin reunaan. Sipulikukathan eivät viihdy märässä. Ja Suomen kesäkin saattaa toisinaan olla kovin sateinen. Taustalla pinkki darwintulppaani 'Lady van Eyck'.

Näistä keltaisista tulppaaneista en oikein tiedä ovatko ne niitä, mitä piti olla vai eivät, mutta kyllähän tällainen keltainen tulppaani on kuin itse kevät hehkuessaan kilpaa auringon kanssa. Näiden piti olla 'Sunrise Dynasty' -tulppaaneja, jotka kuvissa näyttävät todella paljon oranssisemmilta kuin nämä. Tosin nämäkin ovat hieman muuttuneet jo tummemmiksi. Annetaan niille mahdollisuus!

Lisää pohdittavaa löytyy keltaisten yllätysten vierestä. Näiden pitäisi olla darwintulppaani 'Orange van Eyck'iä, mutta vallan kovin punaisilta näyttävät. 

Saatuani etukukkapenkin kuntoon siirryin takapihalle. Vaikka onkin vielä luvattu kylmiä öitä, otin riskin ja istuttelin lavaan pak-choit, pinaatit ja varsiparsakaalit. Ne ovat lähteneet talvikylvölaatikoissa kasvuun ja koulinnan jälkeen asustaneet kylmässä kasvihuoneessa, joten arvelin niiden olevan riittävän karaistuneita. Ihan kaikkia en sentään uskaltanut kerralla lavaan laittaa. Lavassa kasvoi jo valmiiksi muutamia viimevuotisia valkosipuleita, joiden annoin jäädä. Talvikylvölaatikoista siirsin myös lehtikaalia, sareptansinappia ja purjoa. Tämä on nyt vähän tällaista villiä testailua, jota tykkään tehdä.

Minulla on noihin lavoihin tuollaiset muotoonommellut harsot, jotka alkavat kyllä olla tiensä päässä. Reunoissa on poikien isomummin vanhaa lakanaa😂Nämä ovat palvelleet monta kesää hienosti, mutta nyt pitäisi alkaa taas ompeluhommiin. Vähän olen kyllä kahden vaiheilla, kun lavatkin alkavat olla kohta täysin palvelleita. Ajattelin luopua niistä jo tänä kesänä, mutta en nyt sitten taida luopuakaan. Tarvitsisin kipeästi lisätilaa hyötykasveille, kun kaikki kasvimaani muuttuvat jotenkin kummallisesti aina pikku hiljaa kukkapenkeiksi.

Keisanpikarililjojen jurtta sai siis seurakseen tunneliteltan. Kuvassa lavan päällä on vain yksinkertainen harso, mutta yöksi lisäsin toisen muotoonommellun harson, kun minulla niitä kaksi kerran on. Toivotaan, että harsojen alla pärjäillään tulevat kylmät yöt!

Posliinikukkien kevätriehat

Kevätaurinko on herätellyt useampaakin posliinikukkaa kukkimaan. Olen vähän laiskanpulskea kastelija, enkä ole koskaan saanut mitään posliinikukistani innostumaan mihinkään kukkatulvaan. Mutta on kiva nähdä ainakin edes se yksi kukka, jotta näkee ihan "livenä" millaisia kukkia kukin hoya tekee. 

Hoya carnosa.

Isoposliinikukka (Hoya carnosa) on kuistilla pyöräyttänyt yhden kukan. Koko kasvi on niin painava, että pelkään kuinka katto kestää. Kesällä täytyisi nostaa koko komeus ulos ja hiukan karsia vanhaa rouvaa. Se on ollut alusta asti kiitollisimpia huonekasvejani, eikä ole pannut pahakseen, vaikka olen välillä unohtanut kastellakin.

Hoya 'Mathilde'.

Hoya 'Mathilde' on näitä hieman pienempilehtisiä posliinikukkiani. Se kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Siinä on ollut monta kertaa nuppuja, mutta niin monen muun posliinikukan tapaan, se on pudottanut ne herkästi, jos kastelu ei ole pysynyt riittävän tasaisena. Sillä on kaunis kukinto, mutta tuoksu on minun nenääni mahdottoman paha!

Valon tullessa kukkien takaa niiden pörröisyys korostuu hienosti.

Nuppuja on enemmänkin.

Hoya 'Mathilde' on vaikea kuvattava amppelissa roikkuvana, joten nostin sen lattialle.

 

Hoya bella 'Anneke Buis'.

Myös Hoya bellat ovat alkaneet kukkia. Hoya bella 'Anneke Buis' eli H. bella outer varigated on tällä hetkellä kukassa.

Samoin myös taantunut Hoya bella 'Lida Buis' on pakertanut nuppuja oikein urakalla. Se on siis H. bella inner variegated. Tai siis oli ennen taantumistaan tavalliseksi yksiväriseksi H. bellaksi. Sen pikkuriikkiset nuput ovat todella söpöjä.

 

Lähes kokovihreäksi taantunut Hoya bella 'Lida Buis'.

Hoya crassipetiolata.

Hoya crassipetiolata jatkaa kukintaansa. Se on todella ahkera kukkija. Senkin nuput ovat varsin jännittävän näköisiä.

Hoya crassipetiolata on kaunis kasvi ilman kukkiakin.

Sitten on tämä ihmehoya, joka alkoi kasvattaa uusia nuppuja samaan kukintorankaan heti vanhojen pudottua. Hoya praetoriilla on yhdet hoyamaailman kauneimmista kukista. Maaliskuisen kukintansa jälkeen se kasvatti muutaman uuden lehden ja päätti sitten kukkia uudestaan.

Hoya praetoriin uudessa kukinnossa on tulossa 24 kukkaa! Maaliskuussa niitä oli 16 kpl.

Tästä pääset katselemaan Hoya praetoriin maaliskuista kukintaa.

Hoya 'Rangsan' on kukkinut repaleisilla kukinnoillaan jo pitkän aikaa.

 Posliinikukat ovat kovia sotkemaan kukkimisensa loppupuolella.

Vappupäivän yllätyksiä ja kukintaa

Aamulla kävin viemässä biojätteitä lämpökompostoriin pihan perälle. Olin puolihuolimattomasti  jossain välissä viskannut kompostoriin mukulaleinikkiä saadakseni sinne jotain vihreää mukaan, kun koko talven sinne on mennyt lähinnä vain kahvinporoja suodatinpusseineen. Kaikki muu meillä laitetaan yleensä bokashiin. Yllätys oli melkoinen, kun avasin kompostorin kannen. Pinnalla kasvoi komeita, isoja sieniä! En tiedä johtuiko moinen mukulaleinikkien mukana menneestä mullasta vai mistä tällaista sienirihmastoa on kompostiin ilmestynyt. Onhan toki kompostissa omatkin sienensä, mutta en ole näin isoihin siellä koskaan törmännyt. Yritin tunnistaa näitä, mutta en ihan varmuutta saanut, mitä ne mahtavat olla. Mahdollisesti ehkä joku ukon- tai mustesieni?

 

Kävin nykyisten aamurutiinieni mukaisesti avaamassa myös takapihan "jurtan" eli keisarinpikarililjojen suojaharson. Olen avannut telttaa päiväksi vain päädystä, ettei minun tarvitse joka ilta tehdä suojaamista alusta loppuun kokonaan. Liljat ovat kasvaneet melkoisesti, ja mietin että pitäisi varmaan niitä kastellakin, kun jotenkin nuokkuvat kovin rentoina. Teltasta lehahtava tuoksu on aikamoisen jykevä, kun harsoa raottaa!

Olen ollut huolissani meidän raparperista, kun siitä ei ole näkynyt minkään näköistä palleroa pinnalla. Mutta nyt näyttää hyvältä. Huoleni johtui siitä, että olin syksyllä tyhjennellyt tuohon raparperipenkkiin multia ruukuista ja multaa oli kertynyt siihen aikamoiset määrät. Nämä raparperin lehdet ovat kuin ryppyisiä vanhuksia pungertaessaan mullasta ylös. Olen joka kevät yhtä ilahtunut ne nähdessäni.

Kellariin syksyllä ämpäreihin istuttamani krookukset kukkivat ihan kivasti, vaikka myyrä silloin aikaisin keväällä olikin käynyt mylläämässä ämpäreissä. Nyt kukinta on jo vähän ohi, kuten kuvasta näkyy. Ja tietysti värisekoituspussissa oli eniten juuri valkoista, joka ei niin ole lempivärini. Vain muutama violetti krookus kukki toisessa ämpärissä. Vai söikö myyrä vain ne kaikki ne violetit?! Vuosia sitten kukkapenkissä kävi niin, että myyrä söi vain tietyt tulppaanit, vaikka olin istutellut sekaisin montaa lajiketta. Eli toiset sipulit ovat selkeästi maukkaampia kuin toiset. 

Noista 'Red Mohican' -laukoista en paljoa odota, kun olivat silloin keväällä kasvattaneet kellarissa metriset valkoiset lonkerot, jotka julmasti vain lyhensin. Parvitulppaani (Tulipa tarda) sen sijaan näyttää siltä, että voisi jopa kukkia jossain vaiheessa. 

Pitkään aikaan ei puutarhassa tuntunut tapahtuvan mitään ikävää, mutta sitten yhtenä yönä oli taas samperin sorkkajalka kauris kävellyt normireittinsä pihamme läpi. Tarhakylmänkukista oli napsittu nuppuja poikki, eikä niitä oltu edes syöty. Kiukustuneena aitasin sitten kylmänkukatkin. Onneksi niiden pikkutaimet ovat selvinneet talvesta hienosti, joten lisää on tulossa. Nuo pikkutaimet ovat niin suloisia.

Kauriin kulkureitti suuntautuu aina vanhan kasvimaan reunaa "vauvalan" ohi naapuriin, ja siinä kulmalla on minun varamarhanliljani, joita oli sitten myös maisteltu. Eikun verkkoa peliin. Eipä ainakaan ihan helposti saa maisteltua noita minun kalleimpia aarteitani tuosta kulmasta ohi kulkeissaan.

Takapihalla alkavat liljat puskea pinnalle kevätkukkijoiden välistä. Osa posliinihyasinteistakin on verkon alla vankilassa tulppaanien seurassa. Ihmettelen kovasti, mistä nämä helmililjat tänne ovat ilmestyneet, mutta kaipa minä olen niitä ihan itse joskus laittanut. Muisti alkaa pätkiä, eikä muistiinpanoista löydy minkäänlaista merkintää. Kirjopikarililja on huikea ilmestys!

Etukukkapenkissä osa tulppaaneista on jo varovasti availlut nuppujaan. Täältäkin löytyy yllätys: en ole laittanut yhtään keltaista tulppaania ja silti kovasti sellaisia näyttäisi nousevan. Näiden pitäisi olla keltaoransseja, ei yksivärisiä. Saapa nähdä muuttuuko väritys yhtään oikeampaan suuntaan. Keltaiset tulppaanit keltaisen talon edessä ei ehkä ole paras mahdollinen yhdistelmä.

Alla olevassa kuvassa on darwintulppaani 'Lady van Eyck', joka on huikean värinen ja sen kukka on todella kauniin muotoinen.

Raitatulppaani 'Winnipeg' hehkuu auringossa. Tässä kuvassa on jotenkin ihanan keväinen tunnelma. Marhanliljojen heleä vihreä yhdistettynä tulppaanien keltaiseen ja punaiseen, nam. Näihin piti tulla monta kukkaa samaan varteen, mutta eipä ole näkynyt. Vai tulevatko ne vasta vanhemmiten? 

Kevätesikotkin ovat vihdoin avanneet kukkansa. Kyllä niitä on odotettukin. Nuo punaiset kasvavat niin kuivassa paikassa kukkapenkin reunassa, että ne pitää siirtää parempaan kohtaan. Raukat ovat ihan minipieniä.

Kevättähdet kasvavat mongolianvaahteran juurella kevätkaihonkukkien joukossa. Pupujussi taisi käydä syömässä kaikki vaaleanpunaiset, eikä sinisiäkään näy kuin yksi. Onhan sekin jo jotain.

Minua naurattaa tämä kevätistutukseni, joka ei sitten ihan toiminut niinkuin ajattelin. Hyasintit eivät ole millään halunneet avautua, kun taas helmililjat ovat jo kukintansa loppupuolella. Hoh hoijaa!

Mutta onhan meilläkin näköjään nyt sentään joitain kevätkukkijoita, vaikka en niin kevätihmisiä olekaan😉