Joskus käy niin, että saat joltain ihmiseltä kasvin alun, kasvattelet sitä, saat sen menestymään ja menetät sydämesi. Näin kävi minulle Lobelia siphilitican kanssa. Sain muutaman pienen alun puutarhaystävältä. En tiennyt yhtään millaisesta kasvista on kyse, mutta mielenkiinnosta tietysti halusin kokeilla. Ja hullaannuin aivan täysin.
Lobelia siphilitica on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Siellä se kasvaa jokien rantapenkoilla ja muilla kosteilla paikoilla. Meillä se tosin ei kovan talven vuoksi siedä kovin kosteaa kasvupaikkaa, vaan viihtyy mieluummin hyvin läpäisevässä kasvupohjassa. Se kasvaa 70-120 cm korkeaksi ja pysyy hyvin pystyssä. Ja koska tykästyin tähän siniseen versioon, pitihän sitä valkoistakin sitten itselle saada. Sanoisin, että se on kohtuu helppo kasvatettava siemenestä.
Lobelia siphilitica löytyy laji.fi- sivustolta nimellä tähkälobelia. Jossain on tullut vastaan myös nimi isosinilobelia.
Lobelia cardinalis tarttui silmääni siemenkauppa Jelitton sivuistoilta. Tilasin huvikseni siemeniä ja kokeilin kasvattaa sitäkin. Kolme vuotta taisi mennä ennen kuin nämä kuvissa esiintyvät yksilöt kukkivat. Ne talvehtivat onneksi hyvin lehtiruusukkeina. Siemenet ja taimet ovat mikroskooppisen pieniä, ja niiden kanssa täytyy olla lehmän hermot, että jaksaa odottaa kasvua. Mutta sitä kyllä kannattaa odottaa. Jos palavarakkaus on punainen, niin tämä pesee sen kyllä mennen tullen kirkkaudellaan. Se on kuin huutomerkki kukkapenkissä. Se kasvaa suurinpiirtein samoihin mittoihin kuin L. siphiliticakin ja ilmeisesti vaatimukset kasvupaikan suhteen ovat hyvin samanlaiset, koska ainakin meillä ovat tuossa vierekkäin puolivarjoisessa kohopenkissä viihtyneet.
Lobelia cardinalis löytyy laji.fi- sivustolta nimellä tulilobelia, mikä kyllä sopii sille oikein hyvin.
Molemmat lobeliat kuuluvat joukkoon lyhytikäiset perennat eli saattavat kuolla talvella hyvinkin herkästi, mutta siementaimien avulla kasvusto jatkaa eloaan. Itselläni nämä ovat selvinneet muutaman talven hienosti, mistä olen todella onnellinen. Ne kukkivat näin loppukesällä tuoden mukavan lisän puutarhan myöhäisten kukkijoiden joukkoon.
|
Lobelia cardinalis erottuu kyllä kauas kukkapenkissä. |
|
Lähikuvassa kukkien hienot yksityiskohdat pääsevät oikeuksiinsa.
|
|
Intensiivinen punainen melkein sattuu silmiin. |
|
Vaikka L. cardinalis kasvaa korkeaksi, se on pysynyt hyvin pystyssä. |
|
Lobelia siphilitica. Tämänkin kukka on lähikuvassa hieno. |
|
Kukat ovat asettuneet hauskasti varren ympärille. |
|
Kärhöjen vieressä vanhassa kasvimaassa nämä kukkivat selvästi runsaammin. |
|
Lobelia siphilitica 'Alba'. |
|
Valkoinenkin versio on kaunis. |
|
Illan hämyssäkin Lobelia cardinalis hehkuu loistavan punaisena. |
|
Lobeliat ryhmäkuvassa päivällä.
|
|
Tommolan tilalta löysin kesäretkellä myös Lobelia sessilifolian eli mustelobelian. Hauska vertailla siphiliticaan, kunhan se aukaisee nuppunsa. Tällä on ainakin selkeästi kapeammat lehdet kuin siphiliticalla ja nuputkin näyttävät tummemmilta.
|
Kiitos, että esittelit nämä - aina oppii uutta, sillä en ole koskaan edes kuullut näistä perennoista.
VastaaPoistaEn minäkään ennen noita ensimmäisiä pikkutaimia pari vuotta sitten🤗Ja siitä se sitten lähti!
PoistaEipä todellakaan ole ihme, että hullaannuit esittelemistäsi kasveista. Etenkin lähikuvissa niiden kauneus tulee hyvin esille.
VastaaPoistaNämä ovat todellakin tutustumisen arvoisia, hienoja perennoja!
VastaaPoistaSinulla on paljon mielenkiintoisia kasveja! Lobelioita on niin monenlaisia, Suomen luonnossa viihtyvä nuottaruohokin on lobelia.
VastaaPoista