Posliinikukkien hoitopäivä

Vaikka kuinka on talvi, täytyy huonekasveja silti huoltaa. Varsinkin posliinikukkia, joista osa tuntuu  kasvavan kasvilamppujen ansiosta melko reippaasti näin talvellakin. Tällä kertaa tarkastelun kohteena oli pari isolehtistä hoyaa, jotka olivat joko kasvamassa ulos tuistaan tai voivat muuten huonosti.

Hoya 'Viola' kuuluu näihin isolehtisempiin hoyiin, jotka vaativat melko tanakoita tukia pysyäkseen pystyssä. H. 'Viola' on kahden indonesialaisen posliinikukan risteytys (H. deykeae x H. vitellina) ja se on varsin vahvakasvuinen ja komea kasvi. Sillä on suuret, syvänvihreät lehdet, joissa on kaunis suonitus. Osa lehdistä kasvaa hieman aaltoilevana, osa on tasaisempia. Se on ollut mielestäni helppo posliinikukka. Se ei ole ottanut nokkiinsa pienistä kastelun unohduksista, vaikka onkin välillä asustellut hankalassa paikassa ikkunalla kastelukannun saavuttamattomissa. Sillä on pieni muoviruukku, jonne olin tökännyt tuon metallisen  kukkatuen. Siitä huolimatta, että muoviruukku on keraamisessa suojaruukussa, alkoi tulla raja vastaan tuen pystyssä pysymiselle. Koko kasvi olikin jo melkoisesti kallellaan tukensa kanssa ja olikin vain ajan kysymys koska koko komeus olisi kaatunut.

Hoya 'Viola' vinksallaan vanhassa tuessa.

Suihkunraikkaana.

Purin H. 'Viola'n vanhasta tuesta ja suihkuttelin. 'Viola' oli niin hyväkuntoinen, etten leikellyt sitä mitenkään, vaan pyörittelin koko komeuden uuteen tukeen. Minulla oli vielä pari noita mieheni värkkäämää uutta tukea jäljellä edellisestä posliinikukkien veivaamisesta. Latvojen piiskat jätin vapaasti kasvamaan. Kiinnittelen niitä vasta niiden venyttyä pidemmiksi ja kasvatettua lehdet. 

Hoya 'Viola' uudessa tuessa.

Hoya deykeae, Hoya 'Viola'n toinen vanhempi. Sillä on todella kauniit lehdet.
Toista vanhempaa, Hoya vitellinaa, minulla ei olekaan.

Hoya deykeae pääsi myös suihkuun.

Seuraava huollettava oli Hoya fungii, Hainanin saarelta Kiinasta kotoisin oleva posliinikukka. Myös sillä on isot ja näyttävät lehdet, ja se on muutenkin hyvin voimakaskasvuinen. Se oli vanhassa tuessaan melkoinen piiskakasa. Unohdin ottaa siitä kuvan ennen kuin purin sen tuesta. Mutta pesun jälkeen sekin pääsi isompaan tukeen. Tuo tuki on melkein metrin korkuinen. Kuvista on hieman vaikea hahmottaa näiden posliinikukkien kokoa.

Hoya fungii uudessa tuessaan.

Hoya fungii on monen muun hoyan tapaan todella innokas kasvattamaan pitkiä piiskoja, jotka takertuvat nopeasti kaikkeen mahdolliseen lähellään. Ne kieputtuvat tosi tiukasti, ja siinä onkin setvimistä, kun ne ovat tarttuneet viereiseen posliinikukkaan, verhoon tai johtoon. Tai niinkuin alla olevassa kuvassa kaksi posliinikukkaa kieputtuneena naruun, joka kannattelee ritilää, johon kasvivalot on kiinnitetty alapuolella.

Piiskojen päät usein kuivahtavat, jos ne kiinnittää tukeen alaspäin. Toinen syy on epätasainen kastelu eli kasvi pääsee kuivahtamaan liikaa kasteluiden välillä. Piiskojen päiden kuivahtaminen ei onneksi ole kohtalokasta, sillä kasvi alkaa hetken päästä kasvaa toisesta kohtaa.

Kuivunut piiskan pää.

Hoya fungiilla on kauniit, paksut lehdet.

Sitten vielä tämä murheenkryyni, Hoya villosa. Sekin on vaihtanut nimeään ja on nykyään Hoya globulosa, mutta käytän siitä tässä nyt nimeä, jolla olen sen hankkinut. 

Hoya villosasta ja H. globulosasta on monenlaista tietoa liikkeellä. Ovatko ne sama kasvi vai ei? Oma hoyani muistuttaa enemmän globulosaa, koska sillä on sileät lehtien reunat. Villosalla ne ovat aaltoilevat. Nämä posliinikukkien nimenvaihdokset saavat minut välillä ihan pyörälle päästäni. Eikä mikään ihme! 

Hoya villosa hieman apeana.

Olen leikellyt tätä H. villosaani paljon, koska se on ollut melko ripeä kasvamaan ja jotenkin vaikea saada asettumaan fiksusti mihinkään tukeen. Ja varsi on myös vanhemmiten niin jäykkä, ettei sitä pysty kovin paljoa vääntelemään ilman sen katkeamista.

Kellastunut lehti.

Tänä syksynä H. villosa on näyttänyt hieman huonovointiselta ja alkanut kellastuttaa lehtiään. Lehdet ovat myös muuttuneet jotenkin elottomiksi. Tällä kun yleensä on todella kiiltävät ja upeat lehdet. Varsikin näyttää mullan pinnan yläpuolelta hieman huolestuttavalta. Se on ikäänkuin kuoriintunut. Sitä epäilen nyt suurimmaksi syyksi kasvin huonovointisuuteen. Koko kasvi on voinut päästä myös liian kuivaksi kasteluiden välillä.

Varren tyvi ei näytä ollenkaan hyvältä.

Normaalisti kiiltävät lehdet ovat hieman "rypistyneet" pinnaltaan. Kaikki ei siis ole hyvin.

Terve lehti. Mikä suonitus!

H. villosan lehdissä on kevyt karvoitus, joka tulee hyvin esiin
salamalla kuvatessa.

Nips naps, leikkuri kävi, ja H. villosa on palasina. Nämä pääsevät juurtumaan.

Jätin vanhan kasvinkin vielä henkiin.
Katsotaan kuinka sille käy!

Mikään  näistä neljästä posliinikukastani ei ole minulla vielä kukkinut. Kasvatankin niitä enimmäkseen niiden kauniiden lehtien takia, mutta kukat ovat aina iloinen yllätys ja mukava lisä kiitokseksi kasvattajalle.

 

Tässä vielä parhaat apurini näiden isojen posliinikukkien tukiin kiinnityksessä.
Kaksipuolinen tarranauha, jota olen ostanut kodinkoneliikkeestä.
Sitä käytetään yleensä johtojen sitomiseen, mutta joistain puutarhamyymälöistäkin
 sitä toisinaan löytyy.