Keisarinpikarililjojen istutusta

Varmaan mikään kasvi meidän tontilla ei saa osakseen näin yksilöllistä hoitoa kuin keisarinpikarililjat. Haaskaan niihin ihan tolkuttomasti aikaa ja vaivaa, mutta kevätkesällä kukkien auetessa kaikki se puurtaminen unohtuu ja ihailen näitä ujosti kukkiaan riiputtavia kaunottaria. 

Jokin näissä keisarinpikarililjoissa vaan kiehtoo minua kovasti. Ehkä se on hieman erilainen ulkonäkö tai niiden kasvattamisen haasteellisuus. Ne lähtevät kasvuun todella aikaisin keväällä ja niitä pitää olla harsoilla suojaamassa, jos haluaa nähdä kukintaa. Halla kun erittäin nopeasti tuhoaa kukkanuput, jos ne ovat jo näkyvillä, ja kylmä pääsee niitä puraisemaan. Tuloksena on vähintään epämuodostuneita kukkia.

Näiden istuttamisen kanssa tuli pieni paniikki, kun olen huomenna menossa sappileikkaukseen, ja sitten ei hetkeen köykitä puutarhassa. Tässä parina päivänä on tullut vettä niin lotisten, ettei ole ollut mitään jakoa mennä pihahommiin. Tänään sitten onneksi aurinko helli meitä lähes koko päivän, ja sain laitettua pihaa talvikuntoon.

Viime kevään keisarinpikarililjoja.

Kerronpa vähän touhuiluistani näiden keisarinpikarililjan sipuleiden kanssa. Niitähän ei siis todellakaan tarvitse joka vuosi nostaa ylös. Itse olen kuitenkin päätynyt tähän ratkaisuun puhtaasti testailun myötä. 

Aikanaan ensimmäisten keisarinpikarililjojen kanssa totesin, että ne kukkivat kerran hienosti ja sitten seuraavana vuonna kukinta oli aika nihkeää. Kokeilin täsmälannoitusta maahan kairattujen reikien kautta, jolloin lannoitevesi pääsi suoraan sipulien lähelle. Ei sanottavaa vaikutusta.

Sitten aloin nostaa ne joka vuosi ylös, jolloin pystyin tekemään tuon maanparannuksen ja lannoituksen luujauholla suoraan sipuleille. Se on toiminut hienosti.

Ainoa murheeni on, että oranssit ja punaiset keisarinpikarililjat ovat vähentyneet ja keltaiset porskuttavat. Olisi kiva, jos olisi kaikkia värejä tasaisemmin.

Kukinnan päätyttyä nostan sipulit maasta varsineen ja laitan ne ilmavaan taimilaatikkoon
tuleentumaan. Ne saavat kuivua vajassa auringonvalolta suojassa.

Sipulit saavat imeä varsista kaiken voiman vielä itseensä. 

Mukana kulkee myös kolme persianpikarililjan sipulia,
jotka eivät ole vielä koskaan kukkineet.

Varsien tuleennuttua irrottelen ne sipuleista ja säilytän sipulit näihin kuiviin varsiin käärittyinä,
jos en istuta niitä samalla kertaa.

Sipulit lisääntyvät vuosi vuodelta, kun pikkusipuleita kasvaa isojen kylkeen.

Kesäkukat saivat väistyä keisarinpikarililjojen tieltä.

Lisäsin multaan lecamursketta saadakseni kasvupohjaan ilmavuutta ja luujauhoa lannoitteeksi. 
Keisarinpikarililjan sipulit ovat erityisen arkoja liialle kosteudelle ja saattavat herkästi
jopa mädäntyä. 

Sekoitettuani murskeen ja lannoitteen multaan vuorossa olivat sipulit. Niitä on jo niin 
paljon, että tuli aika tiivis istutus. Seassa myös kuivia varrenpalasia.

Keisarinpikarililjan sipuliin jää usein varren kohdalle syvä
kolo, johon helposti kertyy vettä. Siksi istutan sipulit aina kyljelleen.

Lapioin multaa sipulien päälle niin, että ne jäivät noin 20-30 cm syvyyteen. Pinnalle lisäsin vielä bokashimultaa. En kastellut istutusta ollenkaan, koska syksy on yleensä sen verran kosteaa aikaa,
että luonto hoitaa sen puolen.
Samalla valmistelin valkosipuleille pedin taustalle. Niiden kynnet pääsevät maahan 
vasta ensi kuun puolella. 

Tästä näystä olin erittäin mielissäni, kun lapioin penkkiä. Kompostimullan vuosittainen lisäys
 pitää maan muhevana ja kastematoja on paljon.