Emalirakkautta

Minulla on jokin ihmeellinen fiksaatio näihin vanhoihin emalisiin käyttöesineisiin. Ne toimivat minulla ulkona mullan, hiekan ja lannoitteiden annostelijoina, ruukkuina, kukka-alusina ja milloin missäkin roolissa. Minulla on myös muutama emalikattila, joissa kasvatan kesäkukkia. 

Kaikki emaliastiani olen ostanut kirpputoreilta. Niiden ohi en tahdo millään päästä, kun silmiini sellaisen saan. Varsinkin nämä kukka-aiheiset emalikipot saavat minut aina niin hyvälle tuulelle, kun niiden kanssa touhuan. Minusta näissä vanhoissa emalitavaroissa on jotenkin sellaista mukavaa särmää ja luonnetta!

Viime kesän muistona vielä vähän multaa kyljessä.

Nämä kaksi mukia ovat varsinaisia silmäkarkkeja.

Tämä vaaleankeltaisen ja vihreän liitto osuu myös minun sydämeeni.
Noita mukeja minulta löytyy kaksi.
Mukien muotoilu on jotenkin hurmaava, ja kahva sopii käteen täydellisesti.

 

Toinen mukeista on viettänyt talven kellarissa hiekkaämpärin seuralaisena. Hiekkaa käytän
kylvösten päällä, siksi ämpäri on ollut talven sisällä kasvihuoneen sijaan.

Nämä punakeltaiset emalikattilat ovat minun mieleeni.
Ja samettikukat sopivat niihin kuin nenä päähän!

Tämä uusvanha jauhokauha ei ole emalinen, mutta se pääsi mukaan kertomaan ihastuksestani
 myös peltisiin juttuihin. Se on erittäin kaunis ja kätevä!

Kevään sahaavia lämpötiloja

Aurinkoinen ja lämmin viikonloppu sulatti lumia pihasta tehokkaasti, vaikka öisin lämpötila tippuikin pakkasen puolelle. Jäljellä olevat lumisaarekkeet ovat oikeastaan vain niillä kohdin, mihin lunta on talvella kolattu. Olen pyytänyt miestäni kolaamaan lunta aina mahdollisimman paljon kukkapenkkien päälle suojaksi perennoille. 

Kohopenkit ovat sulaneet nopeasti ja alta ovat paljastuneet ihanan siivottomat penkit. Olen syksyllä katkonut vain pisimpiä perennojen varsia, muut ovat saaneet jäädä. Nyt keväällä olen siistinyt kukkapenkeistä vain vanhaa kasvimaata, josta kiskoin lähinnä liljojen varsia irti. 

Haravoimista meillä tehtiin syksyllä vain sen verran, että keräsin hieman miehen ruohonleikkurilla pilkkomia lehtiä suojaksi valkosipulipenkkiin ja keisarinpikarililjoille. Ja kuten kuvista näkyy, ei nurmikolla kovin paljon lehtisilppua enää talven jälkeen näy. Nurmikon alkaessa kasvaa loputkin lehtisilput katoavat. 

Perennapenkeissä on aika paljon tammen lehtiä. Niitä täytyy hieman pöyhiä ja poistaa, jos niitä on liian paksulti. Yleensä nekin aika kivasti maisemoituvat, kun lisäilee multaa ja kompostia pintaan. Minusta on paljon mukavampi keväällä siivota kukkapenkkejä, kun on kuivaa, ja talven jäljiltä kaikki yleensä irtoaa kuin itsestään, eikä tule revittyä perennoja juurineen maasta. Tosin jos aikaisia sipulikukkia on kukkapenkissä paljon, voi kevätsiivous olla hankalampi rasti.

Pihassa on toinen toistaan kummallisempia verkkovirityksiä. Tässä verkko suojaa viime keväänä totaalisesti syötyjä posliinihyasintteja. Seasta nousee myös viime syksynä istuttamiani
 uusia laukkoja.

Jättilaukat ovat joka kevät ensimmäisten joukossa ponnistelemassa pinnalle.

Tarkotuksella istutetut talvivalkosipulit eivät vielä ole näyttäytyneet,
mutta muuten valkosipulikasvustoja näkyy siellä sun täällä.
Pieniä itusilmuja, jotka kasvavat vaikka paljaan maan pinnalla. Ja maahan
jääneitä vanhoja sipuleita, jotka ovat jo jakaantuneet
kynsiksi ja jatkaneet näin kasvuaan. Täytyi oikein kaivaa ja tutkia.

Olisikohan tässä joitain vanhoja tetenarsisseja?
Vähän on huonosti puutarhuri kaivanut ne maan alle, mutta ei se näytä niitä hidastavan.

Kasvihuoneessa lämpö on huidellut auringon paistaessa välillä yli neljässäkymmenessä.

Seurailen tiiviisti kasvihuoneen lämpötiloja. Toinen anturi mittaa lämpötilaa kasvihuoneen
ulkopuolella. Niinä neljänä yönä, kun olen siellä ruukutettuja liljoja ja perennojen juurakoita pitänyt,
on lämpötila käynyt reilusti pakkasella. Hieman hirvittää kasvien puolesta😓

Laitoin kasvihuoneen kasveille vähän tunnelmaa yön ajaksi. Vanha hyvä keino.
Tälle viikolle on onneksi luvattu yöpakkasten hieman helpottavan!

Aurinkoterapiaa taimille

Aurinko on paistanut muutamana aamuna itäikkunasta niin komeasti esikasvatettavien kasvatuslaitokseen yläkerrassa, että taimet ovat selvästi oikein pörhistelleet itseään valoa kohti. Olen ajastanut pöydän päällä olevat kasvilamput syttymään vasta hiukan myöhemmin. Pöydällä alkaa olla jo ruuhkaa, mutta siellä on myös posliinikukkien pikkutaimia, jotka voi vielä siirtää pois esikasvatettavien tieltä. Tätä kasvun ihmettä on kyllä niin koukuttavaa seurata!

Sekalaista seurakuntaa pöydällä.

Chilit ja tomaatit nauttivat auringon pilkahduksista.

Chilit ovat kaikkein pisimmällä kasvussaan. Tässä 'Bishop's Crown'it, jotka kylvin 28.12.2024.

Olen koulinut chilejä kahvipusseihin, jolloin olen saanut upotettua niitä
hieman syvempään. Kahvipussi on siitä kätevä, että sitä voi kääriä 
kasvin kasvaessa ylöspäin ja lisätä multaa. Ne toimivat hyvin myös
tomaateilla samaan tapaan taiteltuina.

Paprikat ovat myös kasvaneet kivasti.

Ruukkutomaatit 'Vilma' ja 'Venus' pysäyttivät kasvunsa hetkeksi koulinnan jälkeen,
mutta nyt alkaa taas tapahtua. 

Purjot ovat hengissä siemenetanassa.

Daalia 'Bishop's Children'in siemeniä ei olisi ehkä kannattanut kylvää ihan 
näin aikaisin. Varsinaisia roikkoja niistä on kasvanut. Ja todella epätasaisesti
ovat taimet kasvaneet. Onneksi näitäkin voi latvoa ja ilmeisesti kouliessa upottaa
myös syvemmälle.

Salkoruusu 'Arabian Night'in siemenet itivät kolmessa päivässä,
mikä oli kyllä aikamoinen yllätys!

Hiidenkiven puutarha-blogin Minnalta vaihtareina saadut etelänmunkki 'Blaulicht'in
 siemenet itivät myös nopeasti vain viidessä päivässä. Siemenet olivat niin pieniä, että niitä 
taas ropsahti vähän turhan paljon pikku ruukkuun. Kiitos näistä, Minna!

Uhkarohkea rokan syö

Farmer Gracylta Hollannista viime vuoden puolella tilaamani juurakot ja sipulit saapuivat alkuviikosta. Keskitalvella on niin helppo olla optimisti siitä, mitä kaikkea omaan pihaan saa mahtumaan😂

Dierama pulcherrimum eli enkelinkaario.

Daalia 'Bumble Rumble'in juurakko oli ihan kivan kokoinen.

Lukinlilja 'Sulphur Queen'in sipuli.

Tämä olikin mielenkiintoinen pikku "sipuli". Aasiankriinumi 'Purpureum'.
Taloon täytyy varmaan alkaa rakentaa lisäsiipeä😅

Koska kasvatustila sisällä on kortilla, tein radikaalin päätöksen ruukuttaa liljojen sipulit ja perennoiden juurakot ja laittaa ne kylmään kasvihuoneeseen säilöttyäni niitä pari päivää ensin kellarissa. Daalia, aasiankriinumi, enkelinkaario ja lukinlilja jäivät kuitenkin vielä sisälle.

Orienpet-lilja (idänliljan ja trumpettililjan hybridi) 'Red Dutch'.

Minulla on tapana kasvattaa uudet liljat ensimmäisenä kesänä ruukuissa, jotta näen kukinnan ennen kuin istutan sipulit maahan. Monesti liljat saattavat olla ihan jotain muuta kuin on tilannut. Ja muutenkin on mukavaa, kun on ruukkukasveja, joita voi sijoitella kukinnan mukaan haluttuun paikkaan pihalla. 

Sekoittelen ruukkujen pohjalle aina hiukan hiekoitusmursketta ilmavoittamaan multaa, joka helposti kovettuu ruukuissa paakuksi. Ja siitähän liljat eivät yhtään tykkää. Farmer Gracylta on aina tullut komeita liljojen sipuleita. Niin tänäkin vuonna. Sipulit olivat hyvän kokoisia ja kaikissa oli kasvua jo näkyvissä. 

Orienpet-lilja 'Mister Cas'.

Nämä olivat jotain marhanliljaa. Olivat vain nimellä 'Martagon', joka on kyllä hieman huvittavaa.
Jonkinlaisia vaaleanpunaisia ja pilkullisia näistä pitäisi tulla.

Kellukka 'Apricot Pearl'. 

Perennojen juurakoista suurin osa oli todella isoja ja komeasti kasvussa. Muutama näytti niin huonolta, että saa nähdä tuleeko niistä mitään. Onneksi Farmer Gracylla on hyvä asiakaspalvelu, reklamaatioihin vastataan nopeasti ja rahat palautetaan huonoista kasveista. 

Pikkutaimilleni varattu muovikasvihuone ja roskiksesta dyykkaamani iso muovilaatikko pääsivät jo tositoimiin eli jätin ruukuttamani sipulit ja juurakot kylmään kasvihuoneeseen. Saapas nähdä onnistunko palelluttamaan ne kaikki!

Pihakierroksella löytyi nurmikolta vaaleita rankoja. Jänöjussit olivat kalunneet pienistä omenapuista leikkaamani oksat melko tehokkaasti kuorista puhtaiksi. Onneksi puiden ympärillä on verkot!

Kylmälavassa krookusämpäreissäni mellastanut myyrä kohtasi tiensä pään. Hiirenloukku on kyllä hyvä peli, ja ruisleipä on ihan paras houkutin. Eipä ole onneksi enempää myyriä ainakaan toistaiseksi lavassa näkynyt. En kyllä tiedä onko ämpäreissä enää mitään krookuksistakaan jäljellä.

Leppeitä kevätpäiviä sitten vaan sormet ja varpaat ristissä toivomaan!

Hoya praetorii kukkii

Poikkeus vahvistaa säännön, sanoo vanha sananlasku. Niinpä niin. Normaalisti olen innostunut posliinikukista vain hienojen lehtien takia. Hoya praetorii on tässä suhteessa tosiaan poikkeus, sillä olen hankkinut sen puhtaasti kukkien takia. Muuten en niin hirveästi välitä näistä ohutlehtisistä hoyista. 

H. praetorii on minulla melko uusi tulokas, sillä hankin sen pikkutaimena vasta viime kesänä. Yhteiselo sen kanssa on ollut alusta asti haasteita täynnä. Suurin syy siihen on varmasti ollut minun kastelutapani, jota ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa säännölliseksi. Yleensä osa kasveista on jo nääntymässä janoon, kun minä herään tekemään asialle jotain. Ja tasaista kosteutta kaipaavalle H. praetoriille se ei ole oikein ollut mieleen. Jännä juttu!

Hoya praetorii on kotoisin Sumatralta Indonesiasta. Se on saanut nimensä keräilijänsä C.F.E. Praetoriuksen mukaan ja se on julkistettu vuonna 1856. Eli ei mikään uusi tulokas hoyamaailmassa, vaikka minulle se onkin kohtuu tuore tuttavuus.

24.1.25

H. praetorii on kasvanut meillä ollessaan koko ajan keittiön länsi-ikkunalla kasvivalon alla. Välillä se on olla möllötellyt pitkiä aikoja mitään tekemättä ja sitten välillä pukannut pari lehteä. Mutta tammikuun lopulla se yllätti minut totaalisesti. Se oli kasvattanut kukkatapin! 

5.2.25

Kukkatappi on alusta pitäen ollut kummallisen värinen eli keltainen, joka yleensä hoyilla indikoi kukkatapin kuivumista ja putoamista. Mutta ei praetoriilla. Kukkatapin ilmestyttyä olen yrittänyt huolehtia säännöllisemmästä kastelusta. Onneksi tuo keittiön ikkunan edusta on niin paljon silmien alla keittiössä häärätessä, että tuossa kukilla on parhaat selviytymismahdollisuudet meidän huushollissa.

10.2.25

Täysikasvuisen H. praetoriin lehdet ovat 12-18 cm pitkiä ja 5-9 cm leveitä. Ne ovat tumman vihreitä, niissä on syvä suonitus ja vain harvakseltaan pilkkuja. Lehdet ovat ohuet, ja siksi kasvi ei saa koskaan kokonaan kuivahtaa. Tämä koskee yleensä kaikkia ohutlehtisiä posliinikukkia. H. praetoriikin tuntuu saavan helposti mustia pisteitä lehtiensä alapinnoille, kuten ylläolevassa kuvassa näkyy. Se on ilmeisesti seurausta epätasaisesta kastelusta.

13.2.25

Nupun kehittymistä 14.2. - 3.3.25

Nupun kehittymistä 7. - 13.3.25

18.3.25 oli jo muutama nuppu auennut.

Hoya praetoriin kukat ovat noin kaksi senttiä pitkiä ja sentin leveitä. Niiden kehälehdet (corolla) ovat upean oranssinkeltaiset ja läheltä teriötä hyvin karvaiset. Kehälehdet kääntyvät tiukasti ylöspäin. Teriöt (corona) ovat tuollaiset viininpunaiseen taittuvat. Teriöistä näkee tummempaa ja vaaleampaa versiota, kun netistä niiden kuvia katselee. Omani näyttäisi olevan vaaleampiteriöinen. Kukkatapissa on yleensä 10-20 kukkaa. Omassani niitä on 16. Kukista ei erity mettä, ja niissä on hyvin mieto parfyymimäinen tuoksu, kun oikein läheltä kukkia haistelee. 

Kuinka pienestä ihminen voikaan tulla onnelliseksi. Ensimmäisten nuppujen aukeaminen oli kyllä sykähdyttävä näky. Varsinkin, kun lämpivärini on oranssi. Ja vielä nuo ihanat valkoiset karvakaulukset ja pienet ristipistot teriöiden keskellä. Kyllä näitä kukkia kannatti melkein kaksi kuukautta odotella!

Yksi nuppu on vielä aukeamatta.

Hän on pieni, mutta tavattoman kaunis.

Kuten jo tuolla aikaisemmin mainitsinkin, elo H. praetoriin kanssa on ollut melkoista tasapainottelua yhteisen sävelen löytämiseksi. Otin jossain kohtaa varmuuden vuoksi kasvista pistokkaan, jonka laitoin juurtumaan pistokasboksiini mukavan kosteisiin olosuhteisiin. Siellä pistokas juurtuikin nopeasti, mutta aikansa laatikossa asusteltuaan se pudotti kaikki lehtensä. Eli liika kosteuskaan ei siis ole hyväksi!

Otin paljaan rangan pois laatikosta, ja hetken mietiskeltyään se alkoi kasvattaa uusia lehtiä. Saapas nähdä pysyvätkö ne kasvissa kiinni vai päättääkö se vieläkin kiukutella.

Alakuvassa H. praetoriin pistokas 13.2.25
ja yläkuvassa tilanne tänään.