Poikkeus vahvistaa säännön, sanoo vanha sananlasku. Niinpä niin. Normaalisti olen innostunut posliinikukista vain hienojen lehtien takia. Hoya praetorii on tässä suhteessa tosiaan poikkeus, sillä olen hankkinut sen puhtaasti kukkien takia. Muuten en niin hirveästi välitä näistä ohutlehtisistä hoyista.
H. praetorii on minulla melko uusi tulokas, sillä hankin sen pikkutaimena vasta viime kesänä. Yhteiselo sen kanssa on ollut alusta asti haasteita täynnä. Suurin syy siihen on varmasti ollut minun kastelutapani, jota ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa säännölliseksi. Yleensä osa kasveista on jo nääntymässä janoon, kun minä herään tekemään asialle jotain. Ja tasaista kosteutta kaipaavalle H. praetoriille se ei ole oikein ollut mieleen. Jännä juttu!
Hoya praetorii on kotoisin Sumatralta Indonesiasta. Se on saanut nimensä keräilijänsä C.F.E. Praetoriuksen mukaan ja se on julkistettu vuonna 1856. Eli ei mikään uusi tulokas hoyamaailmassa, vaikka minulle se onkin kohtuu tuore tuttavuus.
 |
24.1.25 |
H. praetorii on kasvanut meillä ollessaan koko ajan keittiön länsi-ikkunalla kasvivalon alla. Välillä se on olla möllötellyt pitkiä aikoja mitään tekemättä ja sitten välillä pukannut pari lehteä. Mutta tammikuun lopulla se yllätti minut totaalisesti. Se oli kasvattanut kukkatapin!
 |
5.2.25 |
Kukkatappi on alusta pitäen ollut kummallisen värinen eli keltainen, joka yleensä hoyilla indikoi kukkatapin kuivumista ja putoamista. Mutta ei praetoriilla. Kukkatapin ilmestyttyä olen yrittänyt huolehtia säännöllisemmästä kastelusta. Onneksi tuo keittiön ikkunan edusta on niin paljon silmien alla keittiössä häärätessä, että tuossa kukilla on parhaat selviytymismahdollisuudet meidän huushollissa.
 |
10.2.25 |
Täysikasvuisen H. praetoriin lehdet ovat 12-18 cm pitkiä ja 5-9 cm leveitä. Ne ovat tumman vihreitä, niissä on syvä suonitus ja vain harvakseltaan pilkkuja. Lehdet ovat ohuet, ja siksi kasvi ei saa koskaan kokonaan kuivahtaa. Tämä koskee yleensä kaikkia ohutlehtisiä posliinikukkia. H. praetoriikin tuntuu saavan helposti mustia pisteitä lehtiensä alapinnoille, kuten ylläolevassa kuvassa näkyy. Se on ilmeisesti seurausta epätasaisesta kastelusta.
 |
13.2.25 |
 |
Nupun kehittymistä 14.2. - 3.3.25 |
 |
Nupun kehittymistä 7. - 13.3.25 |
 |
18.3.25 oli jo muutama nuppu auennut. |
Hoya praetoriin kukat ovat noin kaksi senttiä pitkiä ja sentin leveitä. Niiden kehälehdet (corolla) ovat upean oranssinkeltaiset ja läheltä teriötä hyvin karvaiset. Kehälehdet kääntyvät tiukasti ylöspäin. Teriöt (corona) ovat tuollaiset viininpunaiseen taittuvat. Teriöistä näkee tummempaa ja vaaleampaa versiota, kun netistä niiden kuvia katselee. Omani näyttäisi olevan vaaleampiteriöinen. Kukkatapissa on yleensä 10-20 kukkaa. Omassani niitä on 16. Kukista ei erity mettä, ja niissä on hyvin mieto parfyymimäinen tuoksu, kun oikein läheltä kukkia haistelee.
Kuinka pienestä ihminen voikaan tulla onnelliseksi. Ensimmäisten nuppujen aukeaminen oli kyllä sykähdyttävä näky. Varsinkin, kun lämpivärini on oranssi. Ja vielä nuo ihanat valkoiset karvakaulukset ja pienet ristipistot teriöiden keskellä. Kyllä näitä kukkia kannatti melkein kaksi kuukautta odotella!
 |
Yksi nuppu on vielä aukeamatta. |
 |
Hän on pieni, mutta tavattoman kaunis. |
Kuten jo tuolla aikaisemmin mainitsinkin, elo H. praetoriin kanssa on ollut melkoista tasapainottelua yhteisen sävelen löytämiseksi. Otin jossain kohtaa varmuuden vuoksi kasvista pistokkaan, jonka laitoin juurtumaan pistokasboksiini mukavan kosteisiin olosuhteisiin. Siellä pistokas juurtuikin nopeasti, mutta aikansa laatikossa asusteltuaan se pudotti kaikki lehtensä. Eli liika kosteuskaan ei siis ole hyväksi!
Otin paljaan rangan pois laatikosta, ja hetken mietiskeltyään se alkoi kasvattaa uusia lehtiä. Saapas nähdä pysyvätkö ne kasvissa kiinni vai päättääkö se vieläkin kiukutella.
 |
Alakuvassa H. praetoriin pistokas 13.2.25 ja yläkuvassa tilanne tänään. |